Puheenaihe: Lapsi leiman takana
ADHD on koulussa kirosana. Kukaan opettaja ei toivo oppitunnilleen sellaista. ADHD keskeyttää, se ei kuuntele, se vaatii erityiskohtelua ja tekee opettamisesta mahdotonta. Itselläni on vuosien saatossa ollut lukuisia ADHD-oppilaita, enkä ole koskaan saanut opastusta, saati koulutusta heidän käsittelyynsä.
Täytyy siis mennä kysymään suoraan ADHD:ltä itseltään, miten voisin onnistua hänen opettamisessaan.
Tamperelainen Eero Alatalo on 9.-luokkalainen poika. Hänellä on diagnostisoitu ADHD.
– Ala-asteella harmitti olla erilainen, Eero sanoo.
– Olen aina ollut hirveän villi. Mun on tosi vaikea keskittyä. Nyt vanhempana olen oppinut hyväksymään itseni ja keskittymiskyvyttömyyteni. Sen kanssa pitää vain yrittää tulla toimeen. Ajattelen, että ADHD on luonteenpiirre. Ei mulla ole muita oireita kuin tää ongelma keskittymisen kanssa.
Eero kertoo, että lääkityksen kanssa on ainaista tasapainottelua. Nyt lääkitys on saatu kohdalleen ja olo on rauhallisempi.
Kysyn, miten voisin ottaa opetuksessani huomioon Eeron ADHD:n.
– Opettajan rauhallinen ja rento puhetyyli auttaa sisäistämään asioita. Kireästi luennoivat opettajat ovat oppimisen kannalta kauhistus. Silloin mikään ei tunnu menevän jakeluun. Opettajat olettavat, että pysyn kärryillä ja ehdin sisäistämään asiat samassa ajassa kuin muut. En ole tyhmä, ja ymmärrän kyllä asiat, mutta tarvitsen vähän enemmän aikaa.
Rauhallisuus helpottaa
Tavallista luokkaa käyvä Eero sanoo, ettei hän ei halua saada sen kummempaa erityiskohtelua, kunhan tunnilla vain annettaisiin selkeät ohjeet eikä edettäisi hirveällä kiireellä.
– Kyllä se pistää miettimään, kun opettaja sanoo, että Eero hei, täällä ei taaskaan kukaan muu puhu kuin sinä. Silloin yritän hetken pinnistellä. Aika paljon käytöksestä tulee moitteita ja kyllä se harmittaa. Omaan käytökseensä pitäisi pystyä vaikuttamaan. Mutta se ei ole helppoa. Välillä puhun ihan mitä sylki suuhun tuo. Usein tuntuu siltä, että opettaja ei voi edes ymmärtää, kuinka hankalaa on olla hiljaa.
Keskittymiskyky herpaantuu pienestä. Jos joku ympärillä alkaa puuhata jotakin, keskittyminen siirtyy heti opettamisesta luokkatoveriin. Kuin huomaamatta sitä alkaa puhua, jos vieressä tapahtuu jotakin mielenkiintoista.
Keskiviikkoisin Eerolla on seitsemän tunnin teoriapäivä: se tarkoittaa klo 8–15 pelkkää istumista ja kuuntelua.
– Mulla ei ole toivoakaan selvitä päivästä kunnialla, Eero huokaa.
– Kyllä tollanen ottaa voimille. Päivä on täyttä tuskaa. Onneksi englanninope on laittanut viimeisen tunnin hiljaiseksi tunniksi, että voimme lukea ja tehdä hiljaisesti tehtäviä. Se on päivän valopilkku. Opettaja on ajatellut meitä oppilaita, että jaksettaisiin. Se tuntuu hyvältä.
Halu oppia, ei opiskella
Keskittymiskyvyttömyydestään huolimatta Eero on oppimishaluinen. Hän haluaa tietää ihmiskunnan asioista ja ymmärtää maailmaa historian kautta. Tarinankerronta, erityisesti fantasiakirjoittaminen, on myös Eeron mielipuuhaa. Liikuntakin on kivaa. Musiikki on hänelle kuitenkin kaikki kaikessa. Eero soittaa rumpuja, käy viikoittain kitaratunneilla ja on bändin laulaja.
Tähtäimessä on peruskoulun jälkeen päästä musiikkipainotteiseen Hatanpään lukioon.
– Haluan oppia mutta en opiskella, Eero naurahtaa.
– Luonteeltani olen ajattelija ja tiedonhaluinen. En ole näppärä käsistäni eikä mulla ole mitään erityisosaamista, joten ammattikoulu ei ole mikään vaihtoehto. Ja äiti on sanonut, että kotiin ei jäädä ysiluokan jälkeen makaamaan, enkä sellaista haluakaan. Koulutus on mulle tärkeä asia. Pitää päästä hyvään ammattiin.
Mitä diagnoosin jälkeen?
Lapsille tehdään diagnooseja, mutta mitä sen jälkeen?
Koulumaailmassa erityisopetusryhmiä puretaan ja mahdollisimman moni oppilas siirretään normaaliluokkaan isoon ryhmään. Onko opettajilla valmius opettaa jokaista oppilaastaan diagnoosin vaatimalla tavalla?
Eeron äiti Seija Alatalo puhuu ADHD:stä myös 23.10. klo 21 Ylen TV2:n Inhimillinen tekijä -ohjelmassa.
Ota kantaa: Kuuluuko ADHD-lapsi mielestäsi tavalliseen luokkaan?Voit kirjoittaa myös sähköpostissa: nakokulma@aamulehti.fi
En todella lue aikaisempia viestejä. Jos joku jo kerton ut saman asian, niin siinä tapauksessa toistan:
Minä opettajana en edes halua revetä kaikille antamaan henkilökohtaista 100 % huomioon ottamista.
Mutta se mitä OPH määrää läpi mentäväksi se mennään ja PISTE. Siihen taipukoon ADHD ja muut. Ja piste. Jostain ihmeen syystä ääntä korottamatta ja oppilaalle anteeksi antaen porukka on yllättävän tasavertoisia ja -laatuisia. Kiitos heille. Tosin en toimi, enkä pystyisikään toimimaan nuorisoasteella. HALLELUJAA!
sano jaska
Ilmoita asiaton kommentti