Puheenaihe: Teologia on osa tiedettä!

Vastaväite: Kahden professori vaatimus pappiskoulutuksen ja teologian karkottamisesta yliopiston ulkopuolelle on järjetön. Perustelu: Ilman kristillistä teologiaa yliopisto olisi paljon köyhempi, sillä länsimaisen tieteen kehitykseltä puuttuisi pohja.

Professorikaksikko Markku Myllykankaan ja Esko Länsimiehen (Näkökulma 20.11.) väitteet jumaluskon tiedevastaisuudesta ja teologian hyödyttömyydestä tieteen kannalta ovat ristiriidassa tieteen historian tosiasioiden kanssa.

Vastoin yleistä oletusta moderni kokeellinen luonnontiede ei syntynyt maallistuneen naturalistisen tiedekäsityksen vaan kristillisen luomiskäsityksen pohjalta, jota keskiajan teologia oli kehittänyt älyllisesti täsmälliseen muotoon.

Tieteellisen vallankumouksen keskeiset toteuttajat 1500–1700-luvuilla – kuten Francis Bacon, Galileo Galilei, Johannes Kepler, Robert Boyle ja Isaac Newton – tekivät tieteellistä tutkimustaan sen uskon varassa, että äärettömän älykäs, kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden.

Siksi oli mielekästä etsiä maailmankaikkeudesta kokonaisvaltaista järjestystä. Koska Jumala oli luonut ihmisen kuvakseen, oli perusteltua luottaa ihmisen älyllisten kykyjen kuten havainnon ja järjen luotettavuuteen.

Teologia oli perusta

Modernin tieteen räjähdysmäinen kehitys tapahtui kristillisessä Euroopassa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Se ei tapahtunut esimerkiksi Rooman valtakunnassa, Kiinassa, Intiassa, Keski-Amerikassa tai islamilaisessa maailmanvallassa, jotka olivat paremmin organisoituja ja rikkaampia sekä aineellisesti että väestöltään.

Monet historioitsijat ovat päätelleet, että kristinuskon vaikutus selittää tämän erikoisen tosiasian.

Matemaatikko ja filosofi Alfred North Whitehead (1861–1947) korostaa, että tiede ei ole mahdollinen ilman syvää intuitiivista vakaumusta, että maailmankaikkeus on järjestynyt. Vakaumus luonnon yksityiskohtaisesta järjestyksestä on puolestaan historiallisesti peräisin vakaumuksesta, että maailmankaikkeuden Luoja on järjellinen Olento.

”Selitykseni mukaan usko tieteen mahdollisuuteen, joka syntyi ennen tieteellisen teorian kehitystä, on tiedostamaton johdannainen keskiajan teologiasta”, Whitehead kirjoitti.

Useat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että kristilliselle luomisopille ominainen luonnonlain käsite tarjosi länsimaiselle kristilliselle kulttuurille älyllisen ilmapiirin, joka teki modernin luonnontieteen synnyn mahdolliseksi.

Tieteellinen kehitys pysähtyi poikkeuksetta paikoilleen suurissa kulttuureissa, jotka eivät onnistuneet muotoilemaan fysikaalisen lain eli luonnonlain käsitettä, koska niihin ei kuulunut uskoa persoonalliseen, rationaaliseen, ehdottoman tuonpuoleiseen Lainantajaan tai Luojaan. Panteistisen ja animistisen käsityksen mukaan luonto on kietoutunut jatkuvaan ja väistämättömään kiertokulkuun. Antiikin naturalistien kuten epikurolaisten mukaan taas koko todellisuus on peräisin atomien sattumanvaraisista yhdistelmistä.

Tieteellinen tutkimus löysi hedelmällisen kasvualustan, vasta kun usko persoonalliseen, rationaaliseen Luojaan tuli älyllisen kulttuurin perustaksi alkaen korkean keskiajan vuosisadoista.

Jumalasta empirismiin

Kokeellinen ja yleensä kokemusperäinen tutkimus sai keskeisen merkityksen tieteellisessä tutkimustyössä, koska Jumala on kristillisen käsityksen mukana ollut vapaa luomaan maailmankaikkeuden tahtonsa mukaan. Koska Jumala on vapaa, hän on voinut luoda maailman toisenlaiseksi kuin ihmiset odottaisivat. Siksi on välttämätöntä tutkia todellisuutta kokemusperäisesti ja kokeellisesti.

Tieteenhistorioitsija Floris H. Cohen toteaa, että kristillinen realismi johti ”tunnolliseen uskollisuuteen kovia tosiasioita kohtaan”, minkä seurauksena kiinnitettiin paljon huomiota tarkkojen havaintojen tekemiseen ja niiden systemaattiseen kirjaamiseen.

Empiirisille tosiasioille annettiin etusija teoreettisiin rakennelmiin nähden, koska tosiasiat ovat Jumalan ilmoitusta ja teoreettiset rakennelmat ovat erehtyväisten ihmisten luomusta. Tarkan havainnoimisen kulttuuria edisti se, että ”empiirisiä tosiasioita kunnioitettiin Jumalan antamina”. Niinpä tieteellisessä yhteisössä lähes itsestään selvyyden saaneet teoreettiset rakennelmat oltiin valmiit kyseenalaistamaan, jos ne eivät sopineet yhteen Jumalan luomien tosiasioiden kanssa.

Taipumus itsepetokseen

Oxfordin yliopiston tieteen ja uskonnon professorin Peter Harrisonin mukaan kristillisellä opilla syntiinlankeemuksesta oli ratkaiseva merkitys kehitettäessä kokeellista tutkimusmenetelmää luonnontieteessä.

Teologiset keskustelut ihmisen syntiinlankeemuksesta painoivat leimansa luonnontutkimuksen uusiin lähestymistapoihin 1500- ja 1600-luvuilla. Näissä keskusteluissa pohdittiin, miten ihmisen järki ja aistit olivat vaurioituneet syntiinlankeemuksen seurauksena ja miten tätä vauriota voitaisiin korjata kehittämällä tieteen metodia.

Kristillinen teologia tarjosi siis tieteelliselle vallankumoukselle lähtökohtaolettamukset, jotka mahdollistivat tieteen räjähdyksenomaisen edistyksen. Siitä syystä professorien halu eristää teologia tiedeyliopiston ulkopuolelle on kuin lobotomian haikailemista itselle.

Ota kantaa: Onko teologia tieteenlaji?