Puheenaihe: Näin koululaiset kertovat kiusaamisesta – Kun seinä tulee vastaan

Kiusaamisseinä: Vesilahden yläkoululaiset esittivät Näkökulmassa julmuuksien paljastamista.

Kokemukset: Kymmenet nuoret kirjoittivat kokemuksistaan. Julkaisemme niistä ensimmäiset.

Olin seiskaluokalla ”sivustakatsojana”, kun luokkamme vähän pulleampi poika kompuroi rappusissa, ja koko luokkamme ja lähellä olevat ihmiset repesivät nauruun ja ivauksiin. Myöhemmin näin kun poika painoi pään käsiinsä.

Sivusta katsoja

Tärkeää olisi rohkaista nuoria ilmoittamaan, jos itse tulee kiusatuksi tai näkee jonkun kiusaavan jotain toista. En onneksi ole itse tullut kiusatuksi tai joutunut todistamaan kiusausta, mutta jos minua kiusattaisiin, haluaisin jonkun auttavan.

Sonja

Kiusaamisen lopettaminen kokonaan on mahdotonta, koska kiusaamista tapahtuu kaikkialla kuten koulussa, netissä ja puhelimen kautta. Se on nykynuorille arkipäivää ja sitä kohtaa kaikkialla. Mielestäni ensisijaisesti tulisi auttaa kiusattuja pääsemään siitä yli ja sitten vasta etsiä syyllistä, sillä kiusatut joutuvat muuten kärsimään sillä välin kun vanhemmat ja muut aikuiset etsivät syyllistä tapahtuneelle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kiusaajia pitäisi rangaista ja laittaa heitä ymmärtämään asian vakavuuden. Tärkeintä olisi, että vanhemmat, poliisi ja opettajat ottaisivat kiusaamisen vakavasti eivätkä vain vähättelisi sitä. Kun kiusaaminen etenee tiettyyn vaiheeseen, kiusattu saattaa ruveta itsetuhoiseksi ja hänessä saattaa alkaa ilmetä masennusta. Joten asia TÄYTYY ottaa tosissaan, etteivät asiat vaan pahene entisestään.

Kasiluokkalainen poika

Kiusaaminen on erittäin väärin ja asiaan pitäisi puuttua enemmän.

Lauri

Vihaan kiusaamista. Se tuntuu siltä, kuin olisit liian erilainen, väärä. Kuin kukaan ei haluaisi sinua sellaisena kuin olet. Ala-asteella minua kiusattiin, ei ehkä niin pahasti, mutta se silti sattui. Se alkoi ehkä neljännen luokan loppupuolella. Minua alettiin jättää ulos porukasta ja puhua selän takana pahaa. Aloin olla vaapa-aikani aina yksin, koulussa vain roikuin mukana. Kuulin muilta, kuinka kavereiksi luulemani olivat puhuneet minusta pahaa ja kertoneet valheellisia asioita. Jos he katsoivat minuun, se tuntui, kuin he olisivat katsoneet lävitseni. Kuudennella luokalla viiden tytön porukkamme hajosi kahteen kahden hengen ryhmään. Minä jäin väliin. Pompin molempien porukoiden välillä, ja tunsin itseni turhaksi. Ylä-asteella kaikki muuttui, vaihdoin koulua ja kiusaajat jäivät. Minusta pidettiin ja olin oikeasti onnellinen.

Olen paljon miettinyt, miksi juuri minua kiusattiin, mikä minussa oli vikana. Mutta olen tajunnut, että vika olikin kiusaajissa, ei minussa. Mutta sitä en tiedä, miksi heidän piti purkaa oma paha olonsa juuri minuun. Mielestäni se on heikkoutta.

Tyttö 14v

Minua haukutiin kuudennella luokalla koko ajan nörtiksi. Tunsin itseni syrjityksi. En tiedä tiesivätkö kiusaajat todella kiusaavan minua. Jäin pois koulusta joskus nimenomaan siksi että minua haukuttiin. Ylä-asteella haukkuminen loppui. Kasiluokalla minun teki mieli joka päivä lyödä muutamaa entistä kiusaajani. Teki mieli lyödä niitä, koska he olivat ärsyttäviä, eivät osanneet kunniottaa muita, röyhkeitä ja epäkohteliaita. Minulla ei ollut paljon kavereita ja tunsin itseni vieläkin syrjityksi. En kummiskaan hakannut ketään koska säälin heitä.

Nyt olen lukion ensimmäisellä ja sain uusia ystäviä. En tunne itseäni enää syrjityksi.

Entinen syrjitty

Kiusaaminen on väärin! Miksi ihmiset edes kiusaavat toisia? Omaa ahdistuneisuuttaan? Huvin vuoksi? Vaikka nämä edellä mainitut olisivat totta, se on silti väärin. Miltä itse kiusaajasta tuntuisi, jos häntä kiusattaisiin? Ei varmaan kivalta. Mutta myös kiusaajatkin voivat olla kiusattuja.

Kiusatut kokevat masennusta, ahdistusta, syömishäiriöitä ja myös itsemurha on käynyt mielessä. Kiusaamisesta on ilmaantunut monia muotoja. Näistä yleisimmät ovat netti -ja koulukiusaaminen.

Kiusattujen mielessä käy näitä kysymyksiä: ”Miksi juuri minä?”, ”Miksen voisi vain kuolla?”, ”Miksen voi olla joku toinen?”.

Auttakaa nuoria kiusattuja ja kiusaajia! Auttakaa lopettamaan tämä nuorten ”helvetti”!

LuciaHane

Olen nyt 8. luokalla. Minua on kiusattu ala-asteella ja syrjitty. Muistan aina, kun minulle tultiin sanomaan että olen ruma, tyhmä ja huora. Se satutti, enkä haluaisi että kukaan toinen kokisi tuota samaa. Kun olin 5. luokalla, meidän luokalle tuli uusi oppilas. Hänestä tuli heti hyvä ystävä minulle, mutta sitten alkoi kiusaaminen. Hän suoraan sanottuna ”varasti” ystäväni ja jäin yksin. Vanhat ystäväni olivat aina kiusaajan kanssa ja, kun he kävelivät ohitseni he katsoivat minua, alkoivat huudella minulle ties mitä ja naureskella. Sitten en enää kestänyt. Ilmoitin asiasta opettajalle ja äidilleni.

No jotkut luokkalaiseni olivat sanoneet kiusaajille asiasta, ja yksi kiusaajista (vanha ystäväni) soitti minulle ja alkoi sanoa minusta kaikkea ja että miksi olin kertonut opettajalle asiasta ja että minun takia hän joutuisi puhutteluun. Pian alkoi kuulua miten tyhmä olen ja en koskaan saisi ystäviä. Suljin puhelimen ja rupesin itkemään. Seuraavana päivänä asiaa alettiin selvittää koulussa. Saimme selvitettyä asioita, mutta keskustelun jälkeen lähdin itkemään. Aina joskus mietin olisiko parempi jos en eläisi ja olen myös viillellyt itseäni.

Nykyään minulla on jo uusia ystäviä, ja kiusaajat eivät enää ole ottaneet minuun yhteyttä, ja kiitos kuuluu kaikille ystävilleni ja aikuisille jotka auttoivat minua.

Kiusattu

En ole pitänyt koskaan itseäni mitenkään erityisesti kiusattuna. Kyllähän näitä tapauksia on ollut, että minusta on kirjoitettu pahaa koulun vessan seinäänja joskus kuulee aivan perättömiä juoruja itsestään. ”Jaa se on se huora”, olen kuullut muutamankin kerran sanottavan. En yleensä välitä niistä ja naureskelen, kuinka varmaan tylsä elämä joillain on, kun jaksaa edes vaivautua. Mutta kyllä joskus tulee hetkiä, että alan miettimään, ajatteleeko todella joku minusta noin? Joskus se oikeasti tuntuu pahalta. Eihän ne edes tunne minua?

SomeGirl96

Kun näen että jotain kiusataan minulle tulee avuton olo. Olen yleensä hiljainen sivustakatsoja enkä uskalla mennä väliin tai auttaa kiusattua. Ylä-asteella on yleistä puolivitsaillen nälväily ja haukkuminen. Vaikka luullaan että puolivitsillä heitetyt sanat eivät satuta, niin silti sanottua ei saa pois mielestä.

pohtija

Monet piikittelevät kavereitaan vitsillä, mutta sen huomaa jos toinen menee ns. yli rajojen. Silloin pitäisi rohkeasti sanoa tuolle henkilölle, että lopeta. Jos kukaan ei auta niin pyydä apua kavereilta.

89

Kiusaamista tulisi ja pitäisi ehkäistä kovemmin. Ala-asteikäisillä jo pelkästään välituntivalvonnan lisääminen ja kiusaamiseen kovemmin puuttuminen tuottaisi huomattavaa tulosta Lisäksi kouluterveydenhuollossa tulisi lisätä mahdollista aikaa oppilaille, jotka potevat kyseisiä ongelmia, jotta he pääsisivät puhumaan asiasta. Mutta se on väärin, että jos menet kertomaan esimerkiksi koulukuraattorille jotain, terveydenhoitaja tietää siitä seuraavana päivänä. Oma mielipiteeni kiusaamiseen on, että sitä ei vain tulisi sallia. Itse olen tullut kiusatuksi ja se ei todella ole mukavaa.

MH

Kiusaaminen on tosi yleistä. Itse olin kiusattu vanhassa koulussani, mutta koulunvaihto onneksi auttoi asiaa. Uudessa koulussa oleskeltuani pari vuotta tajusin että oikeastaan olen melko onnekas tästä luokasta. Kyseinen luokka sisältää noin 75 prosenttia myös vanhoja kiusattuja, joten täällä viihdyn hyvin, kun kukaan ei kiusaa. :) Kiusaaminen EI OLE pikkujuttu niin kuin sitä ilmeisesti vieläkin mielletään, siihen ei mielestäni puututa tarpeeksi. Koulun pitäisi tosissaan kehittää hyvä järjestelmä syrjimisen ja kiusaamisen estämiseksi. KiVakoulu-hanke on mielestäni pikemminkin nimellinen. Entinen kouluni oli ”KiVakoulu” mutta silti kuulen yhtä kaveriani hakattavan siellä viikottain.

En itse tiedä miten kiusaaminen estettäisiin. Mielestäni kiusatut joko piilottavat kiusaamisensa tai ajattelevat ettei se ole sen arvoista että siitä kertoisi eteenpäin. Ja vaikka kiusaamisesta kerrottaisiinkin eteenpäin, sille ei välttämättä tehdä paljoakaan. Itse kerroin asiasta kuraattorille. Tämä otti kiusaajat puhutteluun, ja se siitä. Ei muutosta. Vaihdoin siis koulua. Mutta KAIKILLA on oikeus mukavaan koulunkäyntiin.

Sopeutuja

Pyysitte ratkaisuja siihen, että miten koulusta saataisiin parempi paikka nuorille ja kiusaaminen kitkettyä. Koulupsykiatri olisi hyvä vastaus tähän kaikkeen. Kiusaamista ei koskaan pystytä kitkemään täysin. En itse ole kokenut kiusaamisen kipua koulussa mutta ystäväni ovat tälläisiä asioita joutuneet kokemaan. Mielestäni koululainen, joka opiskelee ahdistavassa ympäristössä, jossa häntä esimerkiksi kiusataan, on mahdollisesti esimerkki henkilöstä, joka myös tulee etsimään vikoja muista ja purkamaan tunnekuohuaan heihin. Näin ainakin olen nähnyt kaikki kiusaajat kouluissa, joissa olen ollut ja olen tällä hetkellä. Juuri tämän syyn takia kiusaajan ja kiusatun erottaminen on joskus vaikeaa. Nuoret ovat hyvin tunteellisia ja epävarmoja, jolloin kiusaajan sanat esimerkiksi heidän ulkonäöstään, uskonnostaan tai suorituksistaan urheilussa voivat todella satuttaa henkistä minää. He tulevat yhä epävarmemmiksi ja luovat jonkinlaisen kuoren, jonka alle he peittävät kaiken sen surun ja pettymyksen kokevat itseään ja muita kohtaan. Kaikki tämä voi päteä sinun lapsesi, sisaruksesi tai kaverisi kohdalla.

Peter

Itselläni ei ole kokemusta kiusaamisesta, mutta olen kyllä nähnyt ja kuullut monien kavereideni kokemuksia. On aivan järkyttävää kuulla noita kamalia kertomuksia, mitä nyt lehtijutustakin luin. Nuorten pitäisi enemmän avautua hirvitävistä kokemuksistaan. Kokemuksesta tiedän, ettei avautuminen ole todellakaan helppoa, mutta joku vain uskaltaisi tehdä asisalle aloitteen niin uskoisin että ”sana leviäisi” ja nuoret huomaisivat, etteivät ole yksin pahan olonsa kanssa. Voimia kaikille kiusaamisen uhreille, toivottavasti asialle pytyttäisiin tekemään jotain ja pian!

brune96

Olen myös itse joutunut syrjinnän kohteeksi ja ollut ala-asteella usein porukan ulkopuolella. Se jättää tietysti arvet ja ikäviä muistoja, mutta olen jo päässyt se asian yli. Ainakin luulen niin.

Koska olin ala-asteella usein porukan ulkopuolella, päätin, että yläasteelle menen ihan johonkin muualle mihin muut olivat menossa. Koin sen olevan jonkinlainen uusi alku. Ja niin se olikin. Nyt minulla on hyviä kavereita luokallani ja koulussa ihmisiä ympärillä, jotka aidosti välittävät. Ongelmia ei ole aina hyvä paeta, mutta joskus kaiken ikävän taakse jättäminen on hyvä tapa aloittaa puhtaalta pöydältä.

Toinen seikka minkä olen huomannut on: Jos joku sinua kiusaa esim. nimittelemällä pahasti, eihän se sitä lopeta jos joku aikuinen hänelle sanoo, että voisitko lopettaa tuon ilkeän nimittelyn. Kiusaaja saa siitä vain lisää puhtia nimitellä, koska on saanut sillä huomiota. Minulla ainakin toimi se, että nimittelytilanteessa vastasin vain, että oliko vielä jotain muuta ja poistuin tyytyväisenä paikalta. Olin pistänyt huomion kipeälle kiusaajalle luun kurkkuun. Nimittely alkoi pikkuhiljaa loppua, koska eihän siinä ollut enää mitään hauskaa, kun en enää lähtenyt hiljaa anteeksi pyydellen paikalta, vaan se olinkin minä, kiusattu, joka sanoi sen viimeisen sanan.

Empsuuh

Kiusaamisen saa varmaankin loppumaan, jos puuttuu jokaiseen pieneenkin asiaan ja jos opettajasta tuntuu, että kaikki ei olie kohdallaan tietyn oppilaan kanssa niin ottaa asian puheeksi.

Luokassa voisi tehdä kyselyn luokan välisestä kiusaamisesta.

Jemina

Ota kantaa

Miten eroon kiusaamisesta?