Karikatyyri: Pekka Haavisto, ikuinen reissaaja kengät tomussa
Presidenttiehdokas: Pekka Haavisto tuli julkisuuteen ujona nuorena aktivistina. ”Poika” halusi jo silloin toimia konkreettisesti.
Omakohtaista: Jotkut ovat tuskastuneet loputtomaan haluun ymmärtää erilaisia näkökulmia, kirjoittaa vieras Teiskon mökiltä.
Ujon oloinen nuori mies näytti selvästi vaivautuneelta. Yleisradio oli kutsunut kolme nuorta vaihtoehtoliikkeen aktivistia junavaunuun kertomaan, millaisella raiteella pääsee parempaan tulevaisuuteen.
Marraskuussa 1980 lähetetyn ohjelman asetelma oli tekaistu, mutta maripaitainen “poika”, kuten toimittaja haastateltaviaan kutsui, vastasi tiukasti kysymyksiin. Hänellä oli tuohon aikaan viikset, jotka on sittemmin siirretty vihreän liikkeen historialliseen kuvakaanoniin.
Tuo nuori mies oli 22-vuotias Komposti-lehden päätoimittaja ja opiskelija nimeltään Pekka Haavisto.
Alussa oli liike
Huvittavinta Ylen 30 vuoden takaisessa haastattelussa on, että kaikilla kolmella vaihtoehtoliikkeen “pojalla” oli vielä tänäänkin tunnistettavat roolit. Osmo Soininvaara puhui rakenteista ja Ville Komsi oli piinkova idealisti. Pekka halusi kääriä hihat ja tehdä jotain konkreettista. Koijärvi oli käytynä, vihreälle liikkeelle oli kysyntää.
Munkkivuorelaisessa opettajakodissa varttuneesta aktivistista tuli yksi vihreän puolueen keulakuvista, joka sai kaikki oleelliset tarjolla olevat tehtävät: Pekka toimi puolueen puheenjohtajana, pääsi kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan, ministeriksi ja myöhemmin ulkoministerin erityisedustajaksi.
Lähipiiri kuvaa ystäväänsä nimenomaan käytännön tekijäksi, joka laittoi asioita liikkeelle. ”Pekka perusti lehtiä ja polkaisi pystyyn Leningradin ympäristöfoorumin. Kyllä nuo minulta olisi jäänyt tekemättä”, toteaa yksi heistä.
Pekka on jännä sekoitus valtiomiesmäistä vakavikkoa, sarkastista kujeilijaa ja huoletonta reppureissaajaa. Hän on siviilipalvelusmies, jolle puolustusvoimain komentaja on myöntänyt sotilasansiomitalin. Hän on tyyppi, joka kirjoitti vuonna 1977 Suomen ensimmäisen interrail-oppaan.
Pekka rakastaa kuplavolkkareita, kirjoja, vanhojen talojen kunnostamista ja juhlien järjestämistä. Pekan kekkereillä voi törmätä niin kirjailijaan, poliitikkoon, rock-tähteen kuin ortodoksipappiin. Pekka pitää rajojen ylittämisestä – olivat ne sitten valtiollisia, kulttuurisia tai henkisiä.
Puhuu sissien kanssa
Pekka on viime aikoina saanut julkisuudessa sovittelijan ja rauhanrakentajan profiilin. Hänen persoonastaan onkin vaikeaa löytää riidankylväjää. Pikemminkin hän on sinnikäs keskustelija, joka uskoo ymmärryksen kasvavan puhumalla, puhumalla ja puhumalla. Jos hänellä ei ole puhuttavaa, hän ei jaarittele, vaan vetäytyy tarkkailuasemiin. En ole koskaan kuullut hänen karjuvan.
Joillekin Pekan loputon tarve ymmärtää erilaisia näkökulmia on tuskastuttavaa. Kun hän vieraili Viitasaarella Teuvo Hakkaraisen sahalla, jotkut katsoivat, että kyse oli ärsyttävästä mediatempusta. Sellainen Pekka kuitenkin on, oli kyseessä kampanja tai ei. Hän on elementissään poistuessaan vihreästä kuplasta ja ylittäessään tutut ympyrät.
Pekka on tottunut rakentamaan yhteyden niin mekastaviin vihreisiin kuin sudanilaisiin sisseihin. Eräänä juhannuksena yritin tavoittaa häntä kyselläkseni, onko hänen Teiskon kesäpaikassaan tiedossa kesäjuhlia. Pekka vastasi Darfurin El-Faserista ja kertoi olevansa ”sissien kanssa vuorilla ihmettelemässä maailman menoa”.
Kun valtaosa suomalaisista tanhusi keskikesän juhlaa, Haavisto yritti maanitella Darfurissa islamistista Justice and Equality Movementia neuvottelupöytään. Majapaikkana hänellä oli pieni nukkumakoppi, jonka ulkopuolella päivysti pari nigerialaista rauhanturvaajaa. Diagnoosi: Diplomaatti, joka pitää kengät pölyisinä.
Kiinnekohta: Teisko
Vaikka Pekka on ikuinen reissaaja, hänellä on myös kiinnekohtansa. Yksi sellainen on suvun vanha kesäpaikka Tampereen Teiskossa. Siellä Pekka vietti kaikki lapsuuden kesänsä. Haikka on vanha teiskolainen talo, joka erotettiin Toijalan talosta sen vanhimmalle tyttärelle 1700-luvun lopulla ja on ollut siitä lähtien Pekan suvulla.
Haikan legendaarisilla kesäjuhlilla on pekkamaiseen tapaan vieraita hyvin erilaisista piireistä. He saavat aina kuulla pitkän tarinan sukutilan historiasta, sieltä löytyvistä esineistä ja samalla koko Teiskosta. Juttujen pituus ei niin haittaa, sillä isäntä on tarinankertoja, joka hallitsee draaman kaaren. Koti ja matkakohteet voivat vaihtua, mutta Teiskon kesäpaikka, tarinat ja ystävät pysyvät.
Johanna Sumuvuori
Kirjoittaja on Vihreiden valtuuskunnan puheenjohtaja, entinen kansanedustaja ja helsinkiläinen freelancer
Millaisen Haaviston sinä tunnet? Kerro tarinasi verkossa ja sähköpostilla osoitteessa nakokulma@aamulehti.fi
Reissujen lomassa Haavisto ehti hankkia itselleen Professorin arvon. Vai miten muuten pääsi Darfuriin töihin kovalla palkalla. (20 000?/ kk), tuskin ylioppilastodistuksella kuitenkaan ?
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/professori-haavisto-otaksun?ref=top
Ilmoita asiaton kommentti