Puheenaihe: Voivuoren nousu ja tuho

Voipula jatkuu. Valion mukaan varastot ovat yhä tyhjillään, ja jotkut kaupat ovat ilman myytävää. Arla Ingmanilla tilanne on samanlainen: voita valmistetaan niin paljon kuin keritään, mutta rasvaa ei silti riitä kaikille.

Valion tulosyksikön johtaja Reima Luomala arvelee, että tilanne normalisoituu pikkuhiljaa tammikuun aikana. Vielä toistaiseksi myyntimääriä kuitenkin rajoitetaan, jotta tavaraa riittäisi mahdollisimman monille.

– Totta kai me myymme, mitä tilaajat haluavat, mutta jos joku tilaa nyt rekkakuormallisen voita, ei sitä saa, Luomala kertoo.

Arla Ingmanin viestintäpäällikkö Outi Fagerlund puolestaan ei uskalla ennustaa, miten tilanne kehittyy.

– Meillä on ihan sama tilanne kuin ennen joulua. Voilinja pyörii täydellä teholla, mutta tavarasta on edelleen pulaa.

Vaikea voisuhde

Voista, tuosta tylsästä peruselintarvikkeesta, on yhtäkkiä tullut ruokakauppojen kohutuin tuote, jota hamstrataan, ja josta jotkut ovat olleet valmiit maksamaan jopa reilua ylihintaa. Miten näin on päässyt käymään?

Jokaisen yli 50-vuotiaan suomalaisen voisuhde on ehtinyt kokea monia vaiheita ja mutkikkaaksikin suhdetta voi kutsua.

Vielä 1960-luvun alkupuolella kansakoulun ruoka-annokseen kuulunut voinappi oli arvostettu tuote. Nappeja sai vain yhden per ateria, mutta jos oli huolellinen, annoksesta riitti juuri ja juuri päällystettä kahdelle ruutunäkkipalalle.

Kotona voita käytettiin leivän päällä vähän reilummin, mutta silti kohtuullisesti. Sen sijaan mummolassa voin asema tärkeänä hyvinvoinnin symbolina tuli paremmin esiin. Kun oma mummoni tarjosi välipalaa, hän kehotti aina laittamaan leivän päälle reilusti voita.

Voi oli kyllä hyvää, mutta suoraan jääkaapista otettuna sitä oli pahuksen hankalaa levittää pehmeälle leivälle. Kun notkeammat, mutta silti maukkaat rasvat tulivat markkinoille, ne otettiin ilolla vastaan. Ruotsin esimerkki vaikutti: siellä voin ja kasvisöljyn sekoitus Bregott lanseerattiin vuonna 1969 ja siitä tuli valtava menestys.

Uusia tuotteita pidettiin myös terveellisinä, vaikka alkuun levitteissä oli rasvaa yhtä paljon kuin voissakin, noin 80 prosenttia. Sittemmin uusien valmistustekniikoiden myötä on päästy jo reilusti alle 40 prosentin.

Ja niinhän Pekka Puskakin aina sanoo, että mitä kevyempää, sen parempi.

Soita kirnu soita

Vuonna 1970 Irwin Goodman julkaisi Vexi Salmen riimittelemän laulun Balladi voivuoresta.

”Se paisuu kiiltää kasvaa,/on kaikkialla rasvaa,/kun lypsykarja maat ja metsät valloittaa”, Irwin irvaili ja oli ajan hermolla.

Voivuoresta alettiin puhua 1960-luvun lopulla, kun kaikki tuotettu voi ei enää käynyt kaupaksi. Koska samoihin aikoihin kasvoi myös viljavuori, alettiin maatalouden ylituotantoa karsia kovalla kädellä. Sosiaalidemokraattien nimiin pannusta tokaisusta ”tapa talonpoika päivässä” -tokaisusta tuli ajan tunnuslause.

Vaikka voista alkoi tulla varastoissa ongelmajätettä, kansalle se olisi kyllä maistunut. Ylijäämästä hankkiuduttiin kuitenkin eroon myymällä voita reiluun ale-hintaan muun muassa Englantiin.

Vuosikymmeniä jatkunut maatalouden rakennemuutos näyttää viimeistään nyt päässeen ainakin yhteen päämääränsä. Voivuoresta ei ole tietoakaan, vaan kansa etsii rasvaa puolityhjiltä hyllyiltä. Herää kysymys, että jos kulutus tästä vielä kasvaa, riittääkö suomalaista voita enää kaikille?

Reino Luomala Valiolta lupaa, että kyllä riittää.

– Valion voita riittää kaikille suomalaisille. Me olemme tämän vuoden alusta luopuneet jo kokonaan yhdestä markkina-alueesta, emmekä myy enää teollisuusvoita Keski-Eurooppaan.

Yksi syy voin kasvaneeseen menekkiin on karppaus, johon usein liittyy lähes kiihkomielinen ”teollisten” rasvojen vastustus. Alan kiistelty guru Antti Heikkilä on tuominnut jopa rypsiöljyn kelvottomaksi tuotteeksi.

Voin maine on monien ihmisten mielessä parantunut, minkä on pannut merkille myös Arla Ingmanin Outi Fagerlund.

– En enää ihmettele voin suosiota. Ruoanlaitto on noussut kunniaan ja ihmiset haluavat aitoja makuja. Myös viime vuonna käyty rasvakeskustelu on vaikuttanut ainakin omien tuttavieni käyttäytymiseen.

Voi

Vuonna 1965 jokainen suomalainen käytti vuodessa keskimäärin 18 kiloa voita.

Kulutus on laskenut näihin päiviin asti ja alimmillaan kulutus oli 2,5 kiloa henkeä kohden.

Muutaman viime vuoden aikana voin suosio on kuitenkin taas lisääntynyt ja kulutus on nousemassa yli neljään kiloon vuodessa.

Ennen joulua kohuttiin voin hinnan nousseen jopa 14 euroon kilolta, mutta kyseinen kauppias väitti, että kyseessä oli hinnoitteluvirhe. Valion Reima Luomalan mukaan puolen kilon voipaketin hinta on kaupoissa noussut syksyn noin 1,90 eurosta noin 2,50 euroon. Voipulan myötä myös vuoden takaiset rajut tarjouskampanjat ovat toistaiseksi kadonneet.

Voin ja kasviöljyn seos Voimariini tuli markkinoille 1970-luvun lopussa. Vuonna 2005 tuote muuttui Oivariiniksi, koska EU-säädösten mukaan voi-sanaa ei saa käyttää, ellei tuote ole kokonaan voita.

Ota kantaa: Kannattaako suomalaisen voin loppumisesta huolestua?