Puheenaihe: Uskontoja pitää tutkia

Yliopisto: Professorikaksikon Myllykangas ja Länsimies vaatimus pappien häätämisestä ei tullut yllätyksenä Helsingin teologeille.
Totuus: Uskonto kuuluu tutkittavaksi siinä missä muutkin elämänalat, perustelee kaksi teologian professoria. Teologian opiskelijoista vain puolet valmistuu papiksi.

Professorit Matti Myllykangas ja Esko Länsimies pitävät teologian opetusta tiedeyliopistojen häpeäpilkkuna (Papit ulos yliopistoista!; Näkökulma 19.11.).

Yliopistoväelle heidän kirjoituksensa ei sisällä mitään uutta. He julkaisivat samansisältöisen kirjoituksen vuosi sitten Acatiimi-lehdessä (9/2010). Uusi kirjoitus on vanhojen hokemien toistoa: “Tiede ei kehity sillä, että opetuksessa toistellaan teologisia doktriineja kuin tiibetiläinen rukousmylly.” (Acatiimi) “Tiede taantuu, jos opetuksessa ja tutkimuksessa veivataan teologisia järjettömyyksiä kuin tiibetiläistä rukousmyllyä.” (Aamulehti)

Kummassakin kirjoituksessa mainittujen väitteiden tueksi vedotaan kahden professorin, Matti Leisolan ja Tapio Puolimatkan, evoluutio-opin vastaisiin käsityksiin maailman synnystä.

Kumpikaan ei ole koulutukseltaan teologi eikä opeta teologisissa tiedekunnissa, joten teologista koulutusta ei voi pitää vastuullisena heidän käsityksiinsä.

Myllykangas ja Länsimies sotkevat toisiinsa harhaanjohtavasti – mutta epäilemättä harkitusti – kreationismin ja teologian opetuksen.

Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen nosti esiin tämän ongelman vastineessaan Myllykankaan ja Länsimiehen aiempaan kirjoitukseen (Acatiimi 1/2011). Heitä ei kuitenkaan selvästikään kiinnosta, miten asiat oikeasti ovat. Aiempi keskustelu ei ole vaikuttanut lainkaan heidän käsityksiinsä, vaan he vain toistavat vanhoja väitteitään.

Tosiasioita teologiasta

Myllykankaan ja Länsimiehen synnyttämät väärät mielikuvat teologian alan koulutuksesta ja tutkimuksesta on kuitenkin syytä korjata vastaamaan todellista tilannetta.

1) Suomalaiset teologian alan koulutusyksiköt pyrkivät kouluttamaan uskonnon asiantuntijoita tieteellisen tutkimuksen menetelmiin ja tieteelliseen tietoon perustuen. Tätä koulutusta arvioidaan jatkuvasti puolueettomin akateemisin menetelmin, ja se on useissa arvioinneissa todettu korkeatasoiseksi.

2) Nämä koulutusyksiköt eivät ole pappisseminaareja. Esimerkiksi Helsingin tiedekunnasta valmistuvista teologian maistereista vain hieman yli puolet ottaa pappisvihkimyksen. Loput työllistyvät opettajiksi ja muihin tehtäviin yhteiskunnassa. Teologeja työskentelee esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöissä ja toimittajina.

3) Pyysiäinen totesi jo, että “yliopistoteologia täyttää aivan samat tieteellisyyden kriteerit kuin muutkin humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat.”

Suomalainen uskonnontutkimus on akateemisesti korkeatasoista ja kansainvälisesti arvostettua. Yhtenä osoituksena tästä teologinen tiedekunta on menestynyt hyvin kahdessa koko Helsingin yliopiston kattavassa tutkimuksen arvioinnissa (paras vuonna 1999, kolmas vuonna 2005). Teologinen tutkimus on lisäksi menestynyt hyvin Suomen Akatemian kilpaillun tutkimusrahoituksen hauissa.

4) Kirkoilla tai muilla uskonnollisilla yhteisöillä ei ole suomalaisissa yliopistoissa sananvaltaa teologian alan opetustehtäviä täytettäessä, eikä heille aseteta uskonnolliseen vakaumukseen tai rooliin liittyviä erityisehtoja (kuten kirkon jäsenyys tai pappisvihkimys). Alan yliopistolliset opettajat valitaan Suomessa tehtäviinsä tieteellisten ja opetuksellisten ansioiden perusteella.

5) Teologiset tiedekunnat eivät ole erityisiä kreationismin pesäkkeitä. Opiskelijoita ei tiedekuntien kursseilla opeteta puolustamaan kreationismia; aiheesta käytyä keskustelua luonnollisesti tutkitaan ja esitettyjä argumentteja arvioidaan tieteellisin keinoin.

Ei kreationismia, vaan...

Minkälaisia aiheita teologit yliopistossa sitten tutkivat?

Esimerkiksi seuraavia: miten näkemykset ihmismielen suhteesta moraaliiin ja politiikkaan ovat aikojen kuluessa muuttuneet (Simo Knuuttilan johtama huippuyksikkö); post-sekulaaria uskonnollisuutta (professori Peter Nynäsin johtama huippuyksikkö); miten ihmisen evoluutio (!) on vaikuttanut uskonnollisuuden syntyyn; miten uudet tekstilöydöt vaikuttavat kokonaiskuvaamme kristinuskon ja juutalaisuuden historiasta, sekä millaista on arkipäivän islam länsi-Euroopassa.Laajemmin katsottuna teologian alan tutkimuksen ja opetuksen tekee tärkeäksi uskonnon asema yhtenä inhimillisen kulttuurin keskeisenä osana.

Tutkimuksen tarpeellisuuden näkökulmasta on pohjimmiltaan yhdentekevää, pidämmekö uskonnollisia oppeja, ajatuksia ja tapoja järkevinä tai järjettöminä. Kiistaton tosiasia on, että ne ovat vaikuttaneet ja yhä vaikuttavat historian kulkuun ja kulttuurin eri osa-alueisiin kaikkialla maailmassa.

Silmien ummistaminen näin tärkeältä ilmiöltä olisi yksinkertaisesti typerää.

Uskontojen akateeminen tutkimus on tarpeen siinä missä muukin humanistisen alan tutkimus. Uskontoa voi ja tulee tutkia yhtä kriittisesti kuin mitä tahansa muuta elämän aluetta.

Vierailija

Ismo Dunderberg

Kirjoittaja on Uuden testamentin eksegetiikan professori ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan varadekaani

RISTO Saarinen

Kirjoittaja on ekumeniikan professori ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan varadekaani

Pikakertaus: Näin debatti eteni

Papit ulos yliopistosta! Kaksi Itä-Suomen yliopiston professoria vaatii pappiskoulutuksen lopettamista tiedeyliopistossa. Terveyssosiologi Markku Myllykangas ja kliininen fysiologi Esko Länsimies julistavat Vierailija-kirjoituksessaan, että teologian on syytä oppiaineena siirtyä omiin seminaareihinsa. (20.11.)

Kansa vastaa: Jatkokeskustelu Aamulehden puheenaihe-verkkosivulla kerää nopeassa tahdissa yli 350 kommenttia. (21.11.)

Teologia on osa tiedettä! Ilman kristillistä teologiaa ei olisi nykyistä tiedeyliopistoa, todistaa kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka Jyväskylän yliopistosta vastakirjoituksessaan. Useita teologiaa puolustavia kommentteja ilmestyy. (22.11.)

Keskustelussa on nyt käytetty yli 500 puheenvuoroa.

Lue kaikki ja kommentoi: aamulehti.fi/puheenaihe

Kuka voitti teologiadebatin? Ota kantaa ja kommentoi