Puheenaihe: Putkigate – Lipposen upottaja?

Puheenvuoro: Dosentti Arto Luukkanen väittää, että Itämeren kaasuputkihanke vei Paavo Lipposelta valtiomiehen sädekehän
Perustelu: Ilmeisesti hyvää tarkoittaneen Lipposen toimeksiantajat eivät ymmärtäneet suomalaisen valtiomiesinstituution perustaa

Suomessa eläkepääministerit ja -presidentit ovat yleensä toimineet menestyksellisesti taustavaikuttajina aina Ståhlbergistä Ahtisaareen saakka. On ajateltu, että poliittisen uransa loppuvaiheessa seniorivaikuttajat ajavat yhteisiä, koko isänmaan asioita. Vanhemman valtiomiehen arvovaltaa ei ole voinut helposti horjuttaa, eivätkä päivänpolitiikan juonittelujen tahrat ole lianneet heitä.

Kaasulobbari Paavo

Vuonna 2008 Paavo Lipponen ilmoitti ottaneensa pestin venäläis-saksalaisen Nord Stream -kaasuputkihankkeen lobbaajana. Tieto yllätti monet.

Baltian maat olivat todenneet, että Itämeren pohjaan suunniteltu putki tekisi niistä taas osan Venäjän ”legitiimiä etupiiriä”. Saksan ja Venäjän yhteisymmärrys oli mukiloinut näitä maita jo kerran aikaisemmin viime vuosisadan aikana. Tapahtuisiko näin uudestaan? Pitikö Suomen olla mukana tässä?

Venäjä aloitti armottoman lobbauksen putken hyväksymisen puolesta. Maamme hallitus pelästyi suorasukaista painostusta ja ilmoitti asian olevan pelkästään ”ympäristöasia”. Suomalaisten ”tsuhnien” hitaus kuitenkin huolestutti Moskovassa. Asialle piti saada suomalainen ajaja. Valtiomies Lipponen oli tässä mielessä ihanteellinen asiamies.

Suomessa pesti hämmästytti. Eikö konsultointi ollut ristiriidassa Suomen rauhanrakentajan roolin kanssa? Eikö valtakunnan entisen huomattavan vaikuttajan uusi ansiotyö ollut esimerkki äärimmäisestä suomettumisesta ja rähmälläänolosta? Tahrisiko tämä Suomen kansainvälisen maineen? Samaan aikaan Suomi oli aktiivisesti rakentamassa rauhaa Kaukasuksen kriisissä Ety-järjestön puheenjohtajana.

Vai halusiko ex-pääministeri olla tekemässä valtiotekoa, joka loisi uudenlaisen yhteistyön väylän Itämeren ylitse?

Lipposen toimeksiantajat eivät ymmärtäneet suomalaisen valtiomiesinstituution arvovallan perustaa eivätkä olleet perillä suomalaisen yhteiskunnan alkeista.

Suomessa kansalaiset ovat aina voineet luottaa siihen, että seniorivaikuttajat eivät keräile enää irtopisteitä tai häärää epämääräisissä poliittisissa kähminnöissä. Ilman tätä luottamusta vanhempi valtiomies tipahtaisi siihen samaan arkiseen joukkoon, joka pelaa bingoa tai käy muiden eläkeläisten kanssa aamupäivätansseissa.

Nyt luottamus horjui. Kansalaisten mielissä Suomi oli saanut uuden virkeän eläkeläisen.

Kuten Lipposen osittaiset peruutukset ja selitykset osoittivat, kyseessä oli ilmeisesti hyvää tarkoittava teko. Putkihan oli rauhan ja yhteistyön hedelmä; sen rakentamisen edistäminen oli tässä ajattelussa rauhantyötä ja yhteisen Euroopan luomista.

Kansalaisille sitä oli kuitenkin vaikea selittää. Syynä oli se suuri arvostus, jota Lipposta kohtaan tunnettiin; Paavo ei suinkaan ollut ihmisten mielissä mikään Otto-Wille, eikä hänen isänmaallisuuttaan voinut epäillä. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut – huikean poliittisen uran päätöksenä oli mahalasku energiaputkeen.

Valtiomies Lipponen

Paavo Lipposen poliittinen ura on kunnioitettavan monipuolinen. Sukupolvitarkastelussa Lipponen kuului 1960-luvulla demarien riveistä esiin tulleeseen falangiin, jonka sosiaalinen nousu oli huima. Monet näistä silloisista untuvikoista, kuten Ulf Sundqvist, Erkki Tuomioja, Matti Ahde ja Erkki Liikanen, pääsivät politiikassa pitkälle. Paavolle eteneminen oli vaivalloista. Supliikkitoverit sujahtivat hänen ohitseen erilaisissa vastuuviroissa.

Lipposen vasemmistoradikaaliaika päättyi mainittuja tovereita aikaisemmin. Jo 1972 hän asettui kannattamaan EEC-ratkaisua. Tässä piillee osasyy siihen, miksi puoluetovereita kohdannut poliittinen myötätuuli ei tarttunut Lipposen purjeisiin. Hän pysyi politiikan piippuhyllyllä aina 1990-luvun lama-aikaan saakka. Tämä suuri mies ei osannut takinkääntöjä tai harrastanut ideologista akrobatiaa kuten monet puoluetoverinsa. Hän puhui asiaa ja teki asioita.

Lipposen suuri hetki koitti 1990-luvulla, jolloin hänestä tuli eräs maamme pitkäaikaisimmista pääministereistä. Valtakunnan vavistessa laman syövereissä 1990-luvulla Lipponen kykeni pelastamaan maan talouden ankarilla säästökuureilla ja shokkiterapialla. Kansa oppi arvostamaan pääministeriä, joka onnettomasta ulosannista huolimatta kykeni kriisijohtajuuteen ja vastuunottoon. Kansa napisi ”Moosekselle” mutta arvosti häntä joka vuosi yhä enemmän.

Väheksytty ja ohiajettu ”demari oikealla” sai nyt hyvityksen nöyryytyksen vuosista. Epäilijät ja tohottavat lehtimiehet saivat kyytiä, ja kansa taputti pöydän alla käsiään. ”Bravo Paavo, epä-älylliset toimittajat ja viherpiipertäjät kuriin!”

Hankittu arvovalta ja kansalaisten osoittama kunnioitus ei vähentynyt silloinkaan, kun vuonna 2003 Lipponen ei halunnut enää osallistua hallituksen työhön. Vuoden 2003 vaaleissa hän sai 26 000 henkilökohtaista ääntä. Vuonna 2005 hän jätti puolueen puheenjohtajuuden ja myöhemmin 2007 sai myös eduskunnan puhemiehen paikan. Näin hänestä tuli kansakunnalle vanhempi valtiomies. Kansalaiset puhuivat valtiomiehestä ja tulevasta presidentistä.

Haaveiden hauta

Kaasuputkihankkeen ”renkinä” Lipponen monien mielestä menetti sädekehänsä, joka olisi ollut tarpeen presidenttiehdokkaalle. Saksalais-venäläinen kaasuputki näyttää haudanneen Lipposen haaveet Suomen presidenttiydestä lopullisesti.

Näyttää siltä, että Paavo olisi ollut ainoa mahdollinen vastaehdokas, joka olisi kyennyt haastamaan Saulin.

Vierailija

Arto Luukkanen

Kirjoittaja on tietokirjailija sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa

Kysymyslista: Näihin Lipponen ei halunnut vastata

Paavo Lipponen (sd) kieltäytyi Aamulehden haastattelupyynnöistä, jotka koskivat hänen rooliaan kaasuputkihankkeessa. Lipponen viestitti, ettei hänellä ole aikaa antaa haastatteluja, joilla on ”selvä asenteellinen tarkoitus”.

Näitä olisimme kysyneet:

1) Miten arvioitte Itämeren kaasuputkityön etenemistä?
2) Hankkeen päätoimijat ovat venäläisiä ja saksalaisia. Mikä on Itämeren kaasuputkihankkeen merkittävin myönteinen vaikutus Suomelle?
3) Voisitteko kuvata tarkemmin roolianne hankkeessa. Kuka teitä pyysi tehtävään? Missä yhteydessä ja miten? Millainen oli sovittu toimeksianto? Kuinka pitkä toimintasuhde oli ja mitä suuruusluokkaa saamanne palkkiot?
4) Kaasuputkihanketta on vahvasti ajanut Venäjän valtiollinen kaasuyhtiö Gazprom. Koetteko / koitteko ristiriitaa siinä, että Suomen entinen pääministeri osallistuu näin voimallisesti vieraan valtion etuja edustavaan hankkeeseen? Arvostelijat ovat syyttäneet teitä isänmaan edun unohtamisesta konsulttipalkkioiden edessä – miten vastaisitte tähän kansalaiskeskustelussa esitettyyn epäilyyn?
5) Gazprom on toiminut ex-Neuvostoliiton maiden energiakonflikteissa Venäjän ulkopolitiikan jatkeena. Tunnetuimpia ovat kaasukonfliktit Ukrainan kanssa. Arveluttaako tämä teitä? Onko Itämeren kaasuputki suojassa joutumiselta energiapoliittiseksi lyömäaseeksi?
6) Olette nyt sdp:n presidenttiehdokas. Olisitteko yhä valmis edistämään kaasuputkihanketta?
7) Venäjän duumanvaaleissa havaittiin vääristelyä ja opposition väkivaltaista taltuttamista. Miten arvioitte Vladimir Putinin aseman muuttuneen? Miten kommentoitte hänen ajatuksiaan Euraasian unionista?

Vastaus

Lipposen viesti

Paavo Lipponen ilmoitti sähköpostitse tämän verran toiminnastaan kaasuputkihankkeessa:

”Konsulttisuhteeni ei ole enää voimassa 1.10.2011 alkaen.”

”Minulla ei ko. tehtävässä ollut mitään yhteyttä Gazpromiin, vaan ainoastaan Nord Streamiin.”

”En vastaa kysymyksiin, joihin on ladatttu ennakkoasenteita, ja niitä kysyjillä ilmeisesti riittää.”

Ota kantaa: Pitäisikö Paavo Lipposen tehdä tiliä kaasuputkesta?