Puheenaihe: Valtionhallinnon tietotekniikkaongelmat ovat vuosien kehitysjättämän tulos
Valtiontalouden tarkastusvirasto suomii aiheellisesti terveydenhuollon ohjelmisto- ja järjestelmähankintoja ja hankkeita tuloksettomuudesta. Epäonnistumiset johtuvat it-alan ja terveydenhuollon joustamattomista ja puutteellisista käytännöistä. Niiden yhteensovittaminen on ylivoimaista.
Kyse on alan rakenteellisista vinoutumista: ohjelmistotuottajilla on liian vahva asema ja asiakkailla liian heikko. Poliitikkojen pitää muuttaa asetelma.
Huonoja prosesseja ja toimintatapoja tehostamalla saadaan entistäkin huonompia prosesseja ja toimintatapoja. Terveydenhuolto on tietotekniikkaongelmien lamauttama, sillä sen yksikköjä johdetaan vanhentunein periaattein. Esimerkiksi sähköistä reseptiä kehiteltäessä juuri mihinkään prosessiin ei saanut kajota: paperinen resepti vain korvattiin sisällöltään samanlaisella e-reseptillä. Jakelualusta vaihtui, ei muuta.
Nyt asiakas ei saa päättää mistään, eikä häntä juuri kuunnella. Jos asiakas kaatuu laskettelurinteessä illalla ja soittaa sairaalaan pyytäen varaamaan röntgenmahdollisuuden, asiakasta ei kuunnella, eikä hän pääse heti kuvannukseen, vaan röntgenlääkäri ja apujoukot lähetetään kotiin. Heidät kutsutaan sitten kahden tunnin päästä takaisin kalliimmalla hinnalla, lääkärin todettua röntgenkuvien tarpeen. Silmätulehduspotilaan on suoritettava kuusi yhteydenottoa julkisen terveydenhuollon kanssa saadakseen neljän euron hintaisen silmätulehduslääkkeen.
Tällaiseen tuhlailuun meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.
IT ei ole marginaalia
Terveydenhuollossa on vuosikausia jatkunut ajattelutapa, että tietotekniikka on marginaalitoiminto. Se tarkoittaa, ettei tietojärjestelmien hallinnan osaajia ole tulossakaan. Lääkärinkoulutuksessa tietotekniikka on todella heikossa asemassa verrattuna yritysjohtajien tai insinöörien koulutukseen.
Terveysalan vieraantuminen tietotekniikasta syvenee edelleen käytännön arjen työssä, kun tietotekniikan kehittäminen ja ylläpito ulkoistetaan erillisille yrityksille.
Terveydenhuoltoalalla markkinoilla on vain muutama palvelun tai tuotteen tarjoaja. Markkinoita hallitsevat valvovat vain omia etujaan. Potilaat haluavat edullisia ja laadukkaita palveluja, mutta palveluntarjoajien etu on veloittaa niistä kalliisti.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hovihankkija-asema terveydenhuollon kehittämisessä tuottaa tehottomuutta. Yhtäaikainen isännän ja rengin rooli ei tuota kunnollista lopputulosta, tässäkään. Laitos hallinnoi tutkimusmäärärahoja ja kehittämistoimintoja, joista se käytännössä itse myös kilpailee. Tyypillisesti THL valmistelee asioita, esimerkiksi lainsäädäntöä varten, ja kun asiat on pantu toimeen, pahimmassa tapauksessa jopa samat suunnittelijat arvioivat, miten sujui.
Objektiivisia tuloksia on turha odottaa. Käytössä on monia järjestelyjä, joilla yhteistä vastuullisuutta ja tuotekehitystä ylläpidetään. Yksi ovat yhteisesti omistetut tietotekniikkayritykset. Valitettavasti kunnat ja julkiset terveydenhuollon toimijat määrätietoisesti 1980- ja 90-luvuilla irrottautuivat tästä omistusjärjestelystä. Laskua maksetaan vasta nyt.
Toinen yleinen yhteisvastuun varmistaja on palvelun hinnan sitominen käytön määrään, tai jopa yksikön tekemään tulokseen. Jos ohjelmistotalon asiakas ei tuota voittoa, ei maksettava palvelun hintakaan ole korkea. Jos taas tulee voittoa, siitä nautitaan yhdessä. Tällainen malli ei toimi julkisessa terveydenhuollossa, jossa kysyntä on rajatonta, eikä tarkoitus ole tehdä liiketaloudellista voittoa.
Kolmas tapa on henkilökunnan vaihto ja yhteiset työntekijät. Julkinen terveydenhuolto ei ole kovin joustava tässäkään, ja henkilöstöä, jolla olisi kykyä toimia rajapinnassa, ei juuri ole.
Lasku vain kasvaa
Huono tietotekniikkaosaaminen ja huono hankehallinto terveydenhuollon tietotekniikkahankkeissa ovat vuosikymmenien kehitysjättämän tulosta. Asioita ei korjata hetkessä, mutta ei koskaan, ellei korjauksia aloiteta. Onnistumisen edellytys on, että tietotekniikka nähdään ydintoimintana, ei taakkana.
Potilaiden tarpeet pitää huomioida nykyistä oleellisesti paremmin. Maksajan ei pitäisi toimia niin paljon ohjelmistotarjoajien ehdoilla kuin nykyään toimitaan. Päättäjien pitää havahtua tässä asiassa, sillä tulevaisuudessa terveydenhoitoon kuluu yhä enemmän yhteisiä varojamme.
Esimerkki: Kelan KanTo-hanke
Kela eli kansaneläkelaitos alkoi vuonna 2007 rakentaa valtakunnallista, sähköistä potilastiedon arkistoa koko terveydenhuollon käyttöön.
Hanke sai nimekseen KanTo, lyhenteensä sanoista ”kansallinen toimija”. Käyttöönotto ajoittui vuosille 2008–2011.
Valtiontalouden tarkastusvirasto kertoo raportissaan Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten IT-hankkeiden toteuttaminen (2011), että Kela oli elokuuhun 2009 mennessä maksanut hankkeesta: Accenture noin 491 000 euroa, Fujitsu Services 3 600 000 euroa, Datawell 400 000 euroa, Hewlett-Packard 234 000 euroa, IBM 1 870 000 euroa, Oracle Finland 460 000 euroa, Proact Datasystem 3 900 000 euroa, TeliaSonera Finland 1 030 000 euroa, Ixonos Finland 134 000 euroa.
Lue koko raportti: aamulehti.fi/nettikampaKirjoittajat:
Reima Suomi
Suomi on tietojärjestelmätieteen professori
Matti Wiberg
Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa
Kommentoi: Mitkä ovat kokemuksesi julkisista tietojärjestelmistä?
Linux ja Openofficehan ei säästä penniäkään, päinvastoin.
Perusteleppa tuo väitteesi kun katsotaan näitä käsi ojossa olevia yhtiöitä jotka rahastivat Kelalta näin
2007 - 2009
Accenture noin 491 000 euroa, Fujitsu Services 3 600 000 euroa, Datawell 400 000 euroa, Hewlett-Packard 234 000 euroa, IBM 1 870 000 euroa, Oracle Finland 460 000 euroa, Proact Datasystem 3 900 000 euroa, TeliaSonera Finland 1 030 000 euroa, Ixonos Finland 134 000 euroa.
Huhuh!
Tuollaisia summia et Linuxiin saa upotettua mitenkään...
Ilmoita asiaton kommentti