Puheenaihe: Tupoa ei pidä kavahtaa, talouspolitiikka oikeille raiteille,

Nykyhallituksen ohjelma on kaunista luettavaa mutta talouspoliittisesti kevyt. Hyvää on sitoutuminen avotalouteen ja Eurooppaan sekä pohjoismaisen mallin puolustamiseen. Nyt saattaisi olla tilaisuus myös kunnon kuntauudistuksen toteuttamiseen.

Huonoa on, että ohjelma ei sisällä riittävästi toimia julkisen talouden kestävyysvajeen kutistamiseksi tai työllisyyden ja talouskasvun tukemiseksi.

Tämä ei ole yllättävää, sillä vaalien alla tehdään ristiriitaisia ja ylimitoitettuja lupauksia. Vaalien jälkeen niitä on hankala peruuttaa mutta myös vaikea toteuttaa.

Ratkaisuksi jää katteeton optimismi siitä, että asiat tulisivat kuntoon itsestään nopeutuvan talouskasvun kautta. Populismi vaivaa nyttemmin kaikkia puolueita, nykyinen koalitio lienee silti tässä tilanteessa paras mahdollinen.

Mihin maailma on menossa? Voidaan erottaa kolme skenaariota. Ensinnäkin maailmantalous voisi yltää nopeaan elpymiseen takavuosien taantumasta, niin kuin on tapahtunut monesti aiemmissa suhdannekierroksissa.

Vuoden 2009 finanssikriisi oli kuitenkin siinä määrin vakava, että siitä toipuminen on tavallista paljon kivuliaampaa. Sekä yksityinen että julkinen sektori ovat raskaasti velkaantuneita, mikä heikentää kulutusta ja investointeja sekä talouskasvua.

Siksi on todennäköistä, että talouskasvu jää parhaimmillaankin vielä usean vuoden ajan heikoksi ja takkuilevaksi.

Ei kriisiä, vakautusta

Nyt markkinoilla pelätään jo kolmatta eli lamaskenaariota. Epävarmuus on suurta ja pörssien lasku on ollut jyrkkä. Luottamuspula maailman rahoitusmarkkinoilla johtaa herkästi ongelmavaltioiden korkojen kohoamisen ja pankkien välisten markkinoiden jäätymisen kautta pankkikriisiin ja luotonannon katkeamiseen.

Pessimismin voimistuessa pelot voivat toteuttaa itseään ja sysätä meidät kaikki kriisiin ja lamaan.

Miten Suomen hallituksen pitäisi reagoida huonoihin uutisiin? Ensinnäkin on todettava, että mitään syytä paniikkiin ei ole, Suomen julkisen talouden velka ei ole kriisirajoilla.

Nyt ei ole aihetta menojen äkkileikkauksiin tai makrotaloudellisesti merkittäviin veronkiristyksiin, työllisyys ja kasvu ovat muutenkin heikkenemässä suhteessa aiempiin odotuksiin.

Lisääntyneen epävarmuuden oloissa olisi silti paikallaan ryhtyä luottamusta vahvistaviin toimiin, etenkin kun hallitusohjelma tämän päivän silmin on vielä huonompi politiikan kompassi kuin sitä kirjoitettaessa. Kysymykseen tulevia toimia on kosolti.

Yhtiöverokannan iso alennus olisi viesti siitä, että hallitus haluaa yritysten investoivan ja työllistävän Suomessa. Tulevien vuosien osalta hallitus voisi sitoutua aiempaa tiukempiin menoraameihin.

Ruuan arvonlisäverokannan alennuksen voisi peruuttaa. Näin syntyisi tilaa valtion velkaantumisen hidastamiseen tai talouden tulevaa kasvua vahvistaviin panostuksiin.

Edelleen tarvitaan eri päätöksistä muodostuva kokonaisuus työurien pidentämiseksi. Tämän tulee sisältää myös sitoumus eläkejärjestelmän ikärajojen nostamiseen tulevina vuosina.

Näin julkisen talouden kestävyysvajetta voitaisiin pienentää leikkaamatta kysyntää ja kasvua, vahvistamalla tulevaa veropohjaa.

Tulopolitiikka tarpeen

Hallituksessa on mitä ilmeisimmin tahtoa sellaiseen talous- ja työmarkkinapoliittiseen kokonaispakettiin, joka sisältäisi myös työmarkkinakysymyksiä. Tämä tuo mieleen historiaan jääneen tulopolitiikan. Pyrkimystä ei silti tarvitse vastustaa dogmaattisista syistä.

Jo mainittujen toimien lisäksi paketissa voisi olla jonkinlainen raami palkkakoordinaatiolle tai palkkojen yleis- tai sopimuskorotusten ylärajan sopimiseksi. Tällöin ay-liikkeen pitäisi kuitenkin pystyä sitoutumaan siihen, että kaikki liitot kunnioittavat yhteisen päätöksen ja turvaavat työrauhan.

Kolmikantaisesti voitaisiin myös sopia oppisopimuskoulun laajentamisesta ja muista toimista nuorisotyöttömyyden torjumiseksi.

Korpilampeen ei tarvitse palata mutta kokonaisratkaisun tavoittelemiselle on perusteita. Näin on kuitenkin vain, jos sen sisällöllinen tavoitetaso on korkea ja jos kaikki osapuolet sitoutuvat siihen tosissaan.

Kirjoittaja on Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja ja valtiotieteen tohtori.

Tuleeko tupo takaisin? Ota kantaa!