Puheenaihe: Pyhä sota lautasella

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Jeesuksesta, joka ruokki viisituhatta nälkäistä miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

Leivällä?

– Herrani, miksi yritätte myrkyttää meidät hiilarimössöllänne? kysyttäisiin vuonna 2011, jos Jeesus rohkenisi yrittää samaa.

Ruuasta on tullut syvästi ideologinen kysymys, eikä enää ole puhe vain ruuan hinnoista ja keskusliikkeiden juonitteluista. Sotaa käydään jokaisen lautasella.

Tällä erää aggressiivisin ja siksi kiinnostavin sotajoukko koostuu hiilihydraatteja välttelevistä karppaajista, jotka netin keskusteluryhmissä käyvät säälimättä vääräuskoisten kimppuun.

Jos joku erehtyy keskustelemaan hyvästä risottoreseptistä, ennen pitkää paikalle osuu myös militantti karppaaja:

”Risotto on epäterveellista hiilarimössöä.”

Puhdasoppiset karppaajat vihaavat viljaa, perunaa ja riisiä eli ruoka-aineita, joilla maailman suuret ihmismassat on pitkään ruokittu ja ruokitaan edelleen. Hiilihydraattipitoisen ravinnon välttäminen ei riitä, vaan se pitää demonisoida.

Hiilariruokia ei karppaajaslangissa syödä, vaan niitä ”puputetaan”, ”pupelletaan” ja ”mussutetaan”.

Paholainen Puska

Leipäänsä tyrkyttävälle Jeesukselle jotkut karppaajat ehkä antavat anteeksi, vaikkei Nasaretin mies pekonista perustanutkaan. Pekka Puskalle armoa ei kuitenkaan ole luvassa, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja on paholaisen edustaja maan päällä.

Pimeyden voimien keskeisiä kirjoituksia ovat Pohjois-Karjala-projektin jälkeen jääneet paperit.

Vuosina 1972–1997 toteutetun projektin aikana suomalaisten tajuntaan taottiin ajatus, että kansanterveyden kannalta pahimpia uhkia ovat tupakka, suola ja voi.

Äijätkin opetettiin latomaan lautaselleen tasaisesti perunaa, vihanneksia ja kirjolohta sekä silpaisemaan ruisleivälleen voin sijasta kasvisrasvapohjaista kevytlevitettä.

Karppaajalle tällaiset suositukset ovat kauhistus: ”Karppaajien voin käyttö ei voi mitenkään olla vaarallista vaan päinvastoin”, voi netistä lukea. ”Unohda kaikki se mielettömyys minkä moderni tiede on rummuttanut päähäsi! Usko nyt, että eläinrasva ei tuki suonia!” saarnaa seuraava fundamentalisti.

Kaikki eivät kuitenkaan usko. ”Esimerkiksi tohtori Atkins kyllä pudotti onnistuneesti painoaan karppaamalla, mutta kuoli verisuonten tukkeutumiseen”, rienaa Heli Kuusipalo uudessa keittokirjassaan Dolce patata ja muuta ihanaa kasviksista (Into Kustannus).

Poleemisuus sopii pamfleteistaan tunnetun Innon julkaisemalle teokselle, mutta silti vaikutelma on hämmentävä, koska kirjan kannessa Kuusipalo näyttää varsin kiltiltä ruuanlaittajalta ja nimen ”ihanat perunat” viittaavat enemmän leppoisiin nautintoihin kuin militantin tiedostavaan syömiseen. Mutta ei, nykyihmisen on tiedettävä, mitä lautaselleen kelpuuttaa – ja mitä siitä seuraa:

”Perunan ilmastojalanjälki on hento ja perunan arvo muotoutuu paikallisesti. Perunalla ei viljojen ja maissin tapaan keinotella”, Kuusipalo kirjoittaa.

Kuusipalo edustaa reseptiensä kotoisuudesta huolimatta tiukan linjan kasvissyöntiä, jossa maitotuotteille ei ole tilaa. Vegaanit olivatkin ennen karppaajia ruokapolitiikan äänekkäin, joskaan ei kovin yhtenäinen oppositioryhmä.

Vihaa säästämättä

Saattaa olla, että vegaaniaktivistien ”liha on murhaa” -ajattelu on saamassa uutta puhtia eläinrasvoja ylistävien karppaajien rynnistyksen myötä. Jos haluaa keskustelua aikaiseksi, karppaajatuttavalleen voi ostaa teknomuusikko Mobyn ja Miyun Parkin toimittaman kirjan Kamara – Mitä kaikkea syömmekään (Like 2011).

Lihan tehotuotannosta karmean kuvan piirtävä teos keskittyy Yhdysvaltoihin, mutta mukana on myös suomalaisen Leo Straniuksen artikkeli, jossa väitetään, että jauhelihasta tehty makaronilaatikko kuluttaa seitsemän kertaa enemmän luonnonvaroja kuin soijarouheesta tehty.

Palataan vielä hetkeksi leipää tarjoavaan Jeesukseen. Mitä taisteleva vegaani sanoisi hänelle? Kenties jotain tällaista: ”Kiitos, tämä lienee pienleipomon luomuleipää? Ja muuten, herrani, voisitteko lopettaa teollisuusmaiden maataloustukiaiset, jotta täällä syrjemmälläkin ihmisten kannattaisi leipoa leipänsä itse kasvattamastaan viljasta.”

Tausta: Ruokasotaa

Leipomoalan toimialaraportin mukaan jopa 40 prosenttia suomalaisista kuluttajista on vähentänyt leivän syöntiä tänä vuonna. Ilmiö johtuu karppauksen nopeasti kasvaneesta suosiosta.

Karppaus tarkoittaa ruokavaliota, johon kuuluu joko vähän tai ei juuri ollenkaan hiilihydraatteja. Erilaisia karppauksen alalajeja on useita, mutta yleisesti ottaen karppaajat suosivat lihaa, kalaa, juustoa, munia, voita ja vihanneksia. Sen sijaan leipää, perunaa, riisiä ja pastaa ei suosita. Tärkein motiivi karppaukseen on laihduttaminen.

Karppaukseen liittyy usein kevyttuotteiden voimakas vastustus, koska niitä pidetään epäterveellisinä teollisina valmisteina.

Vastustajat pitävät lihansyönnin lisäämistä ympäristösyistä vastuuttomana ja eläinrasvoja epäterveellisinä.

Vegaanit muistuttavat esimerkiksi siitä, että jos ihminen kasvaisi samaa vauhtia kuin broileri, kaksivuotias lapsi painaisi 158 kiloa.

Ota kantaa!

Onko syöminen yksityisasia?