Puheenaihe: Karppaajien keskuudessa leviää perättömiä salaliittoteorioita, sanoo lääkäri

Kovin ovat heppoisia toimittaja Pekka Mikkosen (Ei voi lihota, vaan leipä; Näkökulma 5.1.) tiedot ravinto-opista ja ihmisen fysiologian perusteista, kun hän yksioikoisesti sysää suomalaisten lihomisen syyksi hiilihydraatit ja jopa syyttää viranomaisia ”propagandasta”, kun nämä eivät suostu muuttamaan nykyisiä ravintosuosituksia.

Hän perustelee hiilihydraattien vahingollisuutta sillä, että ne nostavat verensokeria. Ikään kuin elimistön luonnollinen vaste verensokerin nousuun insuliinin erityksellä olisi elimistölle jotenkin vahingollista. Tämähän pitää paikkansa vain, jos ravinnossa on enemmän energiaa kuin kulutamme.

Edelleen karppauksen kannattajat esittävät perusteena mielipiteisiinsä, ”etteivät esi-isämmekään syöneet viljaa”. Eivät varmaan syöneetkään, mutta eivät eläneetkään kuin keskimäärin 30-vuotiaaksi. Samalla logiikalla voisimme muuttaa asumaan takaisin luoliin, koska esi-isämmekin niin tekivät.

Kukaan ei liho, ellei syö enemmän kuin kuluttaa. On aivan sama, mitä ravintoaineryhmää suuhunsa ylen määrin mättää. Tässä mielessä absurdi on Mikkosen väite, että ei voi, vaan leipä lihottaa. Mikä tahansa ruoka lihottaa, jos sitä syö yli tarpeen.

Lautasmallia liioiteltu

Enpä ole juuri nähnyt suomalaisten noudattavan ns. lautasmallia, jossa puolet lautasesta on kasviksia ja salaatteja, neljäsosa lihaa tai kalaa ja vain neljäsosa hiilihydraatteja. Siten Mikkosen väite, että ”olemme uskollisesti noudattaneet ruokavaliosuosituksia”, on vailla todellisuuspohjaa.

Hiilihydraatit ovat elimistön luonnollista polttoainetta, eivät mitään demoneja. Varsinkin hitaat hiilihydraatit kuten kokojyvävilja ja kasvikset runsaskuituisina kuuluvat terveelliseen ruokavalioon. Karppaajan ruokavalio vähäkuituisuudessaan lisääkin merkittävästi suolistosyövän riskiä.

Pääsyyllisiä suomalaisten lihavuuteen ovat liikunnan vähäisyys ja liiallinen energiansaanti, eivät viralliset ravitsemussuositukset. Niissähän on jo vuosikymmeniä kehotettu välttämään vaaleaa leipää ja sokeripitoisia juomia. Sen sijaan ei ole mitään perusteita jättää ruokavaliosta kokojyväviljaa ja kasviksia vain siksi, että ne sisältävät hiilihydraatteja.

On totta, että karppaamalla kyllä laihtuu, kuten millä tahansa yksipuolisella dieetillä. Totta on myös se, että painonpudotuksen myötä verensokeriarvot usein normalisoituvat. Mutta näin tapahtuu aina painon laskiessa, vaikka se olisi saavutettu kaalisoppadieetillä. Ongelmana onkin sitten painonhallinta, koska vähähiilihydraattista ruokavaliota on usein käytännössä erittäin vaikea noudattaa. Valtaosalla valitettavasti paino ajan mittaan palautuu ennalleen.

Puska ei ole yksin

Aivan omaa luokkaansa on Mikkosen väite, että professori Pekka Puska ”käy yhden miehen sotaa” kovia eläinrasvoja vastaan. Tosiasia kuitenkin on, että hän edustaa näkemyksillään lääketieteen yksiselitteisiä tutkimustuloksia: kovat rasvat nostavat veren LDL-kolesterolin määrää ja lisäävät sepelvaltimosairauksien ja sydänkuolemien määrää. Tämä on kylmä tosiasia.

Suomalaisten sydäntautikuolleisuus on 70-luvulta lähtien pudonnut jyrkästi. Samaan aikaan väestön keskimääräinen veren kolesterolipitoisuus on laskenut lähes seitsemästä hieman päälle viiteen, pääasiassa juuri vähentyneen kovien rasvojen käytön takia. Syystäkin ollaan siis huolissaan, että nyt kehitystä ollaan kääntämässä väärään suuntaan. Osalle väestöstä on jostain syystä saatu ujutettua käsitys, että kovat rasvat olisivat muka muuttuneet terveellisiksi.

Tosiasiassa mitään ”rasvasotaa” asiantuntijoiden kesken ei ole edes ollut, vaan sydänterveellinen ravinto on pääpiirteissään pysynyt samana jo vuosikymmenien ajan. Karppauksen kannattajia lääkäreiden ja ravitsemusasiantuntijoiden joukossa on vain kourallinen. Varsinaisia alan asiantuntijoita joukossa ei ole lainkaan.

Mikkonen olisi voinut katsoa suomalaisten ja kansainvälisten sydäntautiliittojen ja kardiologien suosituksia, joissa kaikissa kovan rasvan osuus tulisi minimoida. Sen sijaan juoksevat rasvat, kuten kasvi- ja kalaöljyt, ovat elimistölle välttämättömiä ja terveyttä edistäviä.

Karppaajien keskuudessa elää myös jonkinlainen salaliittoteoria: alan auktoriteetteja pidetään jotenkin lääketeollisuuden manipuloimina. Mikkonenkin sortuu tähän vihjatessaan, ettei nykyisiä ravintosuosituksia muuteta, jotta lääketeollisuus saisi mahdollisimman kovan hyödyn diabeteksen lisääntymisestä. Uskomaton väite.

Ekologisesti kestämätön

Karppaus sinänsä on ohimenevä muoti-ilmiö, joka kertoo vain yltäkylläisyydessä elävien ihmisten snobbailusta, kun elämästä puuttuvat todelliset ongelmat.

Mikkonen viittaa kirjoituksessaan karppaajien syyllistämiseen aina Itämeren pilaamisella. Väite on kuitenkin valitettavasti sinällään osin totta, sillä karppaus ekologisena ilmiönä on maailmanlaajuisesti kestämätön. Afrikan nälkäänäkevät tuskin karppauksen ilosanomasta riemastuvat!

Nykyihmiselle tuntuu jotenkin olevan vaikea käsittää, että terveellinen ruokavalio on sittenkin periaatteeltaan hyvin yksinkertainen eli arkkiatri Arvo Ylppöä (104 v) lainaten: kaikkea kohtuudella!

Kari Ellimäki

Kirjoittaja on tamperelainen lääkäri

Lue aiempi kirjoitus: Puheenaihe: Ei voi lihota, vaan leipä!