Puheenaihe: Usko ja seksi yhteen soppii

Seksuaalista hyväksikäyttöä vanhalestadiolaisessa herätysliikkeessä. Pedofiiliskandaaleja ympäri maailmaa katolisessa kirkossa.

Suomalainen uuskirkko erottaa johtajansa ”seksuaalisten rajojen rikkomisen” takia. Perinteisiä perhearvoja julistavia amerikkalaisia evankelistoja paljastetaan homoseksuaaleiksi ja huorintekijöiksi.

Onko uskon suhde seksiin kertakaikkisen sairas?

Onneksi ei ole.

– Uskonto ei sinänsä altista ihmistä seksuaalisille väärinkäytöksille, huomauttaa seksuaalietiikan tutkija ja filosofi Tommi Paalanen.

– Uskontoja ja kirkkoja on lukemattomia erilaisia. Jokaisen sisältä löytyy erilaisia ryhmittymiä, joista toisissa suhtautuminen seksuaalisuuteen voi olla hyvinkin ahdasmielistä ja kahlitsevaa mutta toisissa varsin liberaalia.

Valta villitsee

Paalasen mukaan uskontokunnan ”seksisuhteeseen” vaikuttaa vahvasti se, miten hierarkkinen ja sääntöorientoitunut kyseinen ryhmittymä on.

Kysyä voi sitäkin, kuinka paljon ja miksi kirkko tai uskontokunta saa säädellä ihmisyksilön seksikäyttäytymistä.

Epäuskonnolliseksi itsensä määrittelevän filosofi-tutkijan näkemys asiaan on suorastaan rohkaisevan käytännöllinen:

– Totta kai kirkko tai mikä muu tahansa saa antaa jäsenilleen ohjeita. Nykyaikaisessa oikeusvaltiossa mikään tai kukaan ei kuitenkaan pakota yksilöä noudattamaan niitä kaikkia!

Sexpo-säätiön viestintävastaava Tiina Vilponen, joka puolestaan on sekä teologi että seksuaalineuvoja, muistuttaa että ohjeistaminen voi olla myös myönteistä:

– Puuttuminen ei aina ole vain ehdottomia kieltoja tai rajoja. Se voi myös olla vastuun kantamista ja epäkohtiin puuttumista.

Vilponen toteaa, että seksuaalisuuteen puuttuminen kumpuaa historiasta. Hän viittaa fundamentalismiin lisäämällä, että tämän päivän uskonyhteisöissä toiset antavat pyhille kirjoituksille isomman painoarvon kuin muut.

– Tämä voi näkyä meidän ajallemme vieraina odotuksina ja vaatimuksina esimerkiksi seksuaalielämän suhteen.

Peittely pahentaa

Monissa uskontokunnissa jäsenyksilötkin haluavat totella johtajia kyseenalaistamatta näiden oikeutusta siihen. Kyse on siis vallasta ja vallankäytöstä.

Paalasen mielestä kysymys on lisäksi ihmisoikeushaasteesta:

– Kun joku johtaja käyttää tiiviissä uskonnollisessa yhteisössä valtaansa väärin, miten sen voi riitauttaa? Miten voi kyseenalaistaa esimerkiksi seksuaalisen ahdistelun, jos sitä tehdään valta-aseman ja yhteisöllisyyden suojissa?

Vilponen haluaa myös kysyä, mikä on näissä tilanteissa naisten asema ja onko tasa-arvoinen vaikuttaminen edes mahdollista.

– Jos valvonta ja selvittelytyö vaikeutuu, niin pahimmillaan asianhoito vääristyy. Yhteisön sisäiset menetelmät, kuten valvontajärjestelmät ja sanktiot ovat riski, jos avoimeen selvittelyyn suhtaudutaan varauksin tai sellainen jopa kielletään. Yksittäisten ihmisten keinot ja voimavarat voivat olla vähäiset, mikä myös lisää alttiuden riskiä.

Uskonyhteisöjen piirissä tapahtuneet seksuaalirikokset ovatkin saaneet suuren huomion juuri siksi, että usein niitä on peitelty vuosikausien ajan. Monet pitävät ongelmana myös sitä, että tietoa tapahtumista on vaikea saada sulkeutuneiden liikkeiden sisältä.

Taustakeskusteluissa seksuaaliterapeutit ovat kertoneet, että vastausprosentit heidän nuorille tekemiinsä kyselyihin jäävät usein olemattomiksi niillä suomalaisilla alueilla, joilla vanhoillisten herätysliikkeiden asema on vahva.

Ristiriita järkyttää

Epäkohtien paljastumiseen tarvitaan yleensä jokin ulkopuolinen taho tai impulssi.

– Selvittelyyn ja paljastumiseen menee paljon enemmän aikaa kuin yhteiskunnassa yleensä, sillä tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä tapahtumat jäävät helposti piiloon, Paalanen sanoo.

Ja kun käry käy, on kohu sen mukainen.

– Kun puhutaan armosta ja rakkaudesta mutta samalla esimerkiksi alistetaan ihmisiä seksuaalisesti, niin asia saa suuren huomion. Siitä huolimatta on todettava, ettei tutkimuksella ole todennettu, että uskonnolliset yhteisöt olisivat jotenkin alttiimpia ahdistelulle kuin muukaan yhteiskunta, Sexpo-säätiön puheenjohtajanakin toimiva Tommi Paalanen korostaa.

Tunteet sekoittuvat?

Entä menevätkö tuntemukset sekaisin sen takia, että jollekulle usko korvaa seksin tai päinvastoin? Haetaanko uskosta ja seksistä samoja kokemuksia? Tiina Vilponen vastaa:

– Asiaa on tutkittu. On totta, että samankaltaista haltioitumista, heittäytymistä ja kokonaisvaltaista mielihyvän tunnetta voi kokea sekä uskonnon että esimerkiksi seksin tai vaikkapa musiikin ja muun taiteen kautta.

– Jumalaa ja seksuaalisuutta myös kuvaillaan toisinaan hyvin samoin tavoin, kuten sanoilla ”voima”, ”hallitsematon” ja ”mystinen”. Niissä siis voidaan nähdä yhteneviä piirteitä, mutta uskonnollisen kokemuksen synty kuitenkin vaatii uskonnollisen kontekstin.

Ota kantaa: Rajoittaako usko ihmisen normaalia tervettä seksuaalisuutta?