Puheenaihe: Isänmaa, äidinkielet ja mummonmarkka

Puheenaihe

Lukijat! Läsare!

Hyvinhän meillä. Vi har det ju bra.

Meillä on isänmaa, kaksi äidinkieltä ja kohta kai mummonmarkkakin taas taskussa.

Itsenäisyytemme ei kuin vain vahvistuu.

Itsenäisyyttä on tosin vaikea mitata. Ainakin rahassa. Itsenäinen Suomi viettää vasta 94-vuotispäiväänsä, mutta Suomen Pankki on jo 200-vuotias.

Markkakin meillä oli jo vuodesta 1860. Oma raha ei siis tuonut meille itsenäisyyttä, eikä yhteinen valuutta sitä vienyt.

Jos nyt on edessä euron haaksirikko ja paluu markkoihin tai kruunuihin, niin ei se poista Suomen riippuvaisuutta muusta maailmasta. Kauppaa on edelleen käytävä ja kieliäkin opiskeltava. Vieraita on suvaittava ja etujaan valvottava.

Kevyt pohdiskeluosa

Itsenäisyyden kielioppi on muuten aika kiehtova. Miksi maa on juuri isän ja kieli äidin? Useimmissa kodeissa kai naiset puhuvat eniten, ja maan muokkaaminen oli ainakin itsenäisyytemme alkuvuosina pääosin miesten puuhaa.

Lainasanojahan ne ovat molemmat. Maa liitettiin isään jo muinaisessa latinassa. Siitä meillekin periytyi tapa esitellä ylioppilaita isänmaan toivoina, spes patriae. Tosin latinaksi kielikin on isän: Sermo patrius.

Feminiinijuttu äidinkieli on myös ainakin saksassa (Muttersprache) ja ranskassa (langue maternelle).

Jos olisimme oikein puhdasoppisesti sukupuolineutraaleja, puhuisimme äidinkielen sijasta alkukieltä ja puolustaisimme koti- emmekä isänmaata.

Niin suurta sukupuolineutraaliutta en toivo. Sen sijaan haluaisin Suomelta suurempaa sukupolvineutraaliutta.

Vakava keskiosa

Nuorille on vuosikymmenet muistutettu, miten aiemmat sukupolvet kävivät uhrautuvaiseen taisteluun kansakunnan säilyttämiseksi. Kaatuivat tai vammautuivat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, jotta lapset ja nuoret voisivat kasvaa aikuisiksi onnellisemmissa oloissa kuin he.

Tätä uhria ei ole millään muotoa syytä väheksyä. Silti voi heti perään kysyä: Mitä olisi vastaava uhrimielisyys tänään?

Sen sijaan, että sitä katsotaan aina meidän ikääntyvien näkökulmasta, voisimmeko katsoa nuorten ja lasten kannalta?

Saahan sitä väittää, että nykyajan nuorilla on kaikkea, mitä meillä ei ollut. On muotivaatteet ja videopelit. Niillä, joiden vanhempien rahat niihin riittävät.

Mutta ei ole töitä, rahaa eikä valtaa.

Omaisuus on Suomessa tilastollisesti kasautunut suurille ikäluokille ja sitä vähän vanhemmillekin eli nyt jo eläkkeelle siirtyneille. Työttömyys puolestaan on suurinta nuorten parissa. Jos töitä on, niistä maksetaan pohjimmaisia mahdollisia palkkoja ja niitä tehdään määräaikaisina pätkinä ilman mitään tulevaisuuden näkymää.

Vuositasolla yli 300 000 suomalaista tekee orjatöitä eli ”harjoittelee” työelämää pelkällä päivärahalla. Kymmenet tuhannet suorittavat asevelvollisuutta intissä tai sivarissa yhtä lailla palkatta ja vielä pienemmällä päivärahalla.

Puhutteleva vetoomus

Itsenäisyytemme puolesta taistelleiden jäljiltä Suomemme siirtyi varsin nopeasti juuri suurten ikäluokkien johdettavaksi. Heidän joukossaan oli rohkeita uranuurtajia. Heistä löytyi voimakastahtoisia persoonia, joilla oli rohkeutta haastaa heitä vanhemmat sukupolvet keskusteluun kansakunnan ja maailman kehittämisestä.

Samalla on koettu vuosikymmenet kestänyt rauhan ja vaurastumisen vaihe, jota toki taantumat sekä lamat ovat katkoneet ja pelko – milloin ydinsodasta, milloin ympäristökatastrofista johtuvan – tuhoutumisen väistämättömyydestä värittänyt. Mutta enimmäkseen on voitu jokaisena itsenäisyyspäivänä muistella, miten paljon vaatimattomampaa elämä oli vielä vähän aikaa sitten.

Tätä näkymää ei nuorillamme nyt ole. Se johtuu osin siitäkin, että meidän elintasomme on nyt, paitsi vanhemmiltamme perittyä ja itse rakennettua, myös tulevilta polvilta lainattua.

Loppuhuipennus

Lukijat! Läsare!

Juhlikaamme Suomen itsenäisyyttä tyytyväisinä mutta muistakaamme samalla, että isänmaallista on antaa mahdollisuus uusille polville. Jos sen teemme, voimme myös hyvällä omallatunnolla odottaa, että he takaavat meille ihmisarvoisen vanhuuden.

Juhlikaamme tänään vaikka oikea itsenäisyyspäivämme on itse asiassa vasta ensi sunnuntaina. Suomen todellinen suvereenius täyttää 91 vuotta 11. joulukuuta. Tuolla päivämäärällä vuonna 1920 näet tasavallan silloinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg allekirjoituksellaan ratifioi Tarton rauhansopimuksen.

Se oli paras sopimus, jonka valtiollinen Suomi on konsaan tehnyt. Toiseksi paras tehtiin lähes 75 vuotta myöhemmin. Sen ansiosta meillä on nyt mahdollisuus ja varaa vähän neuvoa muitakin.

Ota kantaa

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?