Puheenaihe: Ylessä pitäisi panostaa nuortenohjelmiin, mutta päättäjät ovat eri mieltä
Uutisia ja ajankohtaisohjelmia, maakunnallista ohjelmatoimintaa ja kotimaista draamaa.
Siinä kolmen kärki, kun Aamulehti kysyi Ylen nykyisen hallintoneuvoston ja hallituksen jäseniltä eri ohjelmatyyppien tärkeysjärjestystä.
Entä jos jostakin pitää tinkiä? Kaikkein turhimmiksi vastaajat kokivat ulkomaiset draamasarjat ja elokuvat, viihteen ja musiikin sekä nuortenohjelmat. Keskivaiheille priorisoitiin lastenohjelmat, urheilu, verkkopalvelut ja erityisryhmien ohjelmat.
Monet vastaajista kokivat kysymyksen kiusalliseksi. Ohjelmatyyppien raakaa priorisointia oli heidän mukaansa miltei mahdoton tehdä.
Tulos on odotettu, mutta hämmentävintä siinä on ristiriita Ylen uuden strategian kanssa. Siinä painopistealueeksi on nostettu nimenomaan nuoret. Tavoite on kirjattu yhtiön strategiseen lupaukseen, jonka mukaan Ylen tulee tavoittaa nykyistä paremmin kaikki suomalaiset.
Nuorista on erityismaininta ainoana yksittäisenä ryhmänä:
”Ylen erityinen haaste on tavoittaa nuoret ja nuoret aikuiset nykyistä paremmin. Tämän vuoksi Yle seuraa jatkossa kokonaisasiakkuutta uudella tavalla. Markkinaosuuksien sijasta Yle siirtyy tavoittavuuden, kiinnostavuuden ja merkityksellisyyden seurantaan”, julistaa strategia vuosille 2012–2014. Tätä tavoitetta kohti liikutaan muun muassa TV2:n uudessa, nuorekkaassa kanavaprofiilissa.
Ensi vuoden alusta voimaan tulee uusi rahoitusmalli. Yle-vero tekee Yleisradiosta entistäkin suoremmin koko kansan mediatalon. Kun palveluista maksavat kaikki, on varma, ettei Yle-keskustelu ainakaan vähene.
Valtion uutispalvelu?
Julkisen palvelun Ylen päätehtävä on talon päättäjien mielestä uutispalvelun tarjoaminen.
Eniten kannatusta kyselyssä sai kehityslinja, jossa Yle keskittyisi valtakunnallisesti kattavaan uutis- ja ajankohtaistoimintaan. Toiseksi yhtiön tulisi toimia erilaisten mielipiteiden areenana ja vapaan yhteiskunnallisen keskustelun mahdollistajana. Kolmanneksi tärkeintä olisi hoitaa ne tärkeät ohjelmat, jotka eivät hoidu kaupallisesti rahoitetun median toimesta.
Vähiten kannatusta sai ajatus, että Ylen tulisi toimia kansakuntaa kokoavana voimana poliittisten voimasuhteiden mukaan. Vastanneista ainoastaan vuodesta 2003 hallintoneuvostossa istunut Mikko Alatalo (kesk) koki tämän tärkeäksi.
Hallintoneuvostoon viime vuonna tullut Silvia Modig (vas) vastustaa politisoitumista:
– Uudessa rahoitusmallissa on entistä tärkeämpää varmistaa, ettei Yle politisoidu. Ylen tulee olla itsenäinen vapaan tiedonvälityksen mahdollistava sivistyslaitos, kommentoi Modig, jonka mielestä Ylen tulisi huolehtia kiinnostavuudestaan panostamalla nuoria kiinnostaviin sisältöihin.
Hienoiseen vähemmistöön Alatalo jäi myös mielipiteessään, jonka Ylen tulisi lisäksi tarjota mahdollisimman suurta yleisöä kiinnostavaa ohjelmistoa.
– Ylellä pitää olla myös kevyempiä ohjelmia, joilla pidetään ihmiset kanavilla. Britanniassa se on julkisen palvelun BBC, joka lähettää Tanssii tähtien kanssa -viihdeohjelmaa.
Toiveiden tynnyri
Musiikkitalon kaltaiset hankkeet ja kotimaisen elokuvan tukeminen näkyivät vastauksissa osana suomalaisen kulttuuri-identiteetin tukemista. Myös urheilu muistettiin.
– Kansalaisia kiinnostavia urheilulajeja on saatava takaisin kaupallisilta, vaati perussuomalaisten Pertti V. Virtanen.
Yleisradio on toiveiden tynnyri, jonka sisällöistä on yhtä monta mieltä kuin on katsojaakin. Tasapainoilu miellyttämisen ja masentamisen välillä on epäilemättä vaikeaa.
– Yle herättää aina kovasti tunteita, mikä kertoo siitä, että Yle on suomalaisille tärkeä, kommentoi hallituksen tuorein jäsen Kikka Laitinen.
Keskustelua on käyty siitäkin, miten pitkään nykyinen hallintoneuvostomalli on tarkoituksenmukainen.
Kansanedustajien viinerikerhoksi epäilty elin kokee ainakin itse olevansa asian ytimessä. Kolme neljäsosaa vastanneista uskoi voivansa nykyisessä asemassaan vaikuttaa Ylen toimintaan joko erittäin tai melko paljon.
Lue maanantain Aamulehdestä Ylen hallintoneuvoston jäsenten mielipiteitä.
Ota kantaa: Mihin suuntaan Ylen sisältöjä eli ohjelmia tulisi kehittää?









Ruotsinkielisten ohjelmien osuus on kohtuuttoman suuri. FST%:n osuus kustannuksista 0n 16%, mutta katsojista vain 1.6%. Tulevasta Ylen 500 mijoonan euron budjetista käytetään yhtä suomenkielistä kohden n. 85 euroa vuodessa, mutta n.320 euroa yhtä ruotsinkielistä kohti.
Yle näyttää kokonaista Ruotsin television kanavaa SVT World. Haluaako suomenkielinen valtaenemmistö todella maksaa tämän verovaroistaan ?
Ilmoita asiaton kommentti