Puheenaihe: Miten evoluutiosta ja uskonnosta oikein pitäisi puhua?
- KUVAT
Tilanne: Evoluutiouskon ja uskontojen vastakkainasettelu on keskustelun este, väittää punkkari-kehitysbiologi Greg Graffin.
Korjaus: Richard Dawkins selittää evoluutiolla koko elämän, jopa uskonnon. Oikeasti evoluutioteoria koskee vain biologiaa.
Suomessa on viime aikoina käyty ahkerasti keskustelua evoluution ja uskonnon suhteesta, mutta keskustelu on jämähtänyt paikoilleen. Like-kustantamon tänä vuonna suomeksi julkaisema Anarkia = evoluutio tuo keskusteluun uuden näkökulman, sillä se pyrkii tietoisesti pois keskustelua vaivaavasta vastakkainasettelusta. Kirjan tekee mielenkiintoiseksi myös se, että sen kirjoittaja Greg Graffin on ammatiltaan paitsi evoluutiobiologi, myös maailmalla suositun punk-bändin Bad Religionin laulaja.
Graffinin mukaan evoluutioteorian älyllinen omaksuminen on kulttuurillemme vaikeaa, koska teoriaa tulkitaan usein maailmankuvallisessa kehyksessä, joka on pohjimmiltaan kristillis-kulttuurinen.
Varhaiset evoluutioteoriaa kehittäneet biologit tutkivat luontoa kristillisen maailmankuvan ohjaamina ja uskoivat vakaasti, että Jumala teki luonnosta tarkoituksenmukaisen. Moderni biologia on korvannut suunnittelija-Jumalan luonnonvalinnan rautaisella voimalla, mutta se ei ole onnistunut irrottautumaan perusasetelmasta, jossa luontoa hallitsee viisas järjestys. Monet evoluutiobiologit ovat yhä viehättyneitä selittämään evoluutiota tarkoituksenmukaisuuden kautta, sillä se tuo ontologista varmuutta ja tunteen luonnon syvemmästä merkityksestä.
Ajattelutapa on tuttu myös evoluutiota popularisoivasta kirjallisuudesta, jossa ihaillaan usein luonnon älykkäitä ratkaisuja. Tässä mielessä aikakautemme luonnolle antamat palvovat merkitykset eivät juuri eroa edeltäjiemme ajattelusta.
Ateismi epäonnistui
Myös yleinen käsitys ihmisestä evolutiivisen kehityksen huippuna uudistaa kristillis-kulttuurista perusmyyttiä, jonka mukaan ihmisellä olisi erityisasema muuhun luontoon nähden.
Ehkä yllättäen Graffin katsoo, että myös ateistit ovat epäonnistuneet evoluution älyllisessä haasteessa. Ateistinen ajattelu ei tarjoa perustaa rakentavalle maailmankatsomukselle, sillä se perustuu negaatiolle.
Graffin väittää, että ateistisessa ajattelussa vaikuttaa pohjimmiltaan kristillisestä kulttuurista peräisin oleva tarve kapinoida Jumalaa vastaan, eikä se siten kykene irroittautumaan omista juuristaan. Evoluutioteorian uskonnonvastainen pohjavire on Graffinille vain satunnainen kulttuurinen ominaisuus ja seurausta siitä, että teoria kehitettiin alunperin kristillisen kulttuuripiirin sisällä.
Graffinin mukaan evoluutioteorian todellinen älyllinen, emotionaalinen ja moraalinen haaste on hyväksyä elämän perimmäinen anarkia ja tarkoituksettomuus. Evoluutio ei tarjoa perustaa dogmaattisille opeille ja se vetää maton kaikkien niiden maailmankuvien alta, jotka ovat nähneet elämän historiassa suurempia tarkoituksia – näin käy myös ateistien hellimälle ajatukselle ihmiskunnan ”kehityksestä” uskonnottomaan tulevaisuuteen.
Graffinin tulkinta evoluution merkityksestä on karu ja riisuttu, mutta se antaa sijan omille valinnoillemme. Rakennamme yhteiskuntamme itse emmekä tarvitse sen moraalisen järjestyksen perustaksi ulkopuolista auktoriteettia – oli se sitten Jumala tai luonnonvalinta. Keskusteluamme vaivaa kuitenkin jatkuva tarve etsiä ulkopuolista perustaa yhteisölliselle moraalille.
Höpö höpö, Dawkins!
Evoluutioteorian 2000-luvun haasteena on paitsi teorian kehittäminen, myös sen käyttöalojen ja rajojen parempi tunnistaminen.
On hyvin todennäköistä, että luonnonvalinta yhdessä muiden evoluutiotekijöiden kanssa ei yksinään selitä kaikkea, mitä moderni biologia on empiirisesti löytänyt, eivätkä eliöiden kaikki ominaisuudet ole evolutiivisia sopeutumia.
Silti evoluutiobiologit, kuten Richard Dawkins, ovat olleet innokkaita selittämään kulttuuria ja jopa uskontoa evoluutioteorialla. Darwinin alunperin lajien muuntelua selittävästä teoriasta on tullut dogmaattinen totuus, jonka sisään muuta maailmaa yritetään ahtaa.
Tieteen näkökulmasta tähän on syynä evoluutioteorian epäonnistunut popularisointi. Evoluutio on asetettu vastakkain uskonnon kanssa ikään kuin ne olisivat vertailukelpoisia keskenään. Tämä saa sen näyttämään henkilökohtaista vakausta vaativalta maailmanselitykseltä ja heikentää viime kädessä suuren yleisön käsitystä tieteestä. Evoluutioteorian käyttöala sijaitsee tulevaisuudessakin pääasiassa sen biologisessa kontekstissa, joka liittyy lajien muunteluun ja yksilönkehitykseen, ei yhteiskunnassa tai kulttuurissa.
Toni Ahvenainen
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston sosiologian opiskelija
Onko evoluution ja uskonnon välistä keskustelua käyty liian mustavalkoisesti? Kerro mielipiteesi!
"Ateistille on tarve todistaa, ettei jumalaa ole."
Eipäs. Ateisti ei usko, että jumala on, koska sitä ei ole todistettu.
"Entäs sitten uskonnoton, jonka maailmankuvaan uskonto ja uskonnolliset pohdinnat eivät kuulu?"
Mitä eroa on mielestäsi uskonnottomalla ja ateistilla?
Tai no uskonnoton voi tietysti uskoa, että jonkinlainen jumala on olemassa, vaikkei uskoisikaan minkään uskonnon olevan oikeassa.
"Näitä ihmisiä on nykyään suurin osa kansasta. Tapakristittyjä suurin osa."
Nämä ihmiset ovat ateisteja, jos he eivät usko jumalaan. Eli siis sanot, että suurin osa kansasta on ateisteja.
Tämä keskustelu muuten loppui marraskuun lopulla. Miksi herätellä sitä uudelleen? Luitko kaikki vanhat viestit? Eiköhän kaikki ole jo sanottu...
Ilmoita asiaton kommentti