Puheenaihe: Miten Ahtisaari pelattiin ulos?

Suomen poliittisessa lähihistoriassa on ollut mykoplasmaakin sitkeämpi mysteeri:

Miten ihmeessä istuva presidentti pelattiin vuoden 2000 vaalien alla ulos, vaikka hän oli ilmeisen valmis ja halukas toisellekin kaudelle? Miten Martti Ahtisaaresta ei tullut tuolloin edes presidenttiehdokasta vaikka esimerkiksi sdp:n puheenjohtaja Paavo Lipponenkin sitä toivoi?

Tuore kirja lupaa ”ensimmäisen analyysin” askarruttavasta aiheesta. Tämä teos on Ahtisaaren elämäkerta Matkalla (Otava 2011), jonka ovat kirjoittaneet Katri Merikallio ja Tapani Ruokanen.

Potentiaalisia ”syyllisiä” löytyy kirjasta melkoinen valikoima: sdp:n silloinen ja nyt jo edesmennyt puoluesihteeri Kari Laitinen, EU:n oikeusasiamiehenä toiminut Jacob Söderman, Tarja Halonen tietysti, mutta myös Sanomien pääomistaja Aatos Erkko, jonka väitetään halunneen Halosen presidentiksi.

Ehkä yllättävin peliin mukaan leimattava vaikuttaja on kirjailija Lasse Lehtinen, jonka ansioksi on sentään myös laskettu se, että Ahtisaaresta tuli presidentti vuonna 1994.

Lehtinen näet tuotti vuonna 1998 neloskanavalle Ö-studiota, jossa monen muun viihdeohjelman tapaa silloin naureskeltiin presidentin puheille, maneereille ja olemukselle.

Epäillyt kiistävät

Lehtinen ei itse halua ottaa kunniaa entisen suojattinsa syrjäyttämisestä.

– Kaikki tempautuivat silloin mukaan vinoiluun. Ei tuoreen kanavan ja tuoreen viihdeohjelman tuottaja olisi voinut sanoa tekijöille, että ette saa pilkata Ahtisaarta.

No, kuullaanpa seuraavaksi toista epäiltyä. Kirjassa nimittäin komeilee väliotsikko ”Jacob Söderman syrjäyttää presidentin”. Otsikon alla selvitetään, miten Söderman suostui ensimmäisenä ehdokkaaksi sdp:n presidenttiehdokkaasta käytävään esivaaliin ja sai näin Halosenkin joukot innostumaan peliin.

Ahtisaari ilmeisesti odotti, että häntä tullaan pyytämään ehdolle ilman jäsenäänestystä tai että esivaaliin ei lähde ehdolle kukaan, jolloin on selvää, että istuvalle presidentille haetaan jatkokautta.

Söderman kuitenkin vakuuttaa, ettei halunnut olla kaatamassa presidenttiä. Hän oli Strasbourgissa täysin ulkona kotimaisista valtapeleistä.

– Ahtisaari olisi voittanut jäsenvaalin mennen tullen. Hänellä oli huonot avustajat, jotka saivat hänet vakuuttumaan, ettei hänen sopisi asettua puolueessa esivaaliehdokkaaksi, Söderman sanoo Aamulehdelle.

– Demarin toimittaja soitti maaliskuun lopulla 1999 minulle ja kysyi, että lähdenkö, kun Turun telakan yhdistys oli asettanut minut ehdolle. Lupasin, ja toimittaja kysyi, että tietysti sitten perutte, jos Ahtisaari on mukana. Sanoin siihen, että miksi niin tekisin. Tokaisu johti siihen, että Halosen kannattajat innostuivat omaan työhönsä.

Laitinen? Ei, vaan Rusi

Ahtisaaren jatkokausi kariutui käytännössä siihen, ettei hän halunnut mukaan sdp:n sisäiseen esivaaliin. Eräs lähde kertoo Aamulehdelle, että tähän ratkaisuun vaikutti vahvasti hänen silloisen neuvonantajansa Alpo Rusin toiminta.

– Rusi vahti, ettei Ahtisaari olisi missään tekemisissä demarien kanssa. Hän kirjoitti presidentille esimerkiksi puheen, jossa Ahtisaari totesi, että hänen henkilökohtainen kannatuksensa on kaksinkertainen puolueen suosioon verrattuna, asioita läheltä seurannut tietäjä muistelee.

Istuvan presidentin syrjäytystä on jo aiemmin käsitellyt omakustannekirjassaan demaritaustavaikuttaja Maunu Ihalainen. Tuore Merikallion ja Ruokasen kirja jatkaa siinä pohjansa saanutta arviota, jossa juuri presidentin ja hänen entisen puolueensa välien etääntymisellä on oleellinen merkitys lopputulokseen.

Mutta voiko taustalla olla myös yhden uskollisen soturin inhimillinen pettymys?

Taustavaikuttaja nimittäin muistuttaa, että puoluesihteeri Kari Laitinen piti Ahtisaarta henkisesti pystyssä vuoden 1994 vaalien alla, kun Mara-ilmiö uhkasikin hiipua ennen aikojaan. Koko Ahtisaaren valtakaudella hän ei kuitenkaan saanut tunnustusta, esimerkiksi kutsua Linnan juhliin.

Juuri Laitinen kaivoi pöytälaatikostaan puolueen säännöt, joissa määritellään, miten presidenttiehdokas valitaan jäsenvaalilla. Hän ilmoitti jo elokuussa 1998, että Ahtisaarella on seuraavaan varhaiskevääseen asti aikaa ilmoittaa halustaan jatkokaudelle.

Oliko varsinainen operaattori Ahtisaaren syrjäytyksessä siis vuona 2002 kuollut Laitinen? Sitä ei häneltä itseltään voi enää kysyä.

Mutta mielenkiintoista on, kuka uudessa kirjassa eniten kasaa syytä tapahtuneesta juuri silloisen puoluesihteerin niskaan: Alpo Rusi.

Ota kantaa: Olisiko Ahtisaarta tarvittu kaksi kautta?