Puheenaihe: ”Valtion taidehallinto on iso kuin vankileirien saaristo”

Opetus- ja kulttuuriministeriö on hallitusohjelman mukaisesti valmistelemassa esitystä nykyisen Taiteen keskustoimikunnan muuttamisesta Taiteen edistämiskeskukseksi, TAIKE:ksi. Jyrki Kataisen (kok) hallitus peri tehtävän edeltäjältään, jonka kulttuuriministeri Stefan Wallin (r) joutui nostamaan kädet pystyyn taidekentän voimakkaan vastustuksen takia.

Tilanne ei ole nyt yhtään sen parempi, sillä uusi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) ei ole millään ehtinyt perehtyä asiaan syvällisesti muiden kiireittensä takia – onhan hän puolueensa puheenjohtaja, kansanedustaja, presidenttiehdokas.

Näin lain kiireinen valmistelutyö on ajautunut voimakkaasti virkamiesvetoiseksi. Valmistelulta puuttuu vahva poliittinen tahto ja ohjaus.

Kaikki valta virastoihin

Hallituksen esityksen tavoitteena on kehittää Taiteen keskustoimikuntaa vastaamaan paremmin muuttunutta taiteen alojen toimintaympäristöä. Tavoitteena on parantaa myös ”taiteen keskustoimikunnan palvelukykyä ja hallintoa sekä kehittää keskustoimikuntaa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvana ja ministeriön tulosohjauksessa toimivana taidehallinnon keskuselimenä”. Perustettava taiteen edistämiskeskus muodostuisi hallintovirastosta ja itsenäistä päätäntävaltaa käyttävästä taidetoimikuntalaitoksesta.

Valtion taidehallinnon uudistamistarve on kiistaton. Nykyinen taidetoimikuntalaitos lukuisine toimikuntineen ja jaostoineen on osoittautunut jäykäksi. Ainakin osittain taidetoimikuntalaitoksen rakenteesta johtuu, että taiteen keskustoimikunnan osuus ministeriön kulttuurirahoituksesta on vähentynyt kuuteen prosenttiin.

Uudistus tarvitaan, jotta valtion taidehallinto voi aikaisempaa paremmin huolehtia taiteen moniarvoisuudesta, parantaa taiteilijoiden asemaa ja toimeentuloa, edistää taiteen saavutettavuutta ja saatavuutta sekä vahvistaa taiteen yhteiskunnallista merkitystä.

Luonnostelluissa lakiesityksissä on kuitenkin monia ongelmia. On perusteltua pelätä, että luottamusmiesten valta vähenee entisestään ja virkamiesten valta kasvaa.

Kun kunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa päätökset tehdään yleensä niin, että virkamiehet valmistelevat ja luottamusmiehet eli poliitikot päättävät, niin taidehallinnossa ollaan siirtymässä päinvastaiseen käytäntöön: siinä luottamusmiehet antavat lausuntoja ja virkamiehet päättävät. Tällaisen päätöksenteon filosofia on vähintään kyseenalainen.

Loppu valta neuvostolle

Toinen ongelma on Taiteen edistämiskeskukseen kaavailtu taideneuvosto ja sen tehtävät. Tehtävät uhkaavat jäädä nyt hyvin yleiselle tasolle, seurannaksi ja arvioimiseksi. Kuitenkin hallinnossa tulee viimeiseen saakka välttää neuvottelukunnan tyyppisiä elimiä, joilla ei ole todellista päätösvaltaa, so. taloudellisia resursseja ja nimitysoikeutta. Niihin kyllästyvät kaikki hyvin nopeasti.

Uudistuksen kaikkein suurimmat ongelmat ovat alueellisella tasolla. Tällä hetkellä toiminnassa on 13 alueellista taidetoimikuntaa. Ministeriön ilmeinen pyrkimys on niiden lukumäärän vähentäminen tai ainakin jonkinlaisten yhteistoiminta-alueiden perustaminen.

On mielenkiintoinen filosofinen kysymys, kuinka tärkeä tekijä alueellisuus on taiteen tukemisessa. Kun on päädytty näinkin moneen alueelliseen toimikuntaan, on lähdetty siitä, että alueet ovat erilaisia. Alueiden mahdollinen yhdistäminen vähentää automaattisesti alueiden erilaisuutta ja paikallista asiantuntemusta. Alueellisia toimikuntia uhkaa myös sama vaara kuin keskustoimikuntiakin eli luottamusmiesten vallan hupeneminen olemattomiin.

Alas alueiden viidakko

Opetusministeriön toimeksiannosta tamperelainen Pertti Paltila selvitti vuonna 2009 taiteen edistämisen alueellisia toimijoita ja löysi niitä tolkuttoman määrän (katso laatikko). Tällainen rakenne on tehokkuuden ja vaikuttavuuden kannalta hallinnollisesti aivan mieletön.

Vilja Ruokolainen jatkoi Paltilan työtä ja yritti kehitellä erilaisia uusia alueellisia taiteen edistämiselimiä, joihin nykyiset toimijat tai osa niistä olisi kiinteämmin tai väljemmin yhdistetty. Tätä työtä ei ole millään tavalla hyödynnetty nyt vireillä olevassa uudistuksessa.

Jotta taidehallinnon uudistamisessa päästäisiin edes säällisiin tuloksiin, siinä tulisi ottaa ainakin vuoden aikalisä.

Näin monestakin syystä. Ensinnäkin, jotta uusi taiteen keskustoimikunnan johtaja ehtisi perehtyä asiaan. Toiseksi: valtion alueellinen taidehallinto tulisi tässä vaiheessa irrottaa keskushallinnon uudistuksesta kokonaan ja panna uudelleen valmisteluun tavoitteena täydellinen uudistaminen. Aluehallinnon uudistamisen yhteydessä tulisi ottaa huomioon vireillä oleva kunta- ja maakuntauudistus ja sen vaikutukset valtion alueelliseen taidehallintoon.

Paltilan lista

He edistävät taidetta alueilla

13 alueellista taidetoimikuntaa, 12 alueellista elokuvakeskusta, 10 alueellista valokuvakeskusta, 5 alueellista tanssin keskusta, 10 lastenkulttuurikeskusta

1 alueorkesteri, 5 alueteatteria, 16 aluetaidemuseota

19+2 maakunnan liittoa

17 Suomen kulttuurirahaston maakuntarahastoa

3 Svenska Kulturfondenin alueellista asiamiestä

Eikä siinä vielä kaikki. Pertti Paltilan selvityksen jälkeen mukaan tuli vielä 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta, joille niillekin kuuluu kulttuurin edistämistehtävä.

Kommentoi: Miten taidehallintoa pitäisi uudistaa?