Puheenaihe: ”Kreikka on sairauden paise”, sanoo Sauli Niinistö

Sauli Niinistö kehottaa hyvinvoivia auttamaan omin konstein, sillä sen kautta tulee painetta parempaan politiikkaankin.

Markkinat ja EU järkyttyivät Kreikan suunnitelmasta pitää kansanäänestys velkapelastuspaketista. Tuliko nyt jo kuolinisku eurolle, presidenttiehdokas Sauli Niinistö?

– Ei. Mutta kovin myöhään ja yhtäkkisesti tämä kansanäänestys tuli esiin. Keskiviikkoaamun tietojen mukaan se on tarkoitus pitää aika äkkiä, mikä on hyvä. Epävarmuuden aikaa ei soisi olevan kauan.

Voiko pääministeri George Papandreou ylipäätään saada pakettia läpi kansanäänestyksessä?

– Aamulla oli televisiossa kreikkalaisarvioita, joiden mukaan tulos riippuu siitä, mitä kysytään. Jos kysytään, halutaanko pysyä eurossa, vastaus olisi kuulemma kyllä. Jos taas kysytään tukipaketista ja Brysselin-päätöksestä, niin ei.

– Vaikea mennä kreikkalaisten pään sisään, mutta tuo voi hyvinkin olla se jako.

Toisaalta kansanäänestys on demokratiaa. Mitä vikaa siinä on?

– Ei demokratiassa mitään vikaa ole, mutta kreikkalaisilla olisi ollut aikaa hoitaa asia jo. Tässä on puolitoista vuotta vatvottu samaa asiaa eri vaiheissa.

Voiko Kreikan poukkoilu kuitenkin kaataa euron?

– Nyt pitää nähdä metsä puilta. Kreikka on sairauden paise, paha sellainen. Islantikin oli sitä. Mutta länsimaiden ylivelkaantumisesta tässä on kyse, mikä näkyy Yhdysvalloista aina euroalueeseen asti. Huolimatta siitä, miten Kreikan käy, tämä ongelma varjostaa lännen kehitystä melko pitkään.

– Tämä on myös läntisten perusarvojen ongelma. 2000-luvun alku jää historiaan aika surkeana vaiheena. Meillä oli aitoa rehellistä talouskasvua mutta jostain syystä se ei riittänyt, vaan päätettiin panna paremmaksi rakentamalla valtava kupla.

On siis oltu ahneita?

– Kyllä. Pyramidisijoittajien tavoin ajateltiin: tämä ei voi jatkua, mutta minä menen mukaan ja yritän irrottautua ennen kuin vedenpaisumus tulee.

– Rappio on vähän voimakas sana, mutta minusta tiettyä moraalin rappiota tässä suhteessa lännessä on. Nyt on väistämättä aika ison herätyksen paikka.

Kuplan rakentajat tiesivät, mutta pystyikö poliittinen päätöksenteko näkemään, mitä tapahtuu?

– 2006 kirjoitin viimeisimmässä kirjassani fiktion suomalaisesta kunnasta. Tarina päättyy tilintarkastajan pohdiskeluun maailmanmenosta: ”Onhan niitä, subprime-lainoja ja niiden johdannaisia. Sofistikoitunutta dynamiikkaa; sillä dynamiitilla ne korttitalot vielä valahtavat kasaan”.

– Tietyllä tavalla uhka oli siis nähtävissä viimeistään 2005 paikkeilla muidenkin kuin kuplan rakentajien silmin. Eri asia on, kuunneltiinko varoittajia.

Nyt velkaongelmissa tarvitaan apuun Kiinankin varantoja. Hyvä vai paha?

– 3 200 miljardia dollaria on kova patteri rahaa. Se on Kiinan tämänhetkinen reservi, jollei ole jo 3 300 miljardia.

– Ja totta kai velkoja pitää peukaloa velallisen päällä. Kiinasta on jo tullut Yhdysvaltojen suuri velkoja ja yhä vahvemmin siitä tulee myös eurooppalaisten velkoja.

Eurooppa ja länsi ovatkin siis laskevan auringon alueita?

– Otetaan väläys Saksasta. Siellä on pärjätty hyvin. Tosin saksalaiset pankit ovat hyvin syvällä. Toisena esimerkkinä Pohjoismaat. Jokaisessa kansainvälisessä tutkimuksessa, joissa jotain hyvää tutkitaan, ne ovat kymmenen kärjessä ellei ylempänäkin.

– Kävi läntiselle maailmalle miten tahansa, parhaiten tästä selviytyvät Pohjoismaat ja Saksa. Talouskulttuureja on EU:ssa selvästi kaksi. Mutten lähde spekuloimaan euron hajottamisella kahteen osaan enkä näe, että euro olisi reippaasti hajoamassa tai purkautumassa.

Puhuit puoluekokouksessa ihmisarvosta. Onko yhtenäistä ihmisarvoa, että sairaanhoitaja maksaa enemmän veroja kuin miljonäärisijoittaja, kuten verotustiedoista taas näkyy?

– Hyväksyn täysin sen, että yrittäjä, joka on ottanut kovan riskin ja jonka työpaikka on ollut joka aamu vaakalaudalla, menestyy. Yrityksensä myyneitä näkyy listoissa aika paljon.

– Pääomatulojen puolella tilasto näyttää ensi vuonna pikkuisen kauniimmalta, koska pääomaveroja korotetaan. Se on ihan oikea toimenpide.

Puhuit myös kokonaisen sukupolven syrjäytymisvaarasta?

– Minulle se valkeni, kun Matti Vanhanen pääministerinä ilmoitti, että tarvitaan lisää vauvoja. Ei mennyt pitkään kun valtiosihteeri Raimo Sailas sanoi, että 50 – 60 000 nuorta onkin jo syrjäytynyt. Se on valtava yhteiskunnallinen paradoksi. Puhutaan työurien pidentämisestä jotta on työvoimaa. Ja meillä on kokonainen vuosikerta ulkopuolella systeemin.

– Kaikki puhuvat, mutta mitään ei tapahdu. Yksi lääke on, että jokainen havahtuu, jokaisen lähellä on joku pelastettavissa.

Anna esimerkki. Miten syrjäytymistä voi vähentää?

– Kun kirjoitin toisen kirjani, lahjoitin sen tulot diakoniatyöhön.

– Totesimme sittemmin Heikki Hiilamon kanssa, että perustettu säätiö on auttanut noin tuhatta perhettä, esimerkiksi sellaisia, joilla ei ole pääsyä luistelukentälle luistinten puutteen takia, tai ei ole varaa käydä lukiota kun ei ole kirjoja.

– Annoin puoluekokouksessa viestin hyvinvoiville: Jokaisen kannalta on parempi, että lähellä on turvallista ja mahdollisimman vähän pahoinvointia. Edes itsekkäistä syistä voisi olla taloudellisesti epäitsekäs.

Mutta eikö tehtävä ole pääasiassa yhteiskunnan?

– Jos jokainen hyvinvoiva tekee jotain pientä hyvää, siitä tulee myös poliittisesti paljon suositumpaa. Jokainen pikku hyväntekijä alkaa kysellä, että hetkinen, tämähän on julkisen sektorin tehtävä. Ja politiikassa toimitaan sen mukaan kuin paineet alhaalta kertyvät.

Onko meillä hyvinvointierojen lisäksi ongelmana sukupolvien välinen epätasa-arvo? Eläkeläiset ja suuret ikäluokat ovat taitavia huolehtimaan eduistaan?

– On, erityisesti jos velaksi eletään tulevaisuuden kustannuksella. Viime eduskuntavaaleissa taisi olla ensimmäisen kerran enemmistö äänioikeutetuista yli 50-vuotiaita. Se tarkoittaa tietysti, että on aika vaikea saada läpi muutoksia, jotka vaikuttavat eläkeläisten asemaan. Osa eläkeläisistä kyllä ymmärtää hyvin tilanteen ja tarpeet.

Mitä arvioit maailmalla kapitalismia vastaan mieltään osoittavien haluavan sanoa?

– Ymmärtääkseni siellä demonstroidaan tätä hulluutta vastaan, joka vallitsi. Eikä tämä ole mulle ainakaan mikään yllätys. Syksyllä 2008 herätin pahennusta, kun kyseenalaistin veronalennuksia. Se sai valitettavasti otsakkeen, että Niinistö kritisoi Kataista – ilman, että puhuin mitään hallituksesta.

– Kysyin, onko vaikeita aikoja kohti mentäessä veronalennus oikea signaali, ottaen huomioon sosiaalinen koheesio suomalaisena arvona. Se on oikeudentuntoisuuskysymyskin.

– Ihmiset reagoivat Wall Streetin hulluuteen, mutta myös oikeudentunto on vahva reaktion lähde. On tärkeä itseisarvo, että pidetään yhteisö koossa.

Ota kantaa: Toimiiko Niinistön resepti syrjäytymistä vastaan?