Puheenaihe: Euroalueen kriisimaat kumoon vaan!
- Kreikkalainen kauppa mainostaa 70 prosentin alennusmyyntiä Ateenassa. Jopa neljäsosa Ateenan kaupoista on sulkenut ovensa talouskriisin ja myynnin laskun vuoksi.
Kanta: Jotkut talousviisaat ovat väärässä väittäessään, että euroalueen murtuminen veisi kaaokseen. Mauri Pekkarinen tyrmää puheet yhteisvastuun lisäämisestä Euroopassa.
Perustelu: Kriisitalouksien hallitun velkasaneerauksen päävastuu kuuluu velkamaille ja niitä rahoittaneille pankeille, kirjoittaa liittovaltiokehitystä vastustava Pekkarinen.
Vierailija
Mauri Pekkarinen
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja ja ex-elinkeinoministeri
Kun pienet euromaat ajautuivat velkaongelmiin runsas vuosi sitten, se merkitsi koko eurojärjestelmän kriisiä. Kriisin leviämisen estämisen katsottiin olevan mahdollista yhteisin toimin. Yritys oli perusteltu. Mutta se ei näytä onnistuvan.
Vastoin alkuperäistä ajatusta euroalueen johtajat eivät nyt rajoitakaan palokuntatoimia alkuperäisiin muotoihin ja mittoihin. Päinvastoin.
Ensin alkukesän huippukokous nosti velkamaiden luotottamiseksi tarvittavat euromaiden yhteiset takaukset väliaikaiselle kriisirahasto ERVV:lle lähes 800 miljardiin euroon. Sitten huippukokous heinäkuun loppupuolella päätti vielä laajentaa yhteisvastuuta. Tällä kertaa EU-johtajat esittivät ERVV:lle oikeutta muun muassa velkamaiden lainapapereiden ostoon jälkimarkkinoilta, velkamaiden pankkien pääomittamiseen ja pankkien toimien osittaiseen takaamiseen.
Nämä uudet euromaiden avustamiskeinot eivät ole saaneet vielä lainvoimaa jäsenmaissa. Siksi Euroopan keskuspankki (EKP) ja sen kansalliset keskuspankit ovat rientäneet uusien ongelmallisten avuksi.
EKP pelaa uhkapeliä
Käytännössä EKP on ostanut ja ostamassa vähintäänkin sadoilla miljardeilla euroilla jälkimarkkinoilta velkapapereita. Riskit ovat valtavat. Niistä varoitti muutama päivä sitten myös EKP:n entinen pääekonomisti Dietmar Issig Financial Timesissä. Jos riskit realisoituisivat, EKP jäsenpankkeineen joutuisi kirjaamaan taseissaan ostoksiaan alas. Pahimmassa tapauksessa EKP-järjestelmää pitäisi pääomittaa. Lasku siitä lähetettäisiin EKP:n jäsenpankeille, joiden rahoittajia ovat alueen veronmaksajat.
Mikäli nämä riskit realisoituisivat, EKP:n olemassaolon yksi peruspilareista, riippumattomuus, olisi mennyttä.
Jos taas EKP:n ostot rauhoittaisivat tilanteen ja ostosten markkina-arvot ponnahtaisivat ylös, olisi seikkailu tuottanut tulosta ja hankkeen hyvä tarkoitus olisi silloin pyhittänyt kyseenalaiset keinot.
Massiivisten ostojen tielle lähdettyään EKP ei hevin voi sieltä palata. Tarvittaessa se joutuukin nyt mitoittamaan ostonsa niin suuriksi, että eurojärjestelmän ongelmien avainmaiden eli Italian ja Espanjan ajautuminen kriisiin estetään. Kriisirahasto ERVV:stä ei näet ole näiden maiden pelastajaksi. Se tarvitsisi siihen valtavasti suuremmat takaukset kuin mitä euromaat nyt kaavailevat. Samalla kuitenkin takaajien määrä vähenisi, koska Italia ja Espanja tuen mahdollisina saajina eivät olisi enää takaajia.
EKP on ”kuivannut” velkapapereiden oston tähän saakka vähentämällä normaaleja ostojaan vastaavalla määrällä. Mikäli ostotarve kasvaisi suuresti, EKP saattaisi joutua turvautumaan setelirahoitukseen. Tässä on osto-operaation toinen suuri riski. Setelirahoitus johtaisi EKP: n tinkimään päätehtävästään eli hintavakauden vaalimisesta. Se murentaisi pahasti EKP:n olemassaolon oikeutusta.
Riskit poliitikkojen syliin
EKP:n hyvää tarkoittavien toimien paradoksi on siinä, että sen ratkaisuin tapahtuva riskien lisääminen ei ole EU:n tai euroalueen poliittisten päättäjien vastuulla. Mutta riskien mahdollinen realisoituminen on!
Euromaiden uusien tukitoimien ja EKP:n ostojen seurauksena koko euroalueen yhteisvastuullisten riskien määrä on lisääntymässä suuresti. Tämä on lahja EU:n yhteisvastuun, integraation syventämisen ja liittovaltiokehityksen kannattajille. Nyt ne vaativat ”pakottavan vallankäytön” lisäämistä, talouspolitiikan vahvaa yhteensovittamista, verotuksen ja menojen harmonisointia, jopa unionin yhteistä budjettia ja valtiovarainministeriötä.
Rahan pumppaus seis
Velkamaiden pelastaminen jättihintaan euromaiden yhteisvastuulla ja liittovaltiokehityksen vauhdittaminen sen varjolla on väärä tie. Rahan rajattoman pumppaamisen sijasta on parempi ”sallia” noiden maiden maksukyvyttömyys ja siitä seuraava aito, hallittu velkasaneeraus sekä mahdollisuus eurosta irtautumiseen.
Totta kai koituisi suuria menetyksiä velkamaita rahoittaneille pankeille ja muille finanssi-instituutioille. Mutta niin pitää ollakin. Jos lainoittajien kotimaat haluavat pitää nämä holtittomasti rahaa jakaneet tahot pystyssä, jäisi lasku siitä asianomaisten maiden vastuulle eikä kaikkien euromaiden veronmaksajien yhteiselle kontolle.
Totta kai koituisi ikäviä seurauksia koko Euroopan talouskehitykselle. Eikö laajennetun yhteisvastuunkin tie niitä tuota?
Ota kantaa: Antaako Kreikan kaatua?









On aivan älytöntä uskotella itselleen mailman parantuvan jos sille vaan syytää rahaa. Mitään ei ole tapahtunut asioiden parantamiseki eikä tapahdu. Tilanne on ollut tiedossa jo vuosikymmenet eikä asian eteen ole kyseisissä maissa tehty mitään konkreettista.Suomi vain velkaantuu itse pahemmankerran näiden apupakettien ja kehitysrahojen jaossa.
Ilmoita asiaton kommentti