Puheenaihe: Rakennetaan diktaattorien patsaista demokratiapuisto!

Toimivaa yhteiskuntaamme on alettu pitää itsestäänselvyytenä jopa siinä määrin, että demokratian perusarvoilla leikitellään. Suvaitsemattomuus, vihapuheet ja ääriliikkeet ovat yleistymässä.

Rauha ja vuosikymmeniä kestänyt hyvinvointi ovat irrottaneet suomalaiset unelma- ja toivotodellisuuteen, missä mikään ei enää tahdo olla riittävästi.

Muistammeko ja ymmärrämmekö, että köyhyys, poliittinen vaihtoehdottomuus ja vaino ovat arkea miljardeille ihmisille? Ongelmiamme olisi hyvä peilata oman ja muiden maiden historiaan. Demokratiapuiston tehtävä on herätellä meidät kauheuksien kautta huomaamaan oman yhteiskuntamme toimivuus.

Finland – it works

Suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa on tuhansia patsaita ja muistomerkkejä. Matkailullisesti niillä on rajallinen merkitys, koska ne ovat kukin tahollaan ilman yhdistävää teemaa ja sijaintia. Demokratiapuiston ajatus on, että maailmalta hankitaan yhteen paikkaan hallitsijoiden teettämiä patsaita ”Finland – it works” -teeman alle.

Hallitsijan kukistuessa uudella hallinnolla on kiire poistaa vanhat vallan symbolit, joten patsaita saa edullisesti. Tarjontaa on epävakaassa maailmassa ehtymättömästi – demokratian kannalta valitettavasti, mutta puistoajatuksen kannalta onneksi. Uusia ajatuksen tonavia, setä saddameja ja gaddafeja riittää.

Ajoituksen tulee olla oikea. Siinä vaiheessa kun patsaita kaadetaan panssarivaunuilla, on oikea aika lähestyä myyjiä tai myyjiksi itseään väittäviä. Suunnilleen 10–20 vuotta vallanvaihtumisen jälkeen alkaa nostalgiavaihe, jolloin jäljellä olevista patsaista ei helpolla luovuta eikä niitä välttämättä enää ole olemassakaan.

Guggenheim-tasoa

Maakunnissa rahat eivät riitä Guggenheim-tason investointeihin, eikä se ole tarpeen. Tampere, Oulu tai kunnianhimoinen kulttuurikunta Mänttä voisi luoda parissa vuosikymmenessä maailmanluokan nähtävyyden.

Avaukseksi riittää 5–10 patsasta, jotta riittävä uskottavuus ja poliittinen tasapaino syntyvät. Sen jälkeen puistoa täydennetään 1–3 patsaalla vuodessa.

Mielenkiintoisia patsaita voi löytyä useita samasta maasta. Pohjois-Korean patsasmarkkinat avautunevat pian.

Puistossa pönöttävät patsaat eivät tietenkään riitä. Ne ovat hulluuden symboleita, jotka kaipaavat rinnalleen asiallista informaatiota kyseisistä hallitsijoista. Varmaa on, että esimerkiksi Gaddafin ja Husseinin patsaiden hankinta Mänttään herättäisi rajua mielipiteenvaihtoa. Kontrastin luomiseksi demokraattista perusarvoista on myös kerrottava, mutta kiihkottomasti.

Tampereella on keskusteltu kiivaasti Mannerheim-patsaan sijainnista, ja Virossa pronsisoturikiista aiheutti jopa diplomaattisia jännitteitä Venäjän kanssa. Muistamme myös monet näköispatsaskeskustelut.

Patsaisiin liittyvät vahvat tunnelataukset kannattaa hyödyntää Suomen maabrändin ja matkailuelinkeinon edistämiseksi. Ehkä samalla oppisimme myös itse arvostamaan enemmän omaa maatamme.

Pauli Kiuru

Kansanedustaja, FM ja historianopettaja. Valkeakosken kaupungin markkinointipäällikkö 2000–2004.

Ota kantaa

Sopisiko hirmuhallitsijain kokoelma Pirkanmaalle ja minne?