Puheenaihe: Murhaajat pois kaduilta

Aamulehden Näkökulman toimitus ei halua kuulla enää yhtään uutista, jossa vankilasta päästetty väkivaltarikollinen tappaa taas.

Keinot: Valitse kumman Matin väitteiden puolella olet – vankeinhoidon kehittäjän vai elinkautista elinkautiseksi vaativan.

Matti Posio, koventamisen puolesta

1 Rankaiskaa rikollisia

Milloin ja miksi rangaistus poistettiin vankeusrangaistuksesta? Montako kertaa pitää lukea viattomia julkisella paikalla mestaavasta rikollisesta, joka on vapautettu telkien takaa, ennen kuin päättäjät käsittävät pseudohumaaniudessaan luoneensa hirviön?

Vankiloihin suljetaan rikollisia. He kärsivät rangaistusta, oikeusvaltiossamme itse ansaittua. Syyntakeettomille on sairaalansa, mutta vankilatuomion pitää olla muutakin kuin kuntoutusta.

2 Lopettakaa selittely

Olen kyllästynyt kuuntelemaan akateemisia selittelyjä tyyliin ”rikosoikeussektori ja mielenterveyssektori ovat Suomessa liian kaukana toisistaan” (professori Terttu Utriainen; Aamulehti 20.2.).

Kun joko lomille, avovankeuteen tai kokonaan vapaalle jalalle päästetty verenhimoinen roisto iskee uudestaan, kuulemme aina tutun litanian juristeilta, psykiatreilta ja vankeinhoitajilta. Systeemissä voi olla teoreettista valuvikaa, mutta yksilöä pitää ymmärtää ja valmistella yhteiskuntakelpoiseksi ensimmäisestä vankilapäivästä alkaen. Pah!

3 Murhaaja pois iäksi

Ihmistä ei varmasti tuomita elinkautiseen pikkurikoksista.

Lauantai-iltana Oulussa väkivaltarikollinen – poliisin sanoin ”äkkipikainen” – ampui hengiltä työntekijän ja haavoitti toista pitseriassa. Sama tekijä oli surmannut ystävänsä kirveellä vain kuusi vuotta aiemmin!

Miten tämä on mahdollista? Tarina on liiankin tuttu. Käräjäoikeus oli antanut murhasta elinkautisen. Hovissa rikosnimike lieveni, kuten Suomessa tapana on, murhasta tapoksi ja elinkautinen 11 vuoden vankeudeksi. Ja kuten myös tapana on, ensikertalainen pääsi vapaaksi viidessä ja puolessa vuodessa.

Jos murha olisi murha ja elinkautinen olisi elinkautinen, monta syytöntä olisi säästetty.

4 Vankila pelottavaksi

En kannata silmä silmästä, hammas hampaasta -kostoa, mutta ainakin elinkautisen vankeuden pitää olla pelottava ja rangaistukselta tuntuva kokemus. Elokuvista tuttua vankimafiaa ei tietenkään pidä päästää ylläpitämään kuria, vaan se on yhteiskunnan tehtävä.

5 Poliitikot, tehkää jotain

Rikosseuraamuslaitoksen (!) viestintäpäällikkö Usko Määttä totesi maanantain Aamulehdessä pitseriasurmaajasta: ”Tämä on vankeuslain mukaista. Tällaisen lain lainsäätäjät ovat laatineet.”

Arvoisat kansanedustajat. Tehkää jotain ennen kuin lisää syyttömiä kärsii. Älkää uskoko lässyttävää joukkoa. Muuttakaa lakia sellaiseksi, ettei väkivaltarikollisia kulje keskuudessamme vapaina.

Matti Mörttinen, koventamista vastaan

1 Hoitoa he tarvitsevat

Suurin osa suomalaisista väkivaltarikollisista on hoidon eikä niinkään rankaisemisen tarpeessa. Useissa selvityksissä on viime vuosina todettua, että vankien mielenterveys- ja huumeriippuvuusongelmat vain kasvavat.

Päättäjät saisivat tutustua (sinänsä myös jonkin verran kiisteltyyn) teoriaan, joka tunnetaan Penrosen lakina. Sen mukaan siellä, missä on paljon mielenterveyshoitopaikkoja on aina suhteessa vähän vankilapaikkoja.

2 Mielenterveystyö keskiöön

Vaaralliset yksilöt on toki pystyttävä pitämään valvonnassa niin kauan kuin he ovat vaarallisia. Tähänkin tarvitaan mielenterveydellistä osaamista ja satsausta. Pelkästään kakkua jatkamalla ongelma ei katoa mihinkään.

3 Kostonhimoa varottava

Suomalaisessa rikosseuraamuspolitiikassa on vikaa. Vika ei kuitenkaan ole siinä, että rangaistukset ovat liian lieviä ja niiden pelotevoima liian vähäinen – tai että rangaistusasteikkoja sovelletaan liian hellästi.

Jos vankeinhoidossa mennään kohti amerikkalais- tai venäläismallista säilömis- ja kurittamislinjaa, ei sille tielle ole hetkeen näkyvissä loppua. Yhteiskunnan kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että kymmeniä tuhansia kansalaisia pidetään telkien takana vain koston takia.

4 Vankila parantavaksi

Vankeuden tarkoitus on toisaalta suojella ympäröivää yhteiskuntaa vaarallisilta yksilöiltä, mutta sen tarkoitus on myös parantaa ja antaa rikokseen sortuneelle mahdollisuus päästä vielä palaamaan terveenä yksilönä terveeseen yhteisöön.

Siksi vankiloihin ja rikosseuraamustyöhön on myös satsattava rahaa. Rahalla ei vain pidä pyrkiä lisäämään vankilapaikkoja ja pidentämään tuomioita – vaan tarjoamaan rikollisille asianmukaista apua ja hoitoa.

5 Puututaan ajoissa

Suurissa osassa tapauksia tarvitaan vieroitusta alkoholista tai muista huumeista. Usein on kyse pitkäkestoisesta terapiasta. Näihin Suomesta löytyykin myös kohtuullisen hyvin osaamista. Mielenterveyspuolella ollaankin ilmeisesti pahemmassa pulassa.

Jos mielenterveydenhoito toimisi siviiliyhteiskunnassa kunnolla, sen avulla voitaisiin ilman muuta ehkäistä rikollisuutta, turhia uhreja ja vankilareissuja jo ennalta. Ja jos se toimisi kunnolla kiven sisälläkin, vapautuisi vankikopeista kaduille nykyistä terveempiä ja yhteisölle turvallisempia yksilöitä.

Uutiskertaus: Pitseriasurmaaja

Hiljattain vankilasta vapautunut 24-vuotias mies tuli Oulussa tilaamaan pitsaa myöhään sunnuntai-iltana.

Hän oli aiemmin käynyt läheisessä pubissa. Pitseriassa hän alkoi ammuskella.

Poliisin mukaan mies oli äkkipikainen, eikä pystynyt hillitsemään itseään. Muuta motiivia teolle ei ole tiedossa.

Mies oli humalassa puukottanut toista asiakasta ravintolan edustalla 2005. Vuonna 2006 hän surmasi ystävänsä julmasti – mutta sai tuomion taposta, ei murhasta. Murhaan Suomessa liitettävä suunnitelmallisuuskriteeri tulee harvoin näytetyksi.

Ennen vapauttamista vangista tehdään vaarallisuusarvio. Automaattisesti arvioidaan kuitenkin vain elinkautisvankien vaarallisuus.

Viime vuosina väkivaltarikollisten sopeuttaminen yhteiskuntaan ja vähäinen valvonta ovat nousseet puheenaiheeksi esimerkiksi takavuosien kolmoissurmaajan Juha Valjakkalan poistuttua toistuvasti vankilasta karkuteille.

Ota kantaa: Kumman Matin argumentteja itse mieluummin käyttäisit?