Makaabereissa nettipeleissä ei mitään juonta – Ainoa tarkoitus kiduttaa, tappaa ja silpoa
Ilmaisten nettipelien valikoima tarjoaa pelejä, joiden ainoana ideana on makaaberi väkivalta. Yksinkertaisimmillaan pelissä ei ole mitään juonta eikä vaikeusastetta – eikä siten edes mitään pelaamista. Ainoa tehtävä on kiduttaa, tappaa ja silpoa.
Yksi tällainen peli on The Torture Game 2, jota kuka tahansa voi pelata ilmaiseksi netissä. Siitä puhuttiin muutama vuosi sitten Yhdysvalloissa vuoden kauhistelluimpana pelinä.
Pelikuvio on yksinkertainen. Pelaaja voi aloittaa pimeään huoneeseen roikkumaan sidotun ihmisen kiduttamisen piikillä ja partaveitsellä. Hän voi puukottaa hahmoa ja kuoria ihoa irti partaterää käyttäen. Asevalikoimiin kuuluvat myös pistooli, haulikko ja rynnäkkökivääri. Lopputulos viimeistellään moottorisahalla niin, että pärinä vain kuuluu.
– Kyllä jaksoi puoli tuntia silpoa. Sitten ei oikein enää keksinyt uusia tapoja kiduttaa. Jatkan varmaan myöhemmin, kommentoi yksi kirjoittaja The Torture Game kakkosta pelaajien nettikeskustelussa.
Törkeistä väkivaltapeleistä saatiin makua muutaman vuosi sitten muun muassa Japanissa, missä julkaistiin havainnollisesti yksityiskohtiin mennyt raiskauspeli. Se aiheutti kohua Eurooppaa myöten. Amazonin nettikauppaan päätynyt raiskauspeli Rapelay ehti herättää melkoista järkytystä ennen kuin se huomattiin ja poistettiin myynnistä.
Netin maksullinen valikoima tarjoaa puolestaan tällä hetkellä esimerkiksi teurastuspeliä.
Netistä on ladattavissa myös muun maussa myrkkykroppapeli, jossa kidutetaan Bill Gatesia. Myrkyttämisen lisäksi häntä voi hakata ja viillellä. Pelin ideana on tappaa Gates mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti. Mitä enemmän kipua aiheuttaa, sitä enemmän saa pisteitä.
Herätys, vanhemmat
Suomalaisten koululaisten pelaamista tietokonepeleistä jopa 73 prosenttia on todettu erittäin väkivaltaisiksi. Mitkään lait tai pelien ikärajat eivät merkitse käytännössä mitään. Ne saattavat toimia jopa yllykkeenä pelin hankkimiselle.
– Jokaisen vanhemman velvollisuus on seurata, mitä lapset netissä tekevät, vaatii 1970-luvulta saakka väkivaltatutkimusta tehnyt filosofian tohtori Vappu Viemerö.
– Vanhemmat eivät antaisi lasten pelata näitä hirvittäviä pelejä, jos he tietäisivät, millaisia ne ovat.
– Kaikista pahin asetelma on semmoinen, missä 12-13-vuotias pelaa yksin koulun jälkeen kotonaan ilman, että kenelläkään on hajuakaan, millaisten pelien kanssa hän on tekemisissä. Meillä ei ole todellakaan kiinnitetty tarpeeksi huomiota siihen, mitä pelit aiheuttavat!
Viemerö antaa piut paut väitteille, joiden mukaan väkivaltaiset pelit voisivat muka purkaa lapsen patoutunutta vihaa.
– Eihän eroottisesti virittyneen filmin katsominen pura kenenkään seksuaalisia haluja. Hinkuhan siinä päinvastoin nousee, kun sellaista filmiä katsoo. Ihan sama väkivallan katsomisessa.
Viemerö muistelee, miten vielä kymmenen vuotta sitten muuan suomalaispsykiatri väitti vakavissaan. että lapselle tekee hyvää osoittaa mielikuvituksessaan vihaa ja tuhota muita ihmisiä. Hän kertoo myös tapauksen, missä muuan kuvaamataidon opettaja katsoi viisaaksi näyttää oppilaille väkivaltaista Terminaattori-elokuvaa ja pyytää sen jälkeen lapsia purkamaan tunteensa paperille.
– Kuinka tyhmältä tällainen nykytiedon valossa kuulostakaan!
Väkivallan kierre
Väkivaltaa katselevista lapsista noin 20 prosenttia käyttäytyy aggressiivisesti, ja he ovat varhaisessa aikuisiässä taipuvaisia rikolliseen käyttäytymiseen.
Pisimpään pelien ääressä viihtyvillä koululaisilla on heikko itsekontrolli, joka ilmene levottomuutena ja aggressiivisena käyttäytymisenä. Nämä riskipelaajat käyttivät harrastukseensa keskimäärin 21 tuntia viikossa.
Viemerö puhuu nousevasta, tuhoisasta kierteestä:
– Kun lapsen mieleen ajetaan väkivaltaa ja hänen aggressiivinen käytöksensä lisääntyy, valitsee tällainen lapsi katsottavakseen yhä vain lisää väkivaltaista materiaalia.
Hän muistuttaa ympäristön ja kodin ilmapiirin vaikutuksesta lapsen käyttäytymiseen. Niiden merkitystä ei saa kiihkeässäkään keskustelussa unohtaa. Hyvä kotikasvatus ja vanhempien läsnäolo lastensa elämässä ovat ensiarvoisen tärkeitä.
– Omassa lähipiirissäni on murrosikäisiä lapsia ja tiedän, ettei kielloilla voiteta mitään. Ne voivat päinvastoin houkutella lasta kielletyn materiaalin pariin. Jonkinlainen järki tässä pitäisi kaikilla olla koko ajan mukana. Jos lapsille on jotain kiinnostavaa ja innostavaa tarjolla, he eivät jumitu huoneeseensa väkivaltaisten pelien äärelle.
Viemärö sanoo kyllä ymmärtävänsä, miksi nettipelit ylipäätään koukuttavat lapsia.
– Pelejä pelataan usein ryhmässä ja siinä yritetään saada pisteitä ja yhä parempia tuloksia. Esimerkiksi autoilla tuhotaan ihmisiä ja muita autoja. Peli on jännittävä, ja lapsen ajatukset ovat vain kaverin voittamisessa.
– Olen pohtinut sitä, miksi jännityksen tarve on niin suuri. Ovatko arki ja koulu niin tylsiä, että niihin pitää hakea peleistä järisyttäviä kokemuksia?
Turha puolustella
Pelien väkivaltaisuudesta riittää mielipiteitä, ja keskustelun nostaminen aiheesta merkitsee yleensä sohaisua ampiaispesään.
Vaikka monet netin käyttäjät myöntävät, etteivät väkivaltaiset pelit sovi kaikille, eivät he kuitenkaan hyväksy minkäänlaista sensuuria. Peliaktivistit kuittaavat pelien haitat hysteriana, jonka pääväitteitä ei kukaan ole pystynyt todistamaan.
Toki löytyy huomattavan suuri joukko myös niitä, jotka pitävät raakoja pelejä täysin sairaina, eikä niiden julkaisemista voi heidän mielestään puolustella edes mustalla huumorilla.
Oxfordin yliopiston vuonna 2007 julkaisemassa tutkimus väkivaltaisten videopelien vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin todisti peliväkivallasta huolestuneiden huolet oikeiksi.
Päätuloksena oli, että isot annokset peliväkivaltaa ennustivat pelaajissa myös aggressiivista persoonallisuutta, johon kuuluivat raivon ja vihan tunteet sekä väkivaltainen käyttäytyminen.
Väkivaltaisilla peleillä saattaa olla suuremmat vaikutukset pelaajiin kuin väkivaltaisilla televisio-ohjelmilla ja elokuvilla.
Usein siteerattu yhdysvaltalais-japanilainen tutkimus vertasi pelejä pelaavia muihin nuoriin ja osoitti pelaajien käytös muuttui aggressiivisemmaksi pitkäaikaisen seurannan aikana. Toisten potkiminen, lyöminen tai muunlainen aggressiivisuus lisääntyivät riippumatta siitä, kuinka väkivaltaisia nuoret olivat olleet tutkimuksen alussa.
Matkimisen vaara
Norjan joukkomurhan jälkeen käydyssä keskustelussa puhuttiin myötätunnon puutteesta, väkivallan käytöstä viihteen välineenä sekä tappion kohtaamisen vaikeudesta. Ne ovat piirteitä, joita netin väkivaltaiset pelit monissa lisäävät.
Anders Behring Breivik on kertonut pelanneensa vuosia ainakin World of Warcraft -peliä.
Keskeistä elokuvien sekä pelien väkivallan matkimisessa on samastuminen. Mitä tehokkaampi idoli on ja mitä paremmin hän sopii ikäryhmän elämäntilanteeseen, sitä todennäköisempää on käyttäytymisen matkiminen.
Viemerö kertoo esimerkkinä tunnetun tapauksen Hollannista.
– Nuorille näytettiin filmi, jossa nuori henkilö teki itsemurhan. Sitä seurasi itsemurhien aalto nuorten parissa. Filmin uusinnasta seurasi sama reaktio. Identifikaatio (samaistuminen) oli täysin selvä asia.
Tietokonepelit saavat aikaan matkimista vielä filmi-idoleitakin tehokkaammin. Tietokonepelissä pelaaja on se, joka toimii ja eläytyy pelin väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Pelit luovat maailman, jossa pelaaja on hetken suuri ja vahva.
Vappu Viemerö on pohtinut matkimisasiaa myös viimeaikaisten perhesurmien ja paloittelumurhien yhteydessä.
– Minä sanoin jo 1980-luvulla, että matkiminen näkyy lasten väkivaltaisessa käyttäytymisessä. Silloin puheeni kuitattiin ihan höpö-höpönä.
"Minä tykkään pelata tappo pelejä. Minun mielestä parasta tappo peleissä on se kun saa tappaa..."
Ensin kauhisteltiin Rock n' Rollia, sitten Heavy Metalia, sitten oli vuorossa väkivaltaiset elokuvat ja rullalautailu, ja nyt suosituin moraalipaniikin kohde on videopelit.
Kyllähän tällä klikkauksia pääsee kalastelemaan, mutten suostu uskomaan että edes Aamulehden kaltaisen "laatu"julkaisun toimittaja uskoo herran vuonna 2012 tuohon kärjistettyyn höpöhöpöön jota demonstroidaan kymmenen vuotta vanhalla flash-pelillä.
Skarpatkaa nyt vähän.
Ilmoita asiaton kommentti