Puheenaihe: Aika puhua ampumisista

Kymmeniä tuhansia käsiä sojottaa ilmassa, lähes jokaisessa kukkii ruusu. Ihmiset laulavat Norjan kansallislaulua, osoittavat myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kuolivat terrori-iskuissa 22. heinäkuuta. He elävät todeksi sen, mitä maan pääministeri Jens Stoltenberg oli sanonut kolme päivää aiemmin, terrori-iskujen iltana: Kukaan ei voi ampua tai pommittaa Norjaa hiljaiseksi.

Stoltenbergin sanoma oli, että yhteiskunnan perusarvoja vastaan oli hyökätty, mutta maa pysyy avoimena demokratiana. Hän puki sanoiksi sen, mikä merkitys iskuilla on norjalaisille yhteisönä, ja alkoi luotsata maata kauemmas tragediasta.

Voimakas reaktio

Suomea ja suomalaisia Norjan tapahtumat tietysti järkyttivät. Reaktion mittakaavasta kertovat hämmästyttävät mediailmiöt. Tiedotusvälineet yrittivät asettaa julkiseen vastuuseen muutaman maahanmuuttokriitikon ja perussuomalaisten kansanedustajan, joiden ajattelussa nähtiin yhtäläisyyksiä Anders Breivikiin.

Toiseksi oli kohu, jonka Aamulehden toimittaja Markus Määttäsen Breivikistä kirjoittama Tytön puute sairastuttaa nuoren miehen -kolumni sai aikaan. Määttäsen ajatuksia paheksuttiin joukolla sosiaalisessa mediassa, ja Määttänen sekä päätoimittaja Jouko Jokinen saivat yhteensä tuhansia palauteviestejä.

”Toisen maan tapahtumien kautta on helpompi keskustella jostain sellaisesta, mikä on olemassa myös meillä”, terrorismin tutkija Leena Malkki Helsingin yliopistosta näkee.

Norjan tapausta verrattiin väistämättä samankaltaisiin tragedioihin Suomessa, Myyrmannin pommi-iskuun ja erityisesti Jokelan ja Kauhajoen koulusurmiin.

Meidän poliittiset johtajamme eivät astuneet näissä tilanteissa esiin ja antaneet lupaa surra yhdessä. Jokelan kouluampumisten jälkeen pääministeri Matti Vanhanen kävi paikalla vaivihkaa, ja viranomaiset estivät kansalaisten yrityksen järjestää keskustelutilaisuus asiasta.

Kauhajoen koulusurmien jälkeen huomio kääntyi ampuma-aselainsäädäntöön.

– Meillä kouluampumiset ”haudattiin hiljaisuudessa” eikä yhteisesti jaetulle surulle annettu yhteiskunnallisessa keskustelussa tilaa, toteaa mediatutkija Lilly Korpiola Helsingin yliopistosta.

Norjan tragedia osoitti, että suomalaisilta jäi kouluampumisten jälkeen surutyö tekemättä. Kollektiivisia tunteenilmauksia ei nähty, eikä käyty keskustelua siitä, mitä hallitsemattomat vihan ilmaukset kertovat yhteiskunnastamme.

– Poliittinen johto ja media eivät kumpikaan tajunneet omaa rooliaan, Lilly Korpiola arvioi.

Yhteisö taka-alalla

Norjassa murhenäytelmän keskiöön nousivat terrori-iskujen uhrit ja tekijä jätettiin taka-alalle. Suomessa kävi Tampereen yliopiston journalismin tutkijoiden, Pentti Raittilan, Kari Koljosen ja Jari Väliverrosen mukaan päinvastoin: tiedotusvälineet keskittyivät ampujiin ja olivat osaltaan tekemässä heistä sankareita.

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat niputettiin yksittäistapauksiksi, ja niiden syitä etsittiin tekijöiden henkilöhistoriasta ja aselainsäädännöstä. Kukaan ei lausunut ääneen kysymystä, voisivatko tapaukset kieliä yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista, eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä. Ongelma oli yksilöiden, ei yhteisön, ja sitä hoidettiin yksilöterapialla, ei pohtimalla yhteiskunnan tilaa.

– Varsinkin Jokelan koulusurmat voidaan nähdä myös poliittisena ja manifestinomaisena. Koulusurmaajat hyökkäsivät teoillaan koulujärjestelmää vastaan, mitä voidaan pitää hyvinvointiyhteiskunnan symbolisena ytimenä, viestinnän tutkija Salli Hakala Helsingin yliopistosta sanoo.

Nuorison hyvinvoinnista alettiin puhua tavalla, joka teki heistä potentiaalisia uhkia, ja samalla suunnattiin huomio pois sosiaalisten ongelmien käsittelystä.

Keskustelu, jota ei käyty

Atte Oksanen ja Pekka Räsänen johtavat sosiologian tutkimusprojektia, joka käsittelee sosiaalisia suhteita koulusurmien jälkeen. Projektin julkaisuissa tuodaan esille, että olisi relevanttia pohtia, kertovatko kouluampumiset pelkästään koululaitokseen vai laajemminkin omaan elinympäristöön kohdistuvasta vihasta. Kenties vaikein kysymys on kuitenkin se, onko hyvinvointiyhteiskunnalla mitään mahdollisuutta suojata kansalaisiaan uudenlaisilta riskeiltä.

– Jokelan tapaus jossain mielessä näytti, että auktoriteetti voidaan tappaa. Ehkä sen myötä muuttui käsitys siitä, mitä voi tehdä, Salli Hakala sanoo.

Nyt padotut tunteet tihkuvat esiin sosiaalisessa mediassa ja netin keskustelupalstoilla.

– Ihmetellään polarisoitumista ja vihapuhetta, mutta ei keskustella siitä, mistä oikein on kyse. Ehkä taustalla on peitelty pelko siitä, mitä tapahtuu, jos tilanne kärjistyy, ja senkin vuoksi kavahdetaan voimakkaita mielipiteitä, Leena Malkki toteaa.

Mediatutkija Lilly Korpiola pitää suomalaisten ongelmana kyvyttömyyttä julkiseen keskusteluun.

– Julkisen keskustelun roolin löytäminen olisi suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeää. Ei voi olla niin, että on ryhmiä, jotka suljetaan keskustelun ulkopuolelle, sillä juuri sillä tavoin syntyy ääri-ilmiöitä ja vastayhteisöllisyyttä. Jos nämä ryhmät ajetaan omiin poteroihinsa, kohta on helvetti irti, Korpiola tokaisee.

On korkea aika avata keskustelu koulusurmien taustoista ja seurauksista niin uhrien läheisille, yhteisöille kuin koko yhteiskunnalle.

Fakta: Kouluampumisten jälkeisiä selvityksiä

Atte Oksanen & Pekka Räsänen: Arkielämä ja epävarmuus. Sosiaaliset suhteet Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen (päättyy 2012). Johtopäätös: Koulusurmat herättivät syyllisyyttä ja syyllisten etsintää sekä aiheuttivat yrityksiä torjua ja olla puhumatta vaikeista asioista. Koulusurmista käytävä keskustelu ei ole moniulotteista.

Salli Hakala & Johanna Sumiala: Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa (2009). Johtopäätös: Koulusurmaajat tuhosivat luottamuksen koululaitokseen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivenä.

Suomalaisen Tiedeakatemian Koulusurmat -kannanotto (2011, yhteenveto tutkimuksista). Johtopäätös: Koulusurmia voidaan ennaltaehkäistä mm. vaikuttamalla yhteiskunnan arvoihin, kehittämällä mielenterveysongelmien tunnistamista ja parantamalla kouluviihtyvyyttä.

Olli Ropponen: Applications of Treatment Effects Models and Semiparametric Estimation (2011). Johtopäätös: Uutiset Kauhajoen koulusurmista aiheuttivat shokin ja heikensivät nuorten miesten menestystä ylioppilaskirjoituksissa.

Sanna Sevänen

Kirjoittaja on tamperelainen vapaa toimittaja

Ota kantaa! Pitäisikö Suomessa käydä vielä keskustelu koulusurmien taustoista?