Puheenaihe: Huostaanotto ei ole häpeä
- Yhä useampi huostaanotto puretaan, mutta aina purku ei suju yhtä onnellisesti kuin Mia Halmeen dokumenttielokuvassa Ikuisesti sinun. Elokuva saa ensi-iltansa 11.11.
Sijaisvanhemmat, kaksi huostaanotettua lasta ja heidän biologinen äitinsä kahmaisevat toisensa ryhmähalaukseen. Maljoja nostellaan. Ei uskoisi, että huostaanotto voi päättyä näinkin.
Liikuttava kohtaus on Mia Halmeen ohjaamasta tuoreesta dokumenttielokuvasta Ikuisesti sinun. Viisi vuotta sijaisperheessä asuneet Miko ja Mette ovat muuttamassa takaisin biologisen äitinsä luo, ja sen kunniaksi vietetään läksiäisiä. Heidän tapauksessaan huostaanotto on täyttänyt tehtävänsä. Se on ollut väliaikainen järjestely, jonka tarkoitus oli saada sekä lapset että äiti voimaan paremmin, jotta he voivat palata yhteen.
Halme on tavannut riittävän monta huostaanoton eri puolet kokenutta ihmistä tietääkseen, että aina ei käy näin onnellisesti. Pahimmillaan huostaanotot ovat niin raadollisia, että osallisten loppuelämä on täynnä tuskaa.
Kenen puolella? Lapsen!
Lastensuojelulain mukaan huostaanotto on viimeinen mahdollinen keino, jota tulisi käyttää vasta kun muut tukitoimet on todettu riittämättömiksi. Joskus on äärimmäisen vaikea tietää, milloin on oikea aika puuttua.
Halmeen mielestä se on mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Häntä hirvittää, ettei köyhissä kunnissa budjettikauden lopussa enää tehdä huostaanottoja, koska ne ovat kalliita. Puolen vuoden odotus voi olla hirveissä oloissa elävälle vauvalle aivan liian pitkä aika.
– Välillä tuntuu, että biologisia vanhempia jopa suojellaan. Ei oteta lasta pois vanhemmilta, koska toivotaan lapsen pitävän nämä edes jotenkin kunnossa. Ei lapsi ole olemassa vanhempia varten, Halme muistuttaa.
Tapaukset ovat kuitenkin aina niin erilaisia ja niihin liittyvät tunteet niin vahvoja, ettei ohjaaja halua asettua kenenkään puolelle.
– Jos jonkun puolella olen, niin aina lapsen.
Halme painottaa, että kaikkia osapuolia on ymmärrettävä. Vaikeat huostaanotot eivät ole yksin elämänhallintansa menettäneiden biologisten vanhempien, lapsiin omistavasti kiintyneiden sijaisvanhempien tai kiireisten sosiaalityöntekijöiden syy.
Ongelmana on ikuinen pula ajasta ja rahasta. Lastensuojelutyö on raskasta, joten huostaanotettujen lasten sosiaalityöntekijä vaihtuu usein. Kaikkea tietoa lapsesta ei voi siirtää paperilla seuraavalle viranomaiselle. Tuloksena on kiireisiä ja ajattelemattomia päätöksiä, pahimmillaan väärin perustein tehtyjä huostaanottoja.
Huostaanottoa koskevat verkkokeskustelut ovat täynnä biologisten vanhempien tilityksiä sosiaaliviranomaisten mielivaltaisesta toiminnasta. Ohjaaja ymmärtää kirjoittajien tuskaa: heillä ei ole tilanteeseen mitään valtaa. Jos elämä on saatu edes jotenkin hallintaan ja vanhemmat saavat tavata lapsiaan, perhe-elämä on suurennuslasin alla. Vääriä liikkeitä ei sallita.
– Miltäköhän sekin näyttäisi, jos joku tulisi tarkkailemaan meidän perheen kommunikaatiota ja minulla olisi vielä takana jokin emämoka jota pitäisi sovitella, Halme huokaisee.
Hän kunnioittaa vanhempia, jotka pystyvät tapaamaan sijaisperheessä asuvia lapsiaan. He joutuvat jokaisella kerralla kohtaamaan sen tosiasian, etteivät ole pärjänneet vanhempina.
Ikuinen? Biologinen side
Ikuisesti sinun tuo esiin biologisen vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Yksi dokumentin keskushenkilöistä, yläkoulun aloittava Inka on tavannut vankilassa olevan isänsä viimeksi pikkulapsena, mutta heidän välillään on vahva näkymätön side. Sisarukset Miko ja Mette aistivat, että sosiaalityöntekijät tarkkailevat heitä äidin luona ollessa. Lapset vastailevat viranomaisten kysymyksiin yksitavuisesti, ehkä suojellakseen äitiä.
Suhde biologisiin vanhempiin on Halmeen mielestä korvaamaton, vaikka lapsi eläisi täysi-ikäiseksi saakka sijoitettuna. Aina heitä ei voi tavata, mutta biologisia juuria on käsiteltävä edes jotenkin. Niiden kieltäminen on vahingollista, Halme sanoo.
Huostaanotoissa ei aina ole kyse päihdeongelmista tai väkivallasta. Moni masennukseen sairastunut yksinhuoltajaäiti tai -isä ymmärtää itse, ettei enää jaksa. Joku voi hakea apua tukiperheestä ja jopa toivoa lopulta itse huostaanottoa. Siksi Halme haluaa dokumentillaan poistaa häpeää lastensuojelutyön ympäriltä.
– Varsinkaan huostaanotettujen lasten ei pitäisi ikinä joutua häpeämään. Hehän eivät ole tehneet mitään väärää.
Ota kantaa: Tehdäänkö huostaanottoja liian kevyin perustein?
Lapsn etu mitä se on sopimattomien sosiaalityöntekijöiden arvio. Ammattitaito ei tee sosiaalityöntekijää sopivaksi vaan vaan henkilö itse ja tavat hoitaa asioita.olen sijaisäiti ja lapset pienenä huostaan otetta tosivaikeista oloista ja vanhempien tapaaminen ei edes onnistu. Lapset tasapainoisia lukiolaisia, mutta sossutätit näyttivät kyntensä sopimattomuudella aikoinaan. Sosiallityöntekijät ovat jo keskenään työyhteisössä niin riitaisia, että heidän oikea työskentely on täysin mahdotonta. Kannella ei kannata mihinkään heistä on nähty Valviran ja muiden viranomaisten toiminta.
Ilmoita asiaton kommentti