Puheenaihe: 10 hokemaa, joilla työläinen pettää itseään

1. Kaikki tässä aikuisia kuitenkin ollaan.

Ei, lapsia ollaan.

Kun koulussa tiedämme vastauksen kysymykseen, kreisiviitomme kuin pakkoliikkeiset, jotta opettaja varmasti näkisi meidän tietävän edes jotain. Työpaikoillamme lähetämme työmeilimme kopioina myös esimiehelle, jotta hän olisi perillä, kuinka ahkeria ja kilttejä lapsia olemme.

Kun työssämme vastaan tulee pienikin ongelma, emme yritä ratkaista sitä, vaan huudamme esimiestä apuun: mitä tää nyt on, maailma onkin paikka, jossa tulee vastaan yllättäviä asioita, mitä nyt tehdään.

Kouluun on mentävä, koska lasten vapaaehtoiseen opiskeluun ei voi luottaa. Mutta me olemme ainakin juridisessa mielessä aikuisia, ja työpäivän sisällä on yhä enemmän tehtäviä, jotka olisi mielekkäämpi hoitaa niin kuin vastuuntuntoiset aikuiset eli muualla kuin toimistossa.

2. Tän työn tekemiseen meni kaksi viikkoa.

Meni vajaa viikko. Loppuajan söhelsin työn reunoilla, unohduin virtuaalimaailmoihin, istuin palavereissa ja nyt liioittelen työhön kulunutta aikaa, jotta esimies varmasti ymmärtäisi sen uhrautuvaisuuden tason, jolla koen liikkuvani.

3. Älä soita, oon tärkeässä palaverissa.

Epätodennäköistä. Tärkeät palaverit ovat pitkiä ja harvinaisia: sellaisia, joissa käsitellään yrityksen tulevaisuuden kannalta suuria kysymyksiä. Ne muut palaverit ovat työn leikkimistä: perjantaipalavereja, koska on perjantai; Mirjami-palavereja, koska Mirjami tuntee taas jotain ja Peter-palavereja, joilla Peter haluaa näyttää, että kyllä Peter töitä tekee.

4. Mä oon täyspoikki tästä duunista.

Ei toimistossa väsytä niinkään liiasta työntekemisestä, vaan turhautumisen tunteesta, joka syntyy työajan hukkaantuessa työnteon näyttelemiseen, säheltämiseen, avokonttorielämään sekä suureen toimistotyön salaisuuteen: siihen, ettei paljasta, että kello yhdentoista jälkeen ei ole ollut muuta tekemistä kuin työnteon näytteleminen.

5. Oli taas sellainen duunipäivä, et piti ottaa pari lasii viinii.

Ei, vaan oli taas sellainen työpäivä, jolloin turhaantui siihen, ettei saanut taaskaan mitään aikaiseksi, ja se piti liioitella tilaksi, jossa on antanut kaikkensa. Sitä paitsi tuo on jo viides päivä putkeen, ja määrätkin ovat nousseet parista lasista reiluksi pulloksi. Siksi nukkuminen sujuu huonommin ja joutuu turvautumaan nukahduslääkkeisiin.

Ja kas, yhtäkkiä huomaa – paitsi ettei huomaa – olevansa konttoriversio 18-vuotiaasta rock-tähdestä, joka elää alkoholin, lääkkeiden ja energiajuomien kierteessä.

6. Sori, täytyy mennä duuniin.

Ei täydy, ei kannata. Ei siellä saa töitä tehtyä. Se on täynnä hölisijöitä, turhia palavereja ja pikaviestihäirintää. Mistä tietää, että toimistotyöläisellä on vaativa projekti? Se ei ole toimistossa, vaan jossain, missä työntekoon voi keskittyä.

7. Tää ei oo mun vika.

Modernilla työntekijällä on velvollisuus marinaan, ja siksi hän syyttää muita kuin itseään, yleensä esimiestä tai yritysjohtoa. Mutta entä jos on olemassa suurempikin johtamisongelma – itsemme johtamisongelma?

Jos vika ei aina olekaan muissa, vaan itsessämme? Me tiedämme, mitä tehdä, mutta emme tee niin.

Ei täydy kuin ajatella, millaisia olemme ihmisinä. Pitäisi liikkua. Emme liiku. Pitäisi viettää enemmän aikaa puolison kanssa. Olemme netissä kyttäämässä kouluaikojen tyttöystäviä.

Pitäisi lopettaa tupakanpolto. Ai tällä työtaakalla ja noilla lapsilla? Ei onnistu.

Jospa sama logiikka määrää myös tapaamme tehdä työtä?

8. Mun on pakko olla paikalla.

Ja silti omaa korvaamattomuuttamme koskevan harhan seassa velloo ahdistava muisto siitä kahden kuukauden sairaslomasta, jolloin mikään ei poissaolosi takia muuttunut eivätkä ne edes palkanneet ketään tekemään töitäsi.

9. Mul menee koko viikonloppu täs duunis, tää on sen verran tärkee.

Eikö olisi jo aika miettiä omia työtapojaan niin, ettei se viikonloppu menisi? Ja kun alkaa liikaa viitata oman työnsä tärkeyteen, kannattaa muistaa Bertrand Russellin huomio siitä, kuinka eräs hermoromahduksen merkeistä on se, että pitää työtään liian tärkeänä.

10. Ei duunissa edes kuulukaan olla kivaa.

Miksei?

Miksi hyväksyä lähtökohtaisesti se, että yli puolet valveillaoloajasta on turhauttavaa kärsimystä, jos sille voisi vaikka tehdä jotain?

5 vihjettä: Mistä tiedät, että esimies on pihalla

1. Seisot metsässä, koska esimies on maksanut konsulttifirman hipille, että seisot metsässä ja tulet yhdeksi luonnon kanssa. Sinun pitäisi löytää sisältäsi jotain suurta, mutta löydät vain halun hakata hipin päätä puuhun.

2. Esimiehesi piti juuri viiden tunnin palaverin yrityksen visuaalisesta ilmeestä. Sen seurauksena päätettiin palkata graafikko piirtämään yrityksen O-kirjain auringoksi.

3. Esimies on aivan innoissaan yrityksen uudesta missiosta. Nyt siinä mainitaan yrityksen vahvuuksiksi ”innovatiivisuus ja luovuus”, kun ennen missiosta vahvuuksista löytyi vain ”luovuus”.

4. Esimiehesi tietää, että olet keskellä vaikeaa ajattelua sekä keskittymistä vaativaa työtä ja silti hän edellyttää sinun tulevan työpaikalle päivittäin, jotta voi valvoa työntekoasi.

5. Janne Gallen-Gallela-Sirén on kutsuttu yritykseen motivoimaan työntekijöitä Gutenbergia ja UFOja käsittelevällä esitelmällään.

Ota kantaa: Tunnistatko itsesi tai työpaikkasi teeseistä?