Puheenaihe: VR:n asiakas tarvitsee avukseen taskulaskimen

Toijalan rautatieasema. Junamaatti sylkee sisuksistaan vihreänkirjavan Intercity-lipun Tampereelle. Lähtö on runsaan kolmen vartin päästä.

Kolme varttia. Se on aika pitkä tovi tappaa aikaa Toijalan asemalla.

Samassa aseman kovaäänisistä raikaa kuulutus: Intercity2-juna Helsingistä Tampereelle pysähtyy raiteella neljä.

Tämä aikaisempi juna olisi jo perillä Tampereella, kun minä vielä pyörittelisin tyhjää pahvikahvimukia Toijalassa. Siihen kannattaa juosta.

Loppukiri laiturin hyhmäisissä rappusissa pirskauttaa suoniin adrenaliiniryypyn, ja takana sulkeutuvan liukuoven ääni päästää endorfiinit valloilleen. Juna nytkähtää liikkeelle.

Hymy hyytyy, kun paikalle harppoo konduktööri, jonka vyöllä roikkuu puolentusinaa erilaista lipunlukulaitetta, maksupäätettä, tulostinta ja leimasinpihtiä.

– Tämä lippu ei käy, se on väärään junavuoroon, toteaa konduktööri, jonka rintaneulassa lukee I. Villanen.

– Nyt teidän täytyy ostaa uusi matkalippu.

Säikähdän, ja adrenaliini humahtaa takaisin. Onhan junalippu ennenkin kelvannut väärän vuoron junissa, kunhan ei ole tölväissyt kalliimpaan junatyyppiin ja vaunussa on ollut tilaa.

– Ennen oli ennen, niin kuin laulussakin sanotaan, Villanen vastaa ja kysyy, maksanko pankilla vai luotolla.

Niin joo. Se lippu-uudistus.

– Sehän lukee muuten siinä lipussakin, että se on voimassa vain merkityllä junavuorolla. Mutta et ole ensimmäinen. Useimmat ovat kuten sinä, eikä heitä kiinnosta, mitä lipussa lukee, ennen kuin joutuvat tähän tilanteeseen.

Hävettää ja hämmentää. Menomatkalla Toijalaan konduktööri ei edes huomannut, että olin väärässä junassa.

Junassa lentokonehinnat

Nyt olen siis huijari, ja sellainen pistetään maksamaan. Konduktöörin myymä lippu on viisi euroa kalliimpi kuin se, jonka automaatti tulosti Toijalassa.

Ennen junalippu maksoi junasta ostettuna vain kolme euroa enemmän kuin asemalta. Pendolinossa hintaero tosin oli kuusi euroa.

– Nyt kaikissa junissa on sama hinta, mutta kaikkialta muualta kuin junasta ostettuna lippu tulee viisi euroa halvemmaksi, I. Villanen valaisee ja kehottaa hakemaan alkuperäisestä lipusta peruutushyvitystä aseman lipunmyynnistä.

Kaltaiseni valistumattomat asiakkaat tuottavat hänelle päänvaivaa pitkin rataa. Yksi vitsaus ovat kännykkäliput. Jos asiakas ei onnistu avaamaan lippua puhelimellaan, hänen pitää ostaa uusi lippu.

– Tilausvahvistuksessa kyllä kehotetaan tarkastamaan ennen matkaa, että lippu aukeaa oikein, mutta eiväthän niitäkään ohjeita kaikki lue, konduktööri huokaisee.

– Välillä tuntuu, että pitäisi olla kaiken muun lisäksi it-asiantuntija, kun asiakkaat lyövät puhelimensa käteen ja käskevät etsiä lipun sen uumenista.

Hän myöntää, että yhtiön linja on tiukentunut.

– Nykyään ajatellaan, että pikkaisen pitää matkustajankin olla kartalla, mitä tekee, hän sanoo ja neuvoo lukemaan VR:n nettisivuja.

– Mutta emme me koskaan ole kieltäneet ketään matkustuskuntoista tulemasta junaan. Jos rahaa vain on, niin tervetuloa!

Myötätuntoa voi ostaa

Junan vauhti hiipuu, saavumme Tampereelle. Konduktööri I. Villanen ottaa vastaan uudet matkustajat, ja minun seuraava pysäkkini on lipunmyynnin vuoronumerokone.

Pian saan vaihtaa nahkean vuoronumerolapun myötätuntoiseen asiakaspalvelijaan, joka toteaa, ettei voi antaa lipustani hyvitystä. Peruutusmaksu kun on kymmenen euroa, ja lippuni on maksanut alle kympin. Sähläykseni menee siis omavastuun piikkiin.

I. Villasen kollegoiden ja kanssamatkustajien puolesta toivon, että tuleva talvi on rataliikenteelle helppo. Tai kuvitelkaapa tilanne, jossa olette ostanut lipun junaan, joka myöhästyy. Parin minuutin kuluttua menisi kuitenkin seuraava juna, joka saapuu perille aikaisemmin kuin myöhästyvä vuoro. Kiusaus vaihtaa junaa olisi valtava.

Ennen matkustaja saattoi hypätä lippuineen uuden junan kyytiin, mutta nyt hän tarvitsee avukseen taskulaskimen. Hänen pitää päättää, missä määrin aika on rahaa ja mikä on kurssi.

Jos juna on myöhästymässä ainakin tunnin, matkustaja voi maksutta palauttaa lippunsa aseman lipunmyyntiin ja ostaa lipun seuraavaan junaan. Hän voi myös valita alkuperäisen junan ja hakea matkastaan jälkikäteen netissä alennusta.

Mutta jos juna myöhästyykin vain kolme varttia, ei palautusoikeutta ole eikä hyvityksiä tipu. Silloin lipusta pitää käydä pulittamassa viiden euron muutosmaksu ennen junaan nousemista, tai vaihtoehtoisesti ostaa kokonaan uusi lippu ja maksaa kympin peruutusmaksu vanhasta.

Kolme varttia Toijalan asemalla vai vuoronumeron näpertelyä perillä?

Laskutoimituksen voi välttää ostamalla VR:ltä hieman myötätuntoa. Rahaa vastaan voi lunastaa Peruslippua kalliimman Joustavan lipun, jonka haltija saa käyttää silloin kun parhaiten ehtii. Eli jos olisin Toijalan junamaatilla sijoittanut rahani kolmasosan kalliimpaan lippuun siltä varalta, että ehdin kaatumatta juosta aikaisempaan junaan, olisin nyt pari euroa rikkaampi. On ne kyllä reiluja.

Fakta: VR:n lipunmyynti

Junalippu oikeuttaa VR:llä matkustamaan lipun ehtojen mukaan vain tietyllä istumapaikalla, vain siinä junassa, mihin lippu on ostettu. VR perustelee käytäntöään sillä, että ”haluamme taata kaikille matkustajille mukavan matkan istumapaikkoineen.”

”Liikennehäiriötilanteessa” voi VR:n mukaan halvempaan junaan ostetulla lipulla matkustaa myös kalliimmassa junassa, jos halvemman lipun junavuoro on peruttu.

Peruslipun voi VR:n mukaan muuttaa toiseen ajankohtaan ennen junavuoron lähtöä ja viimeistään 24 tuntia lippuun merkityn junan lähdön jälkeen. Muutoksesta peritään 5 euroa muutosmaksua. Jos lippu vaihdetaan edullisempaan junavuoroon, hintojen erotusta ei hyvitetä.

Ennakkolipun voi ostaa verkkokaupasta aikaisintaan 60 päivää ennen lähtöä. Mitä aikaisemmin lipun hankkii, sitä edullisempi se on. Ennakkolippu on ostettava kuitenkin viimeistään 7 päivää ennen lähtöä.

Ota kantaa! Paraniko VR:n palvelu lippu-uudistuksen myötä?