Puheenaihe: Onko Suomi korruptoitunut?

Cecilia Malmström

Kirjoittaja on EU:n sisäasioista vastaava komissaari

YK:n kansainvälisen korruptionvastaisen päivän yhteydessä on ikävää todeta, että konkreettiset tulokset korruption kitkemisessä Euroopan unionissa ovat lukuisista tähän mennessä käynnistämistämme poliittisista aloitteista huolimatta edelleen epätyydyttäviä.

Korruptio on sairaus, joka tuhoaa maan sisältä päin.

Se nakertaa yhteiskunnan kulttuurisia, poliittisia ja taloudellisia rakenteita ja horjuttaa näin luottamusta demokraattisiin instituutioihin. Se heikentää poliittisen johdon vastuuvelvollisuutta sekä ruokkii usein järjestäytyneitä rikollisryhmiä.

Kansa vaatii toimia

Joidenkin arvioiden mukaan korruption aiheuttamat taloudelliset kustannukset ovat EU:ssa noin 120 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa noin yhtä prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja on paljon enemmän kuin mitä unioni käyttää järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin ja ulkorajapolitiikkaan yhteensä.

Tuoreet mielipidetutkimukset osoittavat, että kolme neljäsosaa eurooppalaisista pitää korruptiota vakavana ongelmana maassaan, ja korruption esiintymisestä kaikilla julkishallinnon tasoilla vallitsee laaja yksimielisyys kaikkialla Euroopassa.

Kaikkein järkyttävintä näissä uusissa tilastoissa on ehkä se, että korruptiota pidetään yleisesti väistämättömänä ja hyväksyttynä ja että valtaosa eurooppalaisista katsoo korruption olevan ja erottamaton osa maansa yrityskulttuuria. Myönteistä on, että hyvin harva on yleisestä kielteisestä näkemyksestä huolimatta itse joutunut korruption uhriksi.

Tämä on rohkaisevaa, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että EU:n 27 jäsenvaltiosta 24 valtiossa selkeä enemmistö kansalaisista katsoo, että heidän hallituksensa toimet korruption torjumiseksi ovat tehottomia.

Montako kertaa olemme todenneet, että on korkea aika toimia? Eurooppalaiset odottavat kansallisilta hallituksilta, oikeuslaitokselta ja poliisilta päättäväisiä toimia. Korruption torjunta on asetettu etusijalle monen poliitikon ja julkisen laitoksen asialistalla, mikä on rohkaisevaa. Sanojen ja tekojen välillä on kuitenkin hyvistä aikeista huolimatta syvä kuilu.

Yleinen epäluottamus poliitikkoja kohtaan näyttää pahentavan ongelmaa entisestään. Mielipidetutkimukset osoittavat, että jos apua tarvittaisiin lahjontatapausta koskevan valituksen ratkaisemiseksi, eurooppalaiset suhtautuisivat kaikkein epäilevimmin poliitikkoihin.

Tarkoittaako tämä, että EU:lla ei ole osaa eikä arpaa tässä asiassa? Nykyiset suuntaukset osoittavat päinvastoin, että EU:n korruptionvastaisen toiminnan avulla voidaan vastata kansalaisten huolenaiheisiin ja odotuksiin. Lisäksi finanssi- ja velkakriisin myötä korostuu julkisen varainkäytön kestävyyden ja avoimuuden lisäämisen tarve.

Uusia keinoja tulossa

Tämä ei tarkoita, ettei tarvittavaa lainsäädäntöä olisi jo olemassa. Suurelta osin se on voimassa, sovellettiin sitä sitten kansainvälisen tai EU:n lainsäädännön tai kansallisten aloitteiden kautta. Euroopan komissio esimerkiksi hyväksyi korruptiontorjuntapaketin ja laati EU:ta koskevan seuranta- ja arviointimekanismin kuluvan vuoden kesäkuussa. Joka toinen vuosi vuodesta 2013 alkaen julkaistaan EU:n korruptiontorjuntakertomus, jonka tarkoituksena on tuoda esiin jäsenvaltioiden hyviä toimintatapoja ja kielteisiä kehityssuuntia sekä EU:n suuntauksia ja heikkouksia.

Ehdotamme myös pian uusia säädöksiä, erityisesti rikoksella hankittujen varojen takavarikoinnista sekä julkisten hankintojen sääntöuudistuksesta.

Tarvitsemme tiiviimpää oikeudellista ja poliisiyhteistyötä, kehittyneempiä rikollisuutta koskevia tilastoja ja tehostettua petostentorjuntaa Euroopan tasolla. On tärkeää keskittyä entistä enemmän korruption torjuntaan myös osana laajentumisprosessia ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä ja -apua.

Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin poliittista johtajuutta muuttaaksemme sitoumukset todellisuudeksi.

Onko korruptio osa suomalaista yrityskulttuuria? Kerro meille mielipiteesi.