Karikatyyri: Sauli Niinistö on ryppyotsainen velmu

Sauli Niinistö ei ole selkopersoona: hän on ääripäätä vähän joka ominaisuudessa. Presidenttigallupien kärkinimi on pedantti boheemi, askeettinen nautiskelija, päättäväinen jahkailija. Rahankäyttäjänä hän on pihi ja löysä.

Ex-pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) nimesi Niinistön kamreeriksi. Sitä ei ollut tarkoitettu kohteliaisuudeksi, vaikka kamreeri on presidentin myöntövallassa oleva arvonimi. Kamreeriksi Niinistöä alettiin kutsua, kun hän halusi valtiovarainministerinä lyhentää velkaa eikä suostunut kansanedustajien loputtomiin lisämenotoiveisiin, vaikka vaalitkin olivat lähellä. Kreikassa ei tällaisia kamreereita ole ollut.

Niinistö kokee velvollisuudekseen hoitaa hänelle uskottuja yhteisiä varoja vähintään yhtä hyvin kuin omiaan.

Oman elämän pihiydeksi tämä kamreerius ei ulotu. Eduskunnan kahvijonossa moni on saanut luontevasti kahvinsa Niinistön (ei firman) piikkiin. Niinistö ei koskaan kertonut julkisuuteen summaa, jonka hän lahjoitti tsunamin tuhojen jälleenrakentamiseen, mutta vallan vähäinen se ei ollut. Toisen kirjansa tulot hän lahjoitti kirkon ulkomaanavulle. Hän oli perustamassa myös Tukikummit-säätiötä, joka tukee suomalaisia lapsiperheitä.

Punaviini saa olla hyvää

Niinistöä ei ole helppo saada elämään herroiksi Lapin metsä- tai kalamajoille, ja työlounaille häntä on yleensä turha pyytää. Viimeksi Tampereella kampanjoidessaan hän halusi syödä yliopiston ruokalassa, koska seuraava esiintyminen oli samassa rakennuksessa. Yleensäkin erityiskohteluin häntä on turha houkutella, ellei sellaiseksi lueta mahdollisuutta päästä rullaluistelemaan.

Pieni luxus Saulille kelpaa. Rullaluistimet ovat parasta mahdollista laatua. Punaviini saa olla hyvää ja kirjoittamiseen pitää olla täytekynä. Pukeutuminen on tarkoituksenmukaista ja tyylikästä, eikä jalkineita valita katsomalla ensimmäiseksi hintaa kengänpohjasta.

Lomaillessa käy laatuhotelli. Kesämökillä nautinto syntyy rauhasta, puuhastelusta koiran kanssa ja ilman, kirjoista ja kukkien katselusta, ei huippuvarustelusta eikä loistoveneestä.

Vaativa itselleenkin

Niinistö on nopea hahmottamaan ja omaksumaan asioita, mutta kärsimätön kestämään rautalangasta vääntäviä esittelijöitä. Hän valmistautuu neuvotteluihin huolellisesti. Valtiovarainministerille toiveitaan esittelevät ministerikollegat ja etujärjestöt saivat huomata, että asiat piti osata ja esittää oikein, koska Niinistö oli niihin perehtynyt.

Kevyin eväin liikkeellä olevalle menestysennuste oli huono. Karvalakkilähetystöt saivat usein vastata kysymykseen hakevatko ne oikeutta vai etuoikeutta. Mutta sellaiselle asiansa esittäjälle, joka osasi sanoa vastaan ja haastaa ministerin, tämä antoi arvon ja asiat lähtivät usein etenemään.

Eniten Niinistö vaati itseltään, mutta oli hän vaativa myös alaisilleen, joskus tylykin. Silti kaikki taitavat olla Niinistön vaalisivuilla tukijoina. Sieltä löytyy sekin ministerin erityisavustaja, jolle Niinistö kerran ilmoitti, että tässä huoneessa taitaa olla nyt liikaa väkeä. He olivat kahden.

Niinistö on nopea päättäjä, kun on kyse miljoonaluokan asioista. Päiväksi puettavan paidan valitseminen on haasteellista, ja kun se on valittu ja silitetty, pitää palata ulkorapulta katsomaan, onko silitysrauta jäänyt päälle. Se on se tekninen laite, jota Niinistö osaa käyttää.

Enhän minä jyrähtänyt...

”Puolivallattomaksi leskimieheksi” itseään aikoinaan kutsunut Niinistö on usein huolissaan ja huolehtimassa läheisistään. Vanha koulukaveri sai vieraan sairasvuoteelleen lähdön lähestyessä. Kun terrori-iskuja pelättiin, Niinistön poika oli Lontoossa mahdollisessa iskun kohteessa, pankissa, ja sai usein vastata puhelimeensa, että kaikki on hyvin. Presidenttiehdokkuudessa häntä askarrutti valinnan vaikutus läheisiin.

Niinistö on huolissaan myös julkisuudesta. Hän miettii hyvin tarkkaan, mitä ja miten asian esittää. Siksi hänen on mahdotonta ymmärtää, että kun hän käyttää ilmaisua: ”Voitaisiinko ajatella niinkin, että…”, niin iltapäivälehden etusivun otsikko kirkuu: Niinistö jyrähti!

Vielä pahempi, jos asiat tulkitaan väärin. Niinistö ei ole koskaan vaatinut kirjastoja maksullisiksi. Silti väärä uutisointi on jäänyt elämään.

Huolet jäävät, kun huolestuja joskus istuu iltaa mukavassa seurassa. Pöydässä on puolivallaton, huomaavainen, etiketin hallitseva seuramies, joka rakastaa pelejä, etenkin jos voittaa; haastaa väittelyyn, etenkin jos kokee saavansa älyllisen vastuksen; testaa vastustajan kyvyt kaikin retorisin keinoin, ja voi sitä, joka ottaa sen liian tosissaan. Suurin suosikki on huutopussi-niminen korttipeli, jossa häviäminen ottaa lujille, ellei voittaja ole hänen Matias-poikansa.

Heikki A. Ollila

Kirjoittaja on kangasalalainen pitkäaikainen kansanedustaja ja Sauli Niinistön kaveri

Ota kantaa: Millaisen Niinistön sinä tunnet? Kerro tarinasi.

Vaalisarja: Ehdokas läheltä

Aamulehden Näkökulma pohjustaa presidentinvaaleja hieman tavallisesta poikkeavalla henkilökuvien sarjalla.

Pyysimme kunkin presidenttiehdokkaan läheisesti tuntevaa puoluetoveria kirjoittamaan ehdokkaasta. Sarjassa on mukana viisi mielipidemittausten kärkiehdokasta.

Karikatyyrit ilmestyvät aina sunnuntaisin. Ehdokkaiden järjestys on arvottu.

Kuvituksesta vastaa Aamulehden pilapiirtäjä Juha Sihto.

Sarjassa ovat tähän mennessä ilmestyneet Mikael Jungnerin henkilökuva Paavo Lipposesta (4.12.) ja Johanna Sumuvuoren henkilökuva Pekka Haavistosta (11.12.).

Ensi viikolla kansanedustaja ja pitkäaikainen ministeri Mauri Pekkarinen kirjoittaa ehdokas Paavo Väyrysestä.