Puheenaihe: Antakaa soiden olla!

Metsähallitus eli valtio on paasannut yli 10 miljoonaa euroa suo-ojien tukkimiseen eli soiden ennallistamiseen. Kaivurit ovat möyrineet noin 18 000 hehtaarin suot takaisin lilluviksi sammalaukeiksi, eniten suojelualueilla ja niiden liepeillä.

Nyt on menossa kolmas vuosi Life-hankkeessa, jossa metsähallitus sai 6,7 miljoonaa euroa EU-rahaa soiden ennallistamiseen.

Nyt yksi kaupunki Pohjois-Suomesta aikoo ennallistamisleikkiin mukaan. Se sopi viime keskiviikkona, että se ostaa työn metsähallituksen ammattilaisilta. Asia on niin tuore, että osapuolet eivät kerro asiasta vielä tarkemmin.

Hakkaavatko ne rahaa sananmukaisesti suohon kuten metsänkasvattajat vielä 1970-luvulla? Vai ovatko ennallistajat Suomen luonnon ja matkailun edelläkävijöitä?

Kurulainen metsäneuvos Martti Asunta jyrähtää, että sille rahalle olisi oikeaakin hyötykäyttöä. Hän toteaa, että kansallispuistojen retkeilyreitit ja monet muut vaivalla rakennetut luontoreitit taukopaikkoineen rapistuvat ja rämpästyvät rahanpuutteessa. Asunta laskee, että toista kertaa revittyjen soiden sijaan sama raha riittäisi vuosiksi ihmisten oikeaan virkistykseen, hyvin hoidetuissa luontokohteissa.

– Keräsin viime kesänä Helvetinjärven kansallispuistosta, joskus ojitetulta suolta, elämäni parhaan lakkasadon. Ojat näkyivät enää pieninä painanteina suossa, mutta mielestäni suo oli palautunut erittäin hyvin luonnontilaan, hyvännäköiseksi rämeeksi. Minulle marjasato on paras merkki suolle palautuneesta elämästä, Asunta toteaa.

– Olen katsellut uudelleen käsiteltyjä soita. Ne ovat yhtä hirveitä rummakkoja kuin juuri ojitettu turvesuo. Hullua hommaa, sanon minä. Uudelleen kaivuu saa humuksen liikkeelle taas kohti järviä. Kun rahaa on yhä vähemmän valtiollakin, olisi syytä miettiä kohteet tarkkaan. Jos pitkospuut pettävät alta, suomalainen kaupunkilainen ja varsinkaan ulkomainen matkailija ei tule siihen paikkaan toista kertaa. Jotkut oikeasti elävät luontomatkailutuloilla, ja suomalaiset tarvitsevat luontokohteita.

Asunta toteaa, että suomalaiset ovat hirveitä riipaisijoita, ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan, vaikutuksia miettimättä. Nyt samat kaivajat peittävät samoja ojia. Asia on sama kuin Nuuksion kansallispuistossa, jossa puistonhoitajat kelottavat ja kaatavat puita lahopuun tarpeen takia. Ihan kuin myrsky ei hoitaisi asian itse.

Vesi karkaa alta

Metsähallituksen ennallistusasioista vastaava erikoissuunnittelija Jussi Päivinen on kuullut metsäammattilaisilta samanlaisia heittoja ennenkin. Hän kuittaa, että kaikki ei ole ollenkaan, miltä päälle päin näyttää. Raaka suon käsittelyvirhe on pakko korjata joko patoamalla tai peittämällä ojat täysin. Suolle on saattanut kasvaa sen verran puustoa, että ennallistettaessa hakkuut tuottavat myös rahaa takaisin.

– Suolle kaivettu oja voi näyttää hyvältä, mutta siihen tulee vain sammalkerros. Todellisuudessa vesi karkaa nopeasti kaivettua ojaa pitkin sammalien alla, varsinkin tulva-aikoina. Suoluonnon elämälle vesitalous on kaikkein tärkein asia. Se on pakko korjata, jotta luonnontila palaa, biologi Päivinen selvittää.

– Ojitetun suon palautumista itsekseen ennalleen saa odottaa jopa satoja vuosia. Ojat tukittuina se on palautunut hyvin noin 20 vuodessa. Aluksi rajulta näyttävät kaivuualueet peittyvät ja häviävät parissa vuodessa, sillä kuntoon saatu vesitalous tuo nopeasti suokasvuston pintaan.

Päivinen huomauttaa, että useimmat ojitetut suot ovat kurjan näköisiä pusikkoja, kun sitä ennen ne olivat kauniita ja avoimia maisemia. Päivinen korostaa, että suoreunat jätetään ennallistuksessa käsittelemättä: ne vettyvät juuri sellaisiksi rämeiksi, joilla metsot ja muut kanalinnut poikasineen pärjäävät. Samoja vaihettumisalueita käyttävät useimmat muutkin metsänelävät, sillä peitteisyyttä ja ravintoa riittää. Kun soista tulee aitoja ja avoimia, esimerkiksi riekko palaa nopeasti sille alueelle. Nyt riekon eteläisin esiintymäraja on Virtain, Parkanon ja Karvian harjualueella.

Palaako maisema?

Yksityiset metsänomistajat ovat ennallistuttaneet soitaan niukasti, vaikka metsäkeskus Tapio hoitaa työt kokonaan valtion rahalla. Esimerkiksi viime vuonna yksityiset palauttivat soita luonnontilaa kohti vain 179 hehtaaria. Rahat niihin tulivat Metso-ohjelmasta, niin sanottuina Kemera-rahoina.

– Metsäntutkimuslaitos selvitti, että neljännes metsänomistajista haluaa lisätä alueensa luonnon monimuotoisuutta, vaikka joutuisi itsekin maksamaan siitä. Metso-hanke on saavuttanut tuloksia, mutta hitaasti. Ihmiset eivät ole osanneet hakea Kemeran luonnonhoitohankkeita, vaikka siitä ei koidu kuluja maanomistajille lainkaan, metsätalouden kehittämiskeskus Tapion biologi Lauri Saaristo pohtii.

– Kaikki eivät ajattele vain maisemaa. Luonnontilaisen suon reunoilla marjastajat löytävät apajia, metsästäjille niistä tulee riistan hoito- ja kasvualueita.

– Hallitus leikkasi ensi vuoden Metso-rahoista paljon. Määrärahat putosivat noin 11 miljoonasta eurosta kahdeksaan miljoonaan. Alkuvuodesta kannattaa olla nopea.

Käkkyröitä

1960- ja 1970-luvun suunnitelmatalous Suomessa ei tuntenut metsien monimuotoisuutta, kaikki piti saada kasvamaan tukkipuuta. Metsäntutkimuslaitos esimerkiksi Karvian Alkkiassa osoitti, että ”pohjaton” aapahetteikkökin kasvaa puuta, kun suo ojitetaan reilusti ja lannoitetaan ja kalkitaan ja...

Metsissä ikänsä kulkeneet miehet puistelivat päätään, kun he kulkivat niissä taimikoissa. Melkein jokainen suolle istutettu mänty nousi käkkyränä, vesi-imurina tunnettu koivu sentään työnsi vartta. Osa ojitetuista soista on niin karulla alueella, ettei siellä kasva mikään kuin kituen – paitsi sammalet, jäkälät, kanervat, karpalot sun muut – ne kaikki paikkaan tuhansia vuosia sopeutuneet lajit.

Turvesuona kuoritun aukean palauttaminen matalaksi järveksi on järkevää, sille tulee heti suota ja ja lintujärveä, mutta kannattaako tavallisten soiden ennallistus?

Fakta: Ennallistaminen

Metsähallitus aloitti soiden ennallistamisen 1990-luvulla Seitsemisen kansallispuistossa

Valtio on sijoittanut suoennallistamiseen noin 10 miljoonaa euroa, EU:n Life+ toi metsähallitukselle 6,7 miljoonaa euroa ennallistukseen

Tuloksia noin 18 000 hehtaarilla valtion maita sekä muutamia satoja hehtaareja yksityisillä mailla

Suomen ympäristökeskuksen ennallistamispäivä tutkimustuloksineen keskiviikkona ja torstaina Helsingissä

Mitä mieltä olet? Kommentoi!