Puheenaihe: Vasemmisto ei pysty tähän
- Markkinavoimien valta synnytti Yhdysvalloissa protestiliikkeen nimeltä Vallatkaa Wall Street. Liikkeen jäseniä lyhtymarssilla New Yorkissa sunnuntaina.
Onnistuneet kansankiihottajat tietävät, että yhteinen missio on jokaisen joukkoliikkeen polttoainetta. Ihmiset lähtevät kaduille, kun yhteiskunnallinen ongelma henkilöityy johonkin ihmisryhmään. Jos joukot aiotaan pitää kaduilla, tehtävä muuttuu haastavaksi.
Occupy Wallstreet -liikettä seuraillessa ei ole voinut kuin ihmetellä vasemmiston näköalattomuutta. Joukko pankkiirien ylivaltaa vastustavia ihmisiä linnoittautuu kadulle, valittaa asioiden tilaa ja vaatii muita laittamaan ne paremmin.
Samaan aikaan kun vasemmiston mahdolliset kannattajat ovat kaduilla, eurooppalaiset vasemmistopoliitikot keskittyvät nypertämään reunaehtoja yhteistä valuutta-aluetta käsittelevään sopimukseen. Poliitikot eivät voi luvata todellista vaihtoehtoa, koska sellaista ei ole näkyvissä.
Vasemmiston näköalattomuudelle löytyy syynsä. Sosialismin romahtaminen ja sitoutuminen markkinatalouteen ovat vähentäneet intoa vallankumousromantiikkaan. Silti kyvyttömyys luoda järjestelmän sisälle vaihtoehtoja 20 vuoden aikana kertoo lähinnä liikkeen sisäisen uudistumiskyvyn puutteesta.
Hallinto tappaa ideat
Suomessa sdp oli vuonna 1906 ainoa puolue, jolla oli kattava paikallisosastoverkko. Paikallisosastoverkosta käsin puoluekentällä on esimerkiksi mahdollisuus tehdä puoluekokoukselle aloitteita, joilla voidaan ohjata puolueen linjaa. Toisin sanoen vasemmiston vahvuutena on ollut vahva keskusteluyhteys äänestäjäkunnan kanssa.
Sdp:tä on hankala kuvitella kansanliikkeen eturintamaan 2000-luvulla. Kun Mikael Jugner on halunnut vaihtaa osan sdp:n lukuisista puoluelehdistä verkkoviestintään, hänen paikkansa puoluesihteerinä on kyseenalaistettu. Lisäksi erityisesti nuoret demariaktiivit valittavat, että vastuu ei kierrä puolueorganisaation sisällä.
Vasemmiston luovuutta rajoittavat myös sen etujärjestökytkökset. SAK:n valta on 1940-luvulta lähtien kasvanut vasemmistopuolueiden suosion myötä, ja keskitetty tulopolitiikka on vahvistanut etujärjestöjen asemaa entisestään 1960-luvun lopulta alkaen. Vasemmisto ja SAK ovat lähentyneet väistämättä valtiota kansanliikkeen kustannuksella.
Jämähtäneen hallintonsa vuoksi vasemmisto ei voi luvata parempia oloja työttömille tai pätkätyöläisille. Vasemmisto joutuu toimimaan jarrumiehenä ja pitämään kiinni saavutetuista eduista. Muuttuneen yhteiskunnan ongelmiin liike ei tarjoa vaihtoehtoja.
Z-sukupolvi ratkaisijana
Tommi Uschanov kiteyttää vasemmiston pahimman ongelman kirjassaan Suuri kaalihuijaus. Uschanovin laskelmien mukaan sdp:n kannatus romahti vuosien 2003 ja 2007 välillä, koska iso osa kannattajista kuoli. Myös sdp:n nykyisen presidenttiehdokkaan ikä enteilee, että puolueen viimeiseksi taistoksi saattaa jäädä sota kannattajakunnan ikääntymistä vastaan.
Vasemmiston on mahdotonta selvitä ikäkriisistä ilman sisäistä vallankumousta. Erityisesti sdp on vieraantunut sekä kansalaisyhteiskunnasta että normaaleista palkkatyöläisistä. Kun keskiluokkaistunut työväestö ei samaistu vasemmistoon, puolueiden on hankala perustella nykyistä toimintatapaansa.
Etenkin nuorille aikuisille säännöllinen palkkatyö alkaa olla monilla aloilla vierasta. Osalle porukasta tämä tarkoittaa ainakin mielikuvissa astetta mielenkiintoisempaa ja vapaampaa työelämää, mutta osalle on luvassa pätkätyöläisyyttä ja lisääntyvää köyhyyttä. Epäsäännöllisistä työsuhteista elävälle työväestölle ammattiyhdistysliikkeen hyvinvointiin nojaava politiikka on lähinnä vitsi.
Kouluissa kasvaa tällä hetkellä sukupolvi, joka törmää kahteen hyvin erilaiseen kulttuuriin. Internetissä yhteistyö, verkottuminen ja itse tekeminen korostuvat. Kouluissa oppiminen perustuu edelleen opettajajohtoiseen malliin, joka muistuttaa hieman vasemmistolaista hallintokulttuuria.
Ei käy kateeksi vasemmistoa, kun z-sukupolvi siirtyy kouluista vaaliuurnille.
Mikko Gustafsson
Kirjoittaja on tamperelainen tiedotusopin opiskelija
Ota kantaa! Miten vasemmiston pitäisi vastata ajan haasteisiin?
Vasemmiston kannatus on sekä Suomessa että muualla Euroopassa historiallisen vähäistä. Mielestäni syiden pohtiminen tilanteeseen ei ole erityisen oikeistolaista tai vasemmistolaista.
Kirjoitin näkökulmatekstin suomalaisesta politiikasta, poliittisista järjelmäistä ja kansalaisyhteiskunnan toiminnasta kiinnostuneena yksityishenkilönä, en tiedotusopin opiskelijana tai etenkään Aamulehden toimittajana.
Näkökulmakirjoituksen voi saada julkaistuksi lähettämällä sen osoitteeseen nakokulma@aamulehti.fi.
Esimerkiksi politiikan tutkija Heikki Paloheimon tutkimus on osoittanut, että suomalaisten käsitys demokratiasta on muuttumassa. Erityisesti nuoret ja yliopistokoulutetut suosivat aiempaa enemmän suoria toimintamuotoja ja verkkovaikuttamista. Pohdintani z-sukupolven vaikutksesta perustui tietysti osittain myös omaan kokemukseeni. Olen itse y-sukupolven edustaja.
Mikko Gustafsson
Ilmoita asiaton kommentti