Puheenaihe: Suomi ja Norja ovat veropornon luvattuja maita

Eurooppalaisittainkin Suomi on jonkinlainen erikoistapaus julkisine verotietoineen. Juorukalenterien julkaisemisesta on käyty oikeutta EU-tuomioistuimessa. Mutta myös Norjassa verohallinto päästää kansalaiset tutkimaan verotiedot kotisivujensa kautta.

Tutkimme myös, miten avoimesti verotiedoista kerrotaan muissa Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Saksassa.

Suomessa ja Norjassa avointa, Ruotsissa ja Tanskassa tiukempaa

Veropornon luvattuja maita ovat Norja ja Suomi. Norjassa verohallinto päästää kansalaiset tutkimaan naapureidensa tai julkkisten tiedot kotisivujensa kautta.

Anonyymisti tietoja ei voi tutkia, hakijan pitää rekisteröityä palvelun käyttäjäksi. On joka tapauksessa ilmeistä, että hallinnon oma palvelin vähentää median kiinnostusta suurten verotietospesiaalien julkaisemiseen.

Ruotsissa oltiin menossa muutama vuosi sitten samaan suuntaan. Kaupallinen verkkopalvelu nousi suureen suosioon kun se tarjosi mahdollisuuden tirkistellä nimettömästi niin luotto- kuin verotietojakin. Viranomaiset määräsivät kuitenkin pian, että tiedonhakijoiden pitää rekisteröityä – ja maksaa uteluistaan. Suosio laski heti.

Tanskassa verotiedot ovat pääosin salaisia.

Eurooppalaisittainkin Suomi on jonkinlainen erikoistapaus julkisine verotietoineen. Juorukalenterien julkaisemisesta on käyty oikeutta EU-tuomioistuimessa, ja viime vuonna asiasta tehtiin kantelu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Muutosta on tullut vain sen verran, että nyt tietoja julkistettaessa ei kerrota kunkin veronmaksajan kotikuntaa vaan ainoastaan -maakunta.

Saksa: Lukkojen takana

Saksassa verotoimistoista on turha yrittää udella naapurien verotustietoja, sillä tiedot ovat ehdottoman salaisia. Sama koskee yksityisyrittäjien ja vapaiden ammattiharjoittajien verotusta.

Tietoja saa, ja niitäkin vaivalloisesti, vain osakeyhtiöistä.

Jotkut suuryritykset, kuten Suomessakin toimiva saksalainen Lidl-kauppaketju on yhtiömuodoltaan säätiö, jonka tiedot pysyvät salaisina.

Lidlin julkisuuteen antamat tiedot ovat niin niukkoja ja pirstaleisia, että kokonaiskäsityksen muodostaminen yhtiön taloudellisesta tilanteesta on lähes mahdotonta.

Lehdet julkistavat vuosittain omin arvioihinsa perustuvia listoja Saksan rikkaimmista ihmisistä. Verotoimistoista ei tipu apua tähän tarkoitukseen.

Saksassa on verolakeja enemmän kuin missään muualla maailmassa. Harva saksalainen osaa täyttää itse veroilmoitustaan. Vieläkin harvempi tietää, miten verotus toimii.

Yksittäisten kansalaisten ja yrittäjien veroilmoituksen täyttämiseen on koulutettu noin 85 000 veroneuvonantajaa. Valan velvoittamina työskentelevät veroilmoitusyrittäjät joutuvat todistamaan ennen työluvan saamista, että omat talous- ja verotusasiat ovat kunnossa.

Yhdysvallat: Viimeksi 1860-luvulla

Sanan- ja tiedonvapauden suurmaassa eivät verotustiedot ole julkisia.

Tämä saattaa hyvinkin kuulostaa yllättävältä, amerikkalaisten kun on tapana puhua jokseenkin avoimesti keskenään niin ansiotuloista kuin psykiatrikäynneistäänkin.

Julkisia Yhdysvalloissa ovat oikeastaan vain yleishyödyllisten organisaatioiden veroilmoitukset. Presidenttiehdokkaat julkistavat yleensä taloustietonsa todistaakseen, etteivät peittele mitään.

Isot yritykset julkistavat johtajiensa palkat osana tulostietojaan.

Toki Atlantin takanakin on julkaistu juorukalentereita ja listattu lehdissä rikkaita järjestykseen verotietojen perusteella. Mutta tämä tapahtui 1860-luvulla.

Me olemme siis päässeet Suomessa nyt tasolle, jolla siellä oltiin 150 vuotta sitten. Kun Yhdysvalloissa ajoittain vaaditaan veroavoimuutta, mainitaan esimerkkeinä yleensä Norja ja Suomi.

Mutta julkisuutta ei haluta sen takia, että lehdet voisivat myydä lukijoilleen listoja julkkisten tuloista.

Perusteluna on etupäässä se, että yleinen mahdollisuus tarkistaa verotietoja voisi kannustaa kansalaiset täyttämään veroilmoituksensa rehellisesti.

Venäjä: Ukaasin voimalla

Venäjällä ei tunneta verokalentereita. Mutta toki venäläiset ovat todella kiinnostuneita esimerkiksi poliittisten päättäjien tuloista.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev antoi juuri määräyksen, jolla kaikkien merkittävissä viroissa olevien henkilöiden lähisukulaisineen on annettava selvitys tuloistaan, varallisuudestaan sekä omaisuuksistaan. Medvedev paljasti itsekin tulonsa presidentinvirasta. Hän tienasi viime vuonna 3,4 miljoonaa ruplaa eli noin 85 000 euroa. Pääministeri Vladimir Putin sai 5,4 miljoonaa ruplaa eli noin 135 000 euroa. Pääministerillä arvellaan olevan useiden miljardien eurojen varallisuus.

Suurimmat tulot virkamiehistä on varapääministeri Aleksander Hloponilla: 23 miljoonaa ruplaa eli 570 000 euroa.

Keskipalkka Venäjällä liikkuu alueesta riippuen 300–500 euron välillä kuukaudessa. Ansiotuloista maksetaan 13 prosentin tasavero, oli sitten palkka kuinka suuri tahansa.

Yritysverotuksen suuruus vaihtelee Venäjällä sekä alueittain että sen mukaan, mitä yritys tekee. Osa yrityksistä esimerkiksi autoalalla saa huomattavia verohelpotuksia, jolla tuetaan Venäjän omaa autoteollisuutta.

Ota kantaa: Onko verotietojen julkaisemisessa järkeä? Oletko kiinnostunut julkisuuden henkilöiden, talouselämän vaikuttajien tai naapurisi tuloista?