Puheenaihe: Kerhotunnuksia kantava motoristi ei ole roisto

Onko joku kuullut, että ammattinsa, seksuaalisen suuntautumisensa tai harrastamansa urheilulajin vuoksi joukko suomalaisia joutuisi toistuvasti esittämään tien päällä viranomaisille henkilöllisyyspaperinsa? Tai olemaan perusteetta poliisin videokuvauksen kohteena?

Hyvä. Ei niin pidä ollakaan. Jos olisi, asiasta nousisi haloo. Keskustelussa vilahtelisivat taajaan termit syrjintä, kokoontumisvapaus ja kansalaisoikeudet.

Harley-Davidson-moottoripyörillä liikkuviin ja tunnuksia kantaviin prätkäharrastajiin eli bikereihin poliisi voi yhä kohdentaa mielivaltaansa täysillä. Siitä huolimatta, että eduskunnan apulaisoikeusasiamieskin on jo näpäyttänyt virkavaltaa epäasiallisesta toiminnasta.

Suomessa on yli 300 ajoliiveissään kerhotunnuksia käyttävää moottoripyöräklubia. Bikerkulttuuriin kuuluu tiivis yhteydenpito, sillä on mukava tavata samanhenkistä porukkaa. Tässä ei voi olla periaatteellisella tasolla mitään sen paheksuttavampaa kuin puulaakilentopalloilijoiden saunailloissa.

Jatkuvaa epäilyä

Yli 20-vuotisella bikerkulttuurikokemuksella tiedän, kuinka leppoisia eri kerhojen järjestämät tilaisuudet pääsääntöisesti ovat. Viranomaisten rummuttamia huumekauppoja, väkivaltaisuuksia tai parituksia en ole pyörätapahtumissa tai muuallakaan joutunut harrastamaan.

Tunnuksia käyttävän moottoripyöräkerhon edustajana joudun kuitenkin usein kaivelemaan henkilöpaperit esiin poliisien vaatimuksesta. Samalla vieressä yksi konstaapeli laulattaa videokameraa.

Minkä takia ihmisellä yleensäkin tarvitsisi olla jatkuvasti mukana todiste henkilöllisyydestään? Missä videonauhoja säilytetään ja kenen kaikkien katsottavissa? Onko näin leimaava käyttäytyminen poliisilta mitenkään perusteltua?

Yhdeksänhenkisestä Harrikka-tallistamme yhdelläkään jäsenellä ei ole rikosrekisteriä. Sama koskee tuhansia muita suomalaisia bikereita. Suurennuslasin alle joudumme varmimmin, jos vierailukohteenamme on joku poliisin rikolliseksi nimittämä moottoripyöräklubi. Ratsausperusteeksi tarjotaan sitä, että ”haluamme tietää, keitä siellä vierailee”.

Paperit tutkitaan myös mukana olevilta vaimoilta ja tyttöystäviltä. Koko seurueen tiedot tarkastetaan puhelimitse jostakin rekisteristä, vaikka voisimme toki ihan itsekin kertoa, että perässämme ei ole ”hakuja” mistään syystä. Tämähän se puheluiden lopputulos aina on.

Ei kriminaalia kuulua

Rikollinen moottoripyöräkerho on jo terminä tuulesta temmattu. Yhteenkään pyöräklubiin kuulumista ei ole Suomessa vielä kriminalisoitu. On luonnollista, että joissakin klubeissa rikoksia tehneiden jäsenten määrä on suurempi kuin toisissa. Samoinhan asia on vaikkapa jääkiekkoseurojen tai poliittisisten puolueiden joukossa. Silti näitä ei ole tapana viranomaisten keskuudessakaan kutsua rikollisjärjestöiksi.

Kun suomalaiset prätkäklubit kahdesti vuodessa kokoontuvat Biker Meetingin merkeissä saman pöydän ääreen, tapahtumapaikan lähistöllä partioi usein virkavaltaa videokameroineen. Samaan aikaan viranomaisresursseja ei meinaa riittää sinne, missä niitä oikeasti tarvittaisiin. Budjettinsa pienuutta poliisihallinto jaksaa valittaa, mutta tehtävien priorisointi ei tunnu kiinnostavan.

Vuonna 2009 Seinäjoella järjestettyyn Euroopan laajuiseen H-D-harrastajien Super Rallyyn poliisi perusti pääsylippukoppien viereen oman sisäänajolinjansa. Sinne osa motoristeista ohjattiin näyttämään paperinsa, tyhjentämään taskunsa ja asettumaan valokuvattavaksi.

Koko show’n perusteluksi sanottiin, että ”on odotettavissa jännitettä kerhojen välille”. Yksi poliiseista sentään lipsautti järjestäjille, että haluttiin vain pystyttää harjoitus vastavalmistuneille konstaapeleille.

Itse tapahtumahan sujui odotetun asiallisesti.

Elämäntapaa ette vie

Paljon voisi vielä kertoa muun muassa virkavallan medialle ja sitä kautta suurelle yleisölle syöttämästä virheellisestä informaatiosta, bikerien hyväntekeväisyysprojektien tahallisesta mustamaalaamisesta ja moottoripyöräilyä harrastavien henkilöiden vaikeuksista saada aseenkantolupaa metsästys- tai perintöaseita varten. Tosiasiat eivät paina, kun päätöksiä tehdään ennakkoluulojen, olettamusten ja fantasioiden pohjalta.

Bikerit vaalivat elämäntapaansa ja pitävät toisiinsa yhteyttä, vaikka se tehtäisiin kuinka hankalaksi. Perusteeton kyttääminen kääntyy itseään vastaan.

Vierailija

Kari Saarinen

Kirjoittaja on 44-vuotias freelance-toimittaja ja tamperelaisen moottoripyöräkerhon presidentti

Ota kantaa

Vai sittenkin: pitäisikö moottoripyöräkerhot kriminalisoida?