Puheenaihe: Ihmisoikeuskeskus aloittaa toimintansa pikkurahalla
- Suomessa on vaikea valvoa oikeuksiaan, jos sattuu olemaan lapsi, vanhus, vanki tai päihdehuollon asiakas.
Suomi täyttää vuodenvaihteessa kansainvälisiä sitoumuksiaan ja perustaa ihmisoikeuskeskuksen.
Mutta millaisen?
Kun Ruotsin vastaavassa instituutiossa on töissä noin 90 ihmistä ja budjettia yli 10 miljoonaa euroa, aloittaa Suomi toiminnan käänteiskomeasti 300 000 euron vuosisatsauksella. Väkeä keskukseen tulee johtaja ja kaksi muuta.
Se on valtiovarainministeriön käsitys perusoikeuksien arvosta. Työryhmä, joka valmisteli ihmisoikeuskeskuksen perustamista viime vuonna, sentään näki vielä päiväunia kymmenen hengen virastosta ja vajaan miljoonan budjetista.
Pohjolan pahin
Huolen resursseista voisi ehkä sivuuttaa, jos samalla voisi kirkkain otsin väittää oikeuksien olevan kunnossa – mikä ei ole helppoa ainakaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n päätösten perusteella.
EIT on näet viime vuosina antanut Suomelle langettavia päätöksiä yhtä paljon kuin muille Pohjoismaille yhteensä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja tosin selittää suhdetta sillä, että esimerkiksi Ruotsissa pyritään hankalat tapaukset sopimaan sisäisesti kun Suomessa taas katsotaan tapaukset loppuun asti. Ja maksetaan.
Pajuoja ja esittelijäneuvos Pasi Pölönen ovat juuri saaneet valmiiksi kiinnostavan kirjan oikeusjärjestelmämme omaperäisyyksistä. Ylin laillisuusvalvonta -teos (Tietosanoma 2011) julkistettiin eilen Helsingissä, ja jo esittelytilaisuudessa virisi vilkas debatti ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa.
Paikalla ollut apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen luetteli lonkalta suuren joukon erityisryhmiä, joilla on vakavia ongelmia oikeuksiensa valvomisessa ja kärsivät esimerkiksi kohtuuttomista valitusten käsittelyajoista:
Vanhukset, lapset sekä nuoret, päihdehuollon ja erittäin monet muutkin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat.
– Samat ryhmät, jotka jo lähtökohtaisesti ovat valtaväestöä heikommilla, korosti aiemmin vähemmistövaltuutettunakin toiminut Puumalainen.
Pasi Pölönen mainitsi lisäksi vankilat Suomen yhtenä ihmisoikeusongelmana.
Miksi kaksi?
Onko Suomi siis oikeusvaltiona kehitysmaa?
Ei pitäisi olla, kun meillä sentään on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Useimmat muut maailman maat tulevat toimeen yhdelläkin.
Pajuoja ja Pölönen lähtivätkin tekemään kirjaansa juuri laillisuusvalvonnan päällekkäisyyksien ja muiden kipupisteiden osoittamiseksi. He esittävät myös järjestelmän korjaussuunnitelman mutteivät ylly suosittelemaan tehtävien yhdistämistä.
On melkeinpä ironista, että suurin este postien sulauttamiselle on perustuslaki, jonka 131 pykälästä 13:ssa mainitaan joko oikeuskansleri tai oikeusasiamies tai molemmat. Rinnastuksena: korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus mainitaan yhteensä yhdeksässä pykälässä. Teknisesti ottaen ne olisi siis helpompi lakkauttaa tai yhdistää.
Yhtenä laillisuusvalvonnan ongelmana Pölönen pitää myös ministerivastuuta. Edelleen näyttää olevan käytännön tasolla epäselvää, kuka voi tai kenen pitää tehdä päätös esitutkinnan aloittamisesta, jos ministeriä vaikkapa epäillään jääviyssäännösten rikkomisesta.
Tapaus Matti Vanhanen ja Nuorisosäätiö siis jäytää edelleen oikeusoppineiden mielenrauhaa.
Ihmisistä kiinni
Lakia ja oikeutta ei jaeta taivaissa. Ihmiset niitäkin tekevät.
Kun EU:lle esimerkiksi luotiin oikeusasiamiesjärjestelmä, oli lähes jokaisella jäsenmaalla oma käsityksensä siitä, mitä viranhaltijan pitäisi tehdä. Niinpä ensimmäiseksi oikeusasiamieheksi valittu Jacob Söderman loi instituutiolle korkean profiilin ihan itse.
Kun itsenäinen Suomi hapuili ensiaskeliaan, valittiin eduskunnan oikeusasiamiehen yhdeksi osa-aikaiseksi varahenkilöksi muuan Risto Ryti.
Eilen varmistui, että Suomen ensimmäiseksi ihmisoikeuskeskuksen johtajaksi tulee varatuomari Sirpa Rautio Maailmanpankista. Toivottavasti muutaman vuosikymmenen päästä kirjoitetaan historiaa siitä, miten hän teki keskuksesta vahvan vaikuttajan vaikka hallitus antoi käyttöön vain killinkejä.
Fakta: Ihmisoikeuskeskus
Perustetaan eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen mutta itsenäiseksi toimijaksi vuoden 2012 alusta.
Keskuksen tehtävänä on edistää perus- ja ihmisoikeuksia koskevaa tiedotusta, kasvatusta, koulutusta ja tutkimusta sekä näihin liittyvää yhteistyötä.
Keskus laatii selvityksiä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta sekä tekee aloitteita ja antaa lausuntoja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätti keskiviikkona esittää keskuksen johtajaksi Sirpa Rautiota, 49.
YK:n niin sanottu Pariisin periaatteet edellyttävät jäsenmaiden perustavan kansalliset ihmisoikeusinstituutiot.
Suomessa instituution muodostavat ihmisoikeuskeskus ja sen kanssa toimiva valtuuskunta, johon tulee jäseniksi esimerkiksi kansalaisjärjestöjen edustajia. Mukaan päässee 20–40 eri tahoa.
Ota kantaa! Onko Suomi oikeusvaltio?
Mikä ihmeen "todellinen rasismin" uhri? Tarkoitatko persujen propagoinnin uhria: homoa, ulkomailta tänne muuttanutta vai ketä? Suomessa NYT ei saa sanoa mitään poikkipuolista Persujen sanomisista tai tekemisistä, vaan heistä on oltava kuin pissi sukassa hiljaa. Jos sanoo, joutuu haastetuksi vähintään Julkisen sanan neuvostoon. Ja niinpä vähemmistöt kärsivät, kun tämä mölytoosaspopulistinen Soinin sakki jyllää ja pelottelee milloin milläkin. Surettaa. Mihin on mennyt yhteisöllisyys tästä maasta, kun ihmiset vihan ja kaunan kannattajaia äänestävät?
Ilmoita asiaton kommentti