Puheenaihe: Miten nuorille löydetään työpaikkoja, jos ikäihmisten halutaan pysyvän töissä?
Varmaankin monelle tuli keskiviikkona tunne, että nyt Suomi pani lapun luukulle ja pääministeri Jyrki Katainen pyysi viimeistä sammuttamaan valot. Ja kaikki kuntaremontista varuskuntakarsintaan kasaantui kummallisesti yhdelle päivälle, puoli viikkoa sen jälkeen, kun Suomeen oli saatu valituksi uusi presidentti.
Mutta kyse on vain muutoksesta, joskin aika isosta. Muutos pelottaa. Mutta muutos on välttämätön. Ja sitä on tulossa lisää, kuntakentän ja armeijan laihdutuskuurien jälkeenkin.
Kaiken takana kun on tekijä, jota ei voi puhua pois: väestön ikääntyminen.
Ei ole järkeä pitää väkisin itsenäisinä yksiköinä kuntia, joissa puolet asukkaista on eläkkeellä ja neljännes muista syistä työelämän ulkopuolella. Eikä ole järkeä ylläpitää laajaa varuskuntaverkkoa asevelvollisuuden suorittavien vuosikertojen vain pienentyessä jatkuvasti.
35 vuotta eläkkeellä?
Muutos ei lopu kolkkoon keskiviikkoon. Yksi oleellisimmista keskusteluista on edelleen kunnolla avaamatta.
Nimittäin se, jonka takavuosien pääministeri Matti Vanhanen (kesk) väitti keksineensä Rukan keväthangilla: eläkeiän nosto.
Jos ei halua muistella Vanhasen onnetonta yritystä, voi vaihtoehtoisesti tutustua siihen, mitä naapurimaamme nykyinen pääministeri Fredrik Reinfeldt totesi tällä viikolla: raja pitäisi nostaa 75 vuoteen. Tai vaihtoehtoisesti voisi romuttaa koko virallisen eläkeiän käsitteen.
Ruotsissa tänä vuonna syntyvistä tyttölapsista joka toinen elää yli satavuotiaaksi, mikäli tieteellisesti päteviin elinaikaodotuksiin on vähänkin luottamista. Nämä onnekkaat Svea-mamman tytöt viettäisivät siis keskimäärin 35 vuotta eläkkeellä, jos rajaan ei puututa.
Tuollainen tulevaisuudenkuva nostattaa väistämättä kaksi tärkeää kysymystä: kuka tekee työt, ja kuka maksaa eläkkeet.
Kannattaa huomata, että aikoinaan 65 vuoden eläkeraja keksittiin siitä, että se oli keskimääräinen elinikä. Eläke oli siis tarkoitettu vain onnekkaille, jotka ylittävät normaalin ihmisiän.
Hyviä neuvoja tarjolla
Siihen, mitä Suomella on edessään, kannattaa perehtyä esimerkiksi tutkimalla taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tiistaina julkistamaa raporttia.
Katsauksen mukaan Suomen talouskasvu on hidastunut, työttömyys uhkaa singahtaa kasvuun ja euroalueen velkakriisi saattaa lisäksi aiheuttaa omat lisäriskinsä etenkin pankkitoimialalle.
Lääkkeeksi on aina tarjolla se, mitä kauniisti sanotaan sopeuttamiseksi. Suomeksi se on leikkaamista ja etujen karsimista.
Kipeimpiä toimia voitaisiin itse asiassa välttää, jos työuria pystytään pidentämään. Se voi tapahtua nostamalla sekä alinta että ylintä eläköitymisikää sekä tiukentamalla varhaiseläkkeiden ehtoja.
Ei ole ensimmäinen kerta kun OECD tarjoaa lääkkeitään. Itse asiassa tämänkertaisen katsauksen paljastavin osa on liite, jossa selvitetään, miten Suomi on onnistunut toteuttamaan aiempia suosituksia.
Taulukossa on listattuna kaikkiaan 47 vanhaa toimenpide-ehdotusta. Yhteensä 17 eri kohdassa on puolestaan tulosten kohdalla tyly merkintä: ”No action taken” eli ei mitään toteutettuja toimenpiteitä.
Lopuissa 30:ssäkin saavutukset ovat paikoin varsin vaatimattomat. Esimerkiksi eläköitymisen myöhästyttämisessä ainoa merkki edistyksestä on se, että osa-aikaeläkkeen ikäraja on noussut 58 vuodesta 60:een.
Yksi pieni haaste
Herroilla on oikeastaan vain yksi haaste siinä, miten muutoksen välttämättömyys kommunikoidaan kansalle:
Kertokaa nyt ihmeessä, miten tässä pysytään töissä 75-vuotiaiksi, kun työpaikat siirretään muualle maailmaan? Ja miten nuorille on tarkoitus löytää työpaikkoja, jos ikäihmisten halutaan pysyvän töissä?
No, siinä tuli kaksikin haastetta, jotka ovat toisaalta enemmän yritysten kuin hallituksen vastuulla.
Sitäkin poliitikot voisivat toki miettiä, miten työväen lisäksi myös elinkeinoelämä osallistuu suomalaisen hyvinvoinnin pelastamiseen.
Fakta: OECD-raportin suosituksia
Eläkeikää nostettava ja ns. eläkeputki tukittava.
Tuottavuutta lisättävä ict-alalla ja julkisella sektorilla.
Kilpailua pitää lisätä ja kehittää vähittäiskaupassa sekä julkisen sektorin eniten hallitsemilla palvelualoilla.
Kuntarakennetta pitää uudistaa voimakkaasti.
Terveydenhoitojärjestelmää pitäisi yhtenäistää. Hajanaisuus uhkaa kasvattaa eroja niin ikäryhmien ja tuloluokkien välillä kuin alueellisestikin.
Terveysjärjestelmää pitää kehittää myös lisäämällä asiakkaiden valinnanvaraa.
Työmarkkinapolitiikkaa pitää kehittää aktivoivaan suuntaan.
Tutkimus- ja kehityspanostuksen pitäisi tuottaa nykyistä parempaa akateemista laatua.
Ota kantaa: Kuinka pitkään olet valmis tekemään töitä?
Ammattiopena tiedän että ongelma ei ole työpaikat nuorille. Kyllä työnantajat antaa työtä jos siihen on tarvetta myös nuorille.
Suurin ongelma alkaa olla nuorten työmotivaatio. Yhä kasvava joukko nuoria ei halua mennä töihin ihan joka päivä - eikä ainakaan heti aamusta. Säännöllinen työaika sopii yhä harvenevalle joukolle. Pitäisi olla liukuva työaika ja liukuva työviikko. Tätä taustaa vasten jonkinlainen kansalaispalkka olisi välttämättömyys, koska he eivät eläisi jos ei niin kovin usein viitsi mennä töihin. Tällaisia ongelmia alkaa nyt olla nuorten parissa ammatillisella puolella.
Mutta vielä vakavampikin ongelma on uhkaamassa kun kuuntelee nuorten hätähuutoja. Osa ei haluaisi tehdä työtä ollenkaan ja tämäkin porukka kasvaa joka vuosi ja tällainen piirre kasvaa koko ajan. Olemme kyllä ihan neuvottomia tilanteen edessä.
Lisäksi työnantajat valittaa että ne jotka saavat ammattitutkinnon niin aivan liian paljon on näitä armoykkösiä mikä tarkoittaa sitä että hän ei osaa yhtään mitään. Kärsivällinen työnantaja kyllä tekee hänestä työhenkilön, mutta tämä alkaa vaatia yhä lisää voimia työnantajalta joka kovassa kilpailutilanteessa ei kertakaikkiaan kykene enää kouluttamaan henkilöä, jota on juuri kolme vuotta "koulutettu". Eräskin autofirman edustaja sanoi että auton asentajista he valitsevat parhaat, mutta heistäkin vain joka kuudes voidaan sitten ottaa oikeasti töihin koeajan jälkeen.
Tässä nuoren työllistämisessä muhii niin monta vakavaa aikapommia eikä viranomaiset tiedä näistä vielä yhtään mitään, että on pakko jo nyt todeta, että hyvinvointiyhteiskunnan aika alkaa olla ohi. Maahanmuuttajat eivät kykene täyttämään yhä kasvavaa määrää suomalaisia nuoria jotka vääjäämättä syrjäytyvät pois työelämästä. Jos totaalisyrjäytyjiä on noin 4000 ikäluokasta, niin näitä jotka eivät edes voi työllistyä niin alkaa olla jo 10000 ikäluokasta eikä tätä kansantalous kestä sitten millään.
Ilmoita asiaton kommentti