Puheenaihe: Suomi on asettunut henkisesti Euroopan ulkopuolelle

Suomi on asettunut henkisesti Euroopan ulkopuolelle 2000-luvulla, sanoo Niilo Jääskinen – kokenut ja arvostettu juristi, joka ensimmäisenä suomalaisena toimii EU-tuomioistuimessa julkisasiamiehenä.

Arvio on sen verran jyrkkä, että sitä pitää pyytää tarkentamaan. Miten eriytyminen on tapahtunut ja näkyy?

– Se on yhdistelmä sitä, että meillä on jatkunut suhteellisen yhtenäinen eurooppapoliittinen linja ja sitä, että tämä politiikka on jäänyt asiaa harrastavien pienen piirin puuhasteluksi. Esimerkiksi Matti Vanhasen hallitusten aikana ei haluttu profiloitua EU-politiikalla.

– Se näkyy myös mediassa, joka meillä seuraa eurooppalaisittain vähän EU-asioita, Jääskinen toteaa.

Lakia verkkokauppaan

Erityisen vähän huomiota Suomessa on jäsenyyden alkuvuosien jälkeen saanut unionin oikeusjärjestelmä. Toki aikoinaan noteerattiin se, että tuomioistuin Luxemburgissa pakotti Suomen helpottamaan käytettyjen autojen tuontia Saksasta, mutta nyttemmin isotkin päätökset – kuten sukupuolten tasa-arvon ajaminen vakuutusmaksuihin – jäävät käytännössä pimentoon.

Jääskinen käsitteli kosmetiikkayhtiö L’Orealin ja verkkokauppapaikka eBayn kiistajuttua, joka sai maailmalla suuren julkisuuden. Suomessa sitä tuskin havaittiin. Tapauksessa oli kyse siitä, onko operaattori tai internetin kauppapaikka vastuussa kun sen kautta myydään väärennettyjä tai muuten tavaramerkkioikeutta rikkovia tuotteita.

Sitäkin on pohdittu, kenen vastuulla on kun Googlelta ostetaan osumia, ja hakusanat ohjaavat tuoteväärennöksiin. Tämän tyyppisiä tapauksia on kertynyt viime aikoina runsaasti juuri Jääskisen työpöydälle.

– Oikeuden peruslinja on ollut, että operaattori tai kauppapaikka ei ole vastuussa, mutta tietyin edellytyksin se voi vastuuseen joutuakin, julkisasiamies selvittää.

– Ihan merkityksettömästä asiasta ei ole kyse. Yhdysvalloissa on tutkimuksella todettu, että noin 80 prosenttia merkkituotteina verkossa myytävistä tuotteista on väärennöksiä, näytepakkauksia tai muuten laittomiksi katsottuja.

KHO:lla liikaa töitä

Julkisasiamiehiä ei ole Suomen kansallisessa tuomioistuinlaitoksessa lainkaan. Jääskinen määrittelee, että julkisasiamies on tuomioistuimen jäsen olematta tuomari. Ja suomalaisille hän haluaa korostaa, ettei julkisasiamies ole myöskään syyttäjä eikä esittelijä.

– Nykyisin erityisesti vaikeissa jutuissa halutaan tavallista syvempi analyysi, ja siksi ne käyvät prosessissa julkisasiamiehen kautta.

Menetelmä lisää oikeudenkäytön läpinäkyvyyttä, mutta sellaisenaan Jääskinen ei toisi ilmiötä Suomeen, jossa samaa asiaa ajaa pitkälti se, että tuomioistuinten äänestyspäätökset ovat julkisia ja tuomarit voivat kirjoittaa eriäviä mielipiteitä.

Jotain juristi kuitenkin antaisi Luxemburgista opiksi Suomeen ja etenkin edelliseen työpaikkaansa eli korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolla tuntuu olevan suoraan sanoen liikaa töitä.

– Meillä on mahdollisuus syventyä juttuihin paljon enemmän ja paremmin. KHO:ssa käsiteltävien asioiden määrä pitäisi voida karsia. Suomeen on luotu hyvä hallinto-oikeuksien verkko, johon pitäisi luottaa.

Vakauden antaja

Mutta palataan vielä aluksi mainittuun etääntymiseen Euroopasta. Jääskinen ei usko sen jatkuvan kauan.

– Eurokriisi politisoi väistämättä Euroopan aivan uudella tavalla, hän ennustaa.

Siis entistä jyrkempää vastakkainasettelua, kun toiset haluavat eroon koko unionista ja toiset tekisivät siitä liittovaltion?

– Ajatteleekohan kumpikaan puoli oikeasti näin? Haluavatko toiset puomit rajoille ja passit käyttöön? Ja toisaalta, muuttaisiko mitään, että talousasioista tekisi päätöksiä yksi yhteinen Euroopan valtiovarainministeri?

Ehkä edessä ei olekaan vallankumousta suuntaan tai toiseen. Juuri Jääskisen työssä näkee sen, että Eurooppa on jo sidottu yhteen lukemattomille pienillä langoilla eikä sitä kovin herkästi pureta.

– Ja tässä kudelmassa EU-tuomioistuin on nimenomaan vakautta edustava instituutio, hän lohduttaa lopuksi.

Ota kantaa

Onko Suomi etääntynyt Euroopasta?