Puheenaihe: Koulun keittäjä kypsyi ruokaa heitteleviin ja kiroileviin sottapyttyihin
- Varpu Kallio haluaisi maljakkoja kouluruokalansa pöydille. Pyynikin koulun keittäjä kuitenkin tietää, ettei se ole mahdollista: vaasit tungettaisiin heti täyteen ruokaa.
Voisivatko vanhemmat aloittaa kodeissa ruokatapakasvatuksen? Ihan ensiksi lapsille voisi kertoa, että ruokaa ei kahmita käsin astioista omalle lautaselle vaan se otetaan ottimilla. Toiseksi olisi hyvä valistaa, että kurkkuja ei kuulu heittää seinään, leipiä liimata voilla pöydän alle tai ruokaa tunkea kukkaruukkuihin.
Eikä sekään olisi turha muistutus, että ruokailun jälkeen aterimia ei heitellä kohti keittäjää vaan ne laitetaan tiskiastiaan.
– Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisi, puuskahtaa tamperelaisen Pyynikin koulun keittäjä Varpu Kallio, joka on viimeinkin luvannut avautua päivittäisistä kokemuksistaan.
– Onkohan vanhemmilla mitään käsitystä, miten heidän lapsensa ruokalassa käyttäytyvät?
Kyllä uskaltavat sanoa!
Kallio on koulutukseltaan suurtalouden työnjohtaja. Sairaalaruokalan ja ala-asteen jälkeen hän siirtyi kolme vuotta sitten yläkoulun puolelle.
Työssään hän on viihtynyt lähes 20 vuotta. Sinä aikana nuorista on tullut yhä vaativampi asiakaskunta.
Varpulle parasta on juuri se, että saa olla lasten kanssa tekemisissä. Lapsilta saa aitoa palautetta. Aina sattuu ja tapahtuu, välillä liikaakin. Ja kyllä siinä aina hätkähtää, kun yläkouluikäinen päästelee suustaan sammakoita. Kiroilu, huutaminen ja uhkailu ovat lisääntyneet sekä ylä- että alakouluissa.
– Ihan arkipäivää on se, että kun toivotan oppilaita tervetulleiksi syömään, joku vastaa: ”Tämmöistä paskaa sä viitsit tarjota meille.”
– Oikeasti meidän koulussa on hyvä ruoka, kun ajattelee, millä hinnalla se on tehty.
Oppilas uhkasi potkuilla
Miten ihmeessä lapset saataisiin arvostamaan ilmaista kouluruokaansa? Harva tulee ajatelleeksi, kuinka moni ruuan tekijöistä autokuskiin ja oman koulun keittäjiin on hiki hatussa paiskinut töitä aamuvarhaisesta, jotta ruoka odottaisi oppilaita lämpimänä ja katettuna. Sikailu ruoan kanssa kertoo asennevammasta, mutta myös sivistyksen ja tapojen puutteesta.
– Kerran eräs oppilas uhkasi järjestää minulle potkut, Varpu naurahtaa. Sellaista lasten uhoa, en minä noista hätkähdä, vaikka tietenkin huono käytös hämmentää.
Työn arvostus on pohjalukemissa, mutta se ei haittaa häntä, joka vilpittömästi pitää työstään ja viihtyy työpaikallaan.
– Syksy alkoi aivan loistavasti, kun eräs poika tuli luokseni ja sanoi, että kiva, kun jaksamme tehdä tätä työtä. Vastasin hänelle, että nuo kauniit sanat kantavat minua jouluun asti.
Unohtumattomia tilanteita on ollut muitakin. Alakoulussa oppilas toi suklaarasian joululahjaksi. Ikkunassa riippuu vieläkin lasienkeli, jonka toinen oppilas antoi vuosia sitten.
Ikävää on, että ruoalla sotketaan nykyisin paljon. Kaiken kiireen lomassa henkilökunta joutuu irrottelemaan pöydän kansiin piiloteltuja näkkileipiä. Lautasten väliin liiskataan ruoantähteitä, ja aterimia heitellään niin, että jonakin päivänä sellainen löytyy jonkun selästä. Meno on muuttunut villimmäksi sen jälkeen, kun valtaosa opettajista lopetti ruokailun kouluruoan muututtua maksulliseksi. Varpun lisäksi ruokalassa työskentelee osa-aikaisena toinen henkilö. Silmät eivät ehdi millään joka paikkaan, vaikka apuna on myös ruokailua valvova opettaja. Työtahti on niin kova, että valvontaan saati kasvattamiseen ei ole riittävästi aikaa.
– Parhaamme teemme ja yritämme kantaa kortemme kekoon, että jokainen lapsi oppisi ruokailemaan käyttäytymään siivosti. Suuri toive on, että vanhemmat kotona myös puuttuisivat huonoihin ruokatapoihin.
Maljakot jäävät haaveeksi
Varpu Kallio haaveilee, että voisi laittaa pöydille maljakot.
– Se on mahdotonta, ne täyttyisivät tuota pikaa ruoalla. Onneksi meillä on muita tapoja luoda ympärille viihtyisyyttä. Halloweeninä sisustimme ruokalan teemapäivän mukaisesti ötököillä ja hämäkinseiteillä. Pukeuduimme ja meikkasimme itsemme kauhean näköisiksi. Se oli hauska päivä sekä oppilaille että meille aikuisille.
Halloween-kynttilät tosin varastettiin kivan päivän päätteeksi. Sen jälkeen keittäjä on oppinut asettelemaan koristeet niin korkealle, että varkaat eivät ylety niihin.
Pyynikin koulun keittäjä on kaikesta huolimatta kutsumusammatissaan. Alanvaihto ei ole koskaan käynyt mielessä.
– Olen töissä lapsia varten.
Tiina Keskinen
Kirjoittaja on tamperelainen opettaja ja Aamulehden kolumnistiOta kantaa: Miten kouluruokailua voitaisiin kehittää? Kommentoi!
Koululaisen sanon että ruoka jota tarjotaan on aivan surkeata, että ei ihme jos sitä heitellään pitkin poikin. Leipää ei edes viitsitä tarjota.
Ilmoita asiaton kommentti