Puheenaihe: Talous- ja vakausunioni vai jotain ihan muuta?

En ole europarlamenttikollegoistani ainoa, joka on ihmetellyt sitä tarmoa, jolla joulukuun EU-huippukokouksessa suurieleisesti lanseerattua taloussopimusta ollaan Brysselin saleissa ja käytävillä muokkaamassa.

Iso-Britannian jo ilmoitettua jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle on mahdollista, että muitakin maita ilmoittautuu mukaan. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä Suomen ei tulisi osallistua perusteilla olevaan taloussopimukseen, sillä se vain jakaisi unionia entisestään. Epävarmoja ovat jo Unkari ja Ruotsi. Tanska on presidenttiytensä vuoksi vaikeassa asemassa ollessaan 17 euromaan ulkopuolella.

Talouspoliittisen sopimuksen nimikin on ennätetty vaihtaa matkan varrella.

Se, mikä alkoi mahtipontisesti talous- ja vakausunionina, vaihtui pian vain sopimukseksi talousunionin vahvistamiseksi. Viimeisimmässä sopimusluonnoksessa nimi on kokenut inflaation ja kuuluu nyt ”sopimus vakaudesta, koordinaatiosta ja hallinnosta”.

Tulevaa sopimusta on ennätetty jo kuvailla marginaaliseksi ja merkityksettömäksi. Nykyistä talouskriisiä ja Eurooppaa kalvavaa taantumaa sillä ei ollut tarkoitus selättää – valitettavasti, sanoi entinen presidentti. Se on suunnattu estämään vastaavia kriisejä tulevaisuudessa.

Ongelmallisinta ei suinkaan ole sopimuksen sisältö. Ongelma on parlamentaarisen järjestelmän ohittaminen.

Euroopan ainoa suoraan valittu toimielin, eli EU-parlamentti, on jätetty talouskriisin ratkaisuyrityksissä täysin ulkopuolelle.

Kuvasipa eräs kollegani vallitsevaa nykytilannetta euroedustajien alentamiseksi kumileimasimiksi. Huippukokousten jälkeen me kyllä kuuntelemme uudestaan ja uudestaan yleiset selitykset ja kommentoimme. Kiitämme ja pokkaamme! Ilman parlamenttia tapahtuva politiikan teko on kansalaisten silmissä Brysselistä tulevaa sanelupolitiikkaa.

Euroopan unionin todellinen ja suurin ongelma ja kriisi on saada palautettua eurooppalaisten usko ja luottamus unioniin ja sen tavoitteisiin.

Yksikään valtakunta tai unioni ei pysy pystyssä ilman kansalaisten tukea.

Keskustelu takaisin

Euroopan unioni on arvoyhteisö, jonka peruspilarina toimivaa demokratian periaatetta ollaan taloussopimuksen kaltaisilla toimilla jälleen sivuuttamassa.

Euroopassa integraation ja yhteistyön tulisi tapahtua parlamentarismin ja demokratian periaatteita kunnioittaen. Vähintäänkin tulisi noudattaa parlamentin ehdottamaa viiden vuoden aikamäärettä sopimuksen sisällyttämiseksi EU:n perussopimuksiin.

EU-parlamentin puhemieheksi tiistaina valittu Martin Schulz lupasi tuoda keskustelun takaisin parlamenttiin. Tälle olisi myös kansalaisten parissa tilaus!

EU-parlamentin on oltava ristiriitaistenkin keskustelujen paikka.

Mikseipä Suomikin toisi tänne intressinsä ja ajatuksensa europarlamentaarikkojen testattaviksi? Näinhän parlamentarismi Suomessa toimii, kun ministerit tuovat esityksensä eduskunnan kuultavaksi. Parlamenttia ei tarvita kulissiksi vaan todellisen politiikan näyttämöksi. Toimintaa, ei hymistelyä!

Enemmän Eurooppaa ei saada vähemmällä parlamentarismilla. Se ei ole Eurooppaa vaan jotain muuta.

Fakta: EU:ssa jo sovittua

Vakaus- ja kasvusopimus. Sääntöihin perustuva järjestelmä kansallisten finanssipolitiikkojen koordinoimiseksi.

Talouspolitiikan koordinaatiota koskeva lainsäädäntöpaketti, (ns. six pack). Sen pitäisi tuoda parannusta vakaus- ja kasvusopimuksen ongelmiin.

Budjettikehysdirektiivi. Sen tarkoituksena on viedä vakaus- ja kasvusopimuksen sitoumukset kansalliseen lainsäädäntöön.

Mitro Repo

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmässä

Ota kantaa: Pitäisikö parlamentarismia lisätä EU:ssa?