Puheenaihe: Me vastustamme lehtien lyömistä uudella verolla!

Hallituksen idea kerätä valtiolle lisää rahaa on lyhytnäköinen, sanovat Anna Puu ja Leena Mörttinen.

Anna Puu: ”Jos soraäänet lähtevät, media yksipuolistuu”

”En osaa, enkä edes halua kuvitella, ettei lehtiä olisi.

Mielenkiintoisimpia ovat ne, joilla ei ole laajaa levikkiä. Niillä on vapaus poiketa valtavirrasta. Niiden ei tarvitse miellyttää kaikkia.

Jos lehtien arvonlisävero ja hinta nousee, kaikki pienet karsiutuvat pois. Pienillä ei ole mittakaavaetua. Kyse on samasta ilmiöstä kuin muussakin taloudellisessa toiminnassa.

Pidän pieninä monia musiikkilehtiä, puhumattakaan erilaisista ihmis- tai eläinoikeuksiin keskittyvistä lehdistä, joita tehdään paljon talkoovoimin.

Jos soraäänet lähtevät, media yksipuolistuu. Toivon, että päättäjät ymmärtäisivät sen.

Veronkorotuksen jälkeen lukisimme vain samoja lehtiä. Jos oikein kärjistää, se menee jo sensuurin puolelle.

Tavallaan ymmärrän, että hallitus epätoivoissaan haluaa pihistää kaikesta, mutta lehtien arvonlisäveron korotuksen vaikutuksia se ei ajattele.

Korotus olisi lyhytnäköistä ja säästö hyvin pieni.

Olen koulutukseltani tutkija ja tajuan että korotuksesta syntyisi ketjureaktio. Harmittomalta tuntuvan pikku arvonlisäveron vaikutukset voivat olla isot ja monimutkaiset.

Eniten minua huolettaa, mitä muutos aiheuttaisi uudelle sukupolvelle, joka ei ole vielä tottunut lehtien lukuun. Lehdet synnyttävät tiedonnälän. Lukemisen ansiosta oma ajattelu kehittyy eikä ihminen enää ota vastaan valmiiksi pureskeltuna sitä, mikä eteen tulee.

Tiedonnälkä voi syntyä vaikka ruoka- tai muotilehdestä. Se voi olla jutun pieni tietonurkka, joka voi johdattaa uusiin asioihin. Että otanpa selvää!

Kuulin hiljattain, ettei nykynuorilla ole enää entiseen tapaan halua oppia asioita paremmin. Ennen ihmisillä oli sentään näky päästä yliopistoihin. On vaikea käsittää, miksi joku ei haluaisi tietää asioista. Minulla on hölmistynyt tunne, jos en ole pitkään aikaan käyttänyt aivonystyröitä. Tyhmä olo ärsyttää.

Pidän siitä, että voin ottaa lehden käsiini. Myös siitä, että voin merkitä siihen hiirenkorvilla kohtia, joihin haluan palata tai joita leikata talteen. Sähköisiin artikkeleihin ei tule palattua.

Lehdestä ei tule pää kipeäksi kuten tietokoneesta, tekstiä ei tarvitse tihrustaa kuten iPhonesta eikä yhteys pätki kuten netissä. Lehdessä ihmiset kirjoittavat omalla nimellään.”

Kuka: Anna Puu

Muusikko. Kauppatieteiden maisteri.

Syntynyt vuonna 1982.

Ääni- ja kuvatallennetuottajien Vuoden naissolisti viime vuonna.

Seuraa musiikkipainotteisia lehtiä. Lukee paljon myös matkailu-, muoti- ja sisustuslehtiä. Keikkabussissa mukana lehti eikä kirja.

Leena Mörttinen: ”Enemmän ja syväluotaavampia näkemyksiä!”

”Tällaisena epävarmuuden ja pelon aikana päättäjien ja äänestäjien pitäisi saada mahdollisimman laadukasta ja laajaa tietoa kaikista kanavista. Hallituksen aloite nostaa lehtien arvonlisäveroa toimii juuri päinvastoin. Se köyhdyttää tiedonvälitystä.

Jos ihmiset jäävät vain nettimedian ja twiittien varaan, se ei totisesti lisää tietoa ja ymmärrystä. Se lisää paniikkia ja on pahimmillaan hömppää.

Elämme isossa murroksessa, poliittisessa kriisissä. Tarvitsemme tietoa, jotta ymmärtäisimme, mistä maailmassa on kysymys ja miten äänestää ja tehdä päätöksiä. Aikamme vaatii erilaista aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä kuin ennen. Median tehtävä on kannustaa siihen.

Hallituksen olisi pikemminkin mietittävä, miten kansa saa tietoa maailman tapahtumista entistä paremmin. Silloin tarvitaan myönteisiä kannustimia kielteisten sijaan.

Arvonlisäveron nosto voi olla kynnyskysymys juuri nyt. Kuka enää viitsii maksaa laadusta, kun on ilmaisia vaihtoehtoja, joissa voi olla kyseenalaistenkin tahojen luomia ”uutisia”.

Arvio säästettävästä summasta voi olla väärä. Hallituksen laskelmissahan oletetaan, ettei ihmisten käyttäytyminen paljoa muutu, vaikka niukkoina aikoina ihmiset karsivat kulutustaan – ja helpoimmin kalliilta tuntuvia asioita.

Ongelmana on lisäksi se, että heikommin toimeen tulevat kokevat hinnankorotuksen muita voimakkaammin. On epäreilua, jos heiltä viedään mahdollisuus printtimediaan. Mikään ei voita laatujournalismia.

Eduskuntavaaleissa oli hienoa, että Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan tulevaisuudesta alettiin keskustella aktiivisesti. Taustastaan riippumatta ihmiset käyttäytyivät kuten äänestäjän pitääkin.

Erilaisten lehtien tarjoama kokonaisnäkemys on välttämätöntä, jotta ihminen voisi muodostaa kantaa yhtään mistään.

Olen vaativa lukija. Lehdessä pitää olla paljon laadukasta ja oikeaa tietoa. Viittaan esitelmissäni usein nimenomaan printtimediasta saamaani tietoon – se tuntuu luotettavammalta.

Nuorena oli kiva lukea erilaisia lehtiä. En vielä ymmärtänyt paljon mitään taloudesta, mutta ainakin artikkelit herättivät kysymyksiä asioiden yhteyksistä ja saivat ottamaan niistä selvää. Tiedonnälkäni syntyi printtimediasta.”

Kuka: Leena Mörttinen

Nordean European Affairs -yksikön johtaja. Valtiotieteen tohtori.

Syntynyt 1967.

Pankki- ja vakuutussektorin Vuoden vaikuttaja 2011.

Lukee paljon myös ulkomaisia lehtiä kuten Economist, Financial Times ja Dagens Industri.

Ota kantaa!

Onko lehtien arvonlisäveron korottamisessa järkeä?