Puheenaihe: Suomessa kuolee vanhuksia nälkään
Ongelma: Vanhusten energian saantiin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota palvelukodeissa
Ratkaisu: Lisätään helposti syötäviä, ravitsemukseltaan oikeaoppisia välipaloja
Ruotsalaisessa vanhainkodissa aliravitsemukseen kuolleen Anneli Möllerin tapaus (Iltalehti 2.12. ja 3.12.) herätti heti kysymyksen: voiko sama tapahtua Suomessakin?
Yleislääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä ei kauan vastaustaan haudo.
– Olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuolee vanhuksia nälkään. Ja nimenomaan ympärivuorokautisissa palvelutaloissa, pitkäaikaishoidoissa ja laitoksissa ja myös kotihoidossa, Kivelä lataa.
Lukuja Suomessa vuosittain nälkään kuolleista vanhuksista hän tai kukaan muukaan pysty antamaan, sillä Suomessa, kuten ei Ruotsissakaan tehdä rutiininomaisesti vanhuksille kuolemansyytutkimuksia ja ruumiinavauksia. Anneli Möllerinkin tapaus selvisi nälkäkuolemaksi vasta, kun omaiset vaativat kuolinsyyn selvittämistä.
Kuihduttavan vähän
Kivelä perustaa synkän päätelmänsä kolmeen asiaan.
Ravitsemustieteilijä Merja Suomisen (ym.) vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten dementiaosastolla asuvien naisten keskimääräinen energiansaanti oli vain hieman yli 1200 kcal vuorokaudessa.
– Ja pitää muistaa, että tämä oli keskimääräinen energiansaanti. Tutkittavien joukkoon mahtui paljon tätä vähemmän syöviä ja myös enemmän syöviä vanhuksia, tarkentaa nykyisin Suomen Muistiasiantuntijat ry:ssä työskentelevä Suominen.
Aikuisen naisen keskimääräinen energiantarve vuorokaudessa on noin 2000 kcal ja aikuisen miehen noin 2800 kcal. Alta 1200 kcal vuorokaudessa ei suositella edes laihduttajille, koska näin pienellä energiamäärällä on vaikea koostaa ravitsemuksellisesti tarpeeksi monipuolista ja riittävää ruokavaliota.
Suomisen tutkimukseen viittaa myös valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2010 julkaisema Ravitsemussuositukset ikääntyneille.
Julkaisun mukaan ”Erityisen suuressa ravitsemusriskissä ovat ne ikääntyneet, jotka ovat riippuvaisia toisten avusta. Varsinkaan sairaana iäkäs ihminen ei jaksa eikä kykene huolehtimaan ruokailusta... Ravitsemishoidon tärkeyttä osana hyvää hoitoa ei ole tiedostettu ja hoitohenkilökunnan tiedot ravitsemushoidon hyödyistä ja mahdollisuuksista ovat usein riittämättömät. Yleensä ravitsemustila heikkeneekin sairaalassa.”
– Iäkkäiden pitäisi olla pullukampia kuin työikäisten, heidän suositeltava normaalipainoindeksinsä on korkeampi kuin työikäisillä. Näin heidän älylliset kykynsä ja voimansa säilyisivät eikä luunmurtumiakaan syntyisi niin herkästi. Tämä on ihan selvästi ravitsemussuosituksissa sanottu, mutta eiväthän lääkärit ja hoitajat lue näitä suosituksia, Kivelä manaa.
Mutta että laitoksissa kuolee vanhuksia nälkään?
Kivelä perustaa päätelmänsä myös lääkäreille ja hoitotyöntekijöille pitämiinsä täydennyskoulutuksiin vanhusten lääkehoidosta, masennuksesta ja ravitsemuksesta.
– Hoitajilta tulee täydennyskoulutuksissani ihan selvää tietoa, että meillä jätetään iäkkäitä ruokkimatta huonoissa hoitopaikoissa. Toisin sanoen, kun he eivät itse pysty syömään, heiltä viedään lautanen pois edestä, Kivelä sanoo.
Kevyempiä nostella?
Kivelän johtopäätöksen kolmas peruste on hänen yhdessä Sari Vaipion kanssa kirjoittama kirja Vanhana tänään, jonka Suomen senioriliike ry julkaisi tänä vuonna. Siinä Kivelä ja Vaipio pyysivät kansalaisia kertomaan kirjeitse kokemuksiaan suomalaisesta vanhustenhuollosta.
Vanhana tänään siteeraa vanhuspalvelulaitoksen suurtalousemäntää, joka toteaa, että näin pienellä ruokamäärällä ei voi vanhus elää. Hän saa johdoltaan määräyksen että vahvempaa ruokaa ei tehdä, ”koska sitten vanhuksia on niin raskasta nostella.” Emäntä ottaakin lopputilin laitoksesta.
– Kirjeissä valitetaan myös hirveän paljon sitä, että vanhuksia pidetään janossa. Eräs vanhuspalvelutyöntekijä kertoo, että ”tuodaan vesilasit vierailun ajaksi ja viedään sitten pois, että eivät juo niin paljon, kun sitten joutuu vaihtamaan vaipat niin usein”, Kivelä lukee kirjaansa.
Markus Määttänen
Ota kantaa: Nälkiinnytetäänkö Suomessa vanhuksia? Kerro kokemuksiasi vanhusten syömisestä palvelutaloissa ja laitoksissa.
Meidän ystävämme asui aika pitkään palvelutalossa omassa pienessä yksiössään ja pärjäsi kohtuullisesti omissa oloissaan. Sitten kunta päätti siirtää hänet vanhainkotiin vastoin tahtoaan. Ja siitä seurasi, että hän lopetti syömisen välittömästi. Joi vain vettä vähän. Hän eli vain reilut pari viikkoa ja menehtyi hetkessä. Hänellä oli yliluonnollinen kyky nähdä asioita edeltäpäin ja oli hyvä povaaja. Hän oli myös aika yksinäinen. Hautajaisissa oli vuokrakantajat. Ainoana saattoväkenä oli hänen poikansa ja minä kaverini kanssa. Kokonaista kakai kukkavihkoa. Nyt vaalimme hänen muistoaan ja istutamme joka kesä kukkia hänen haudalleen, koska hänen poikansa on vaikea kulkea pohjoisesta pitkä matka. Hän oli todella unohtumaton ihminen.
Ilmoita asiaton kommentti