Pyytämättä tullut mediakohu saa päätoimittajankin hämilleen

Aamulehden kesän kommentoiduin artikkeli on viime viikon sunnuntaina julkaistu Näkökulma-osaston juttu Tytön puute sairastuttaa miehenalun. Jutun kohutuin lause kuuluu: ”Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisivat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa”.

Juttu oli tavallinen Näkökulma-sivun pääjuttu poikkeuksellisesta uutistapahtumasta. Siitä tuli poikkeuksellinen uutinen.

Normaalisti suositut jutut keräävät Aamulehti.fi:n sivuilla parikymmentätuhatta klikkausta, nyt juttua on klikattu alle viikossa yli 160 000 kertaa. Ulkomaiset mediat tarttuivat juttuun ja kritisoivat sitä. Artikkelia lainaavat muun muassa Yhdysvaltojen CNN ja monet merkittävät blogit ja sivustot.

Kiihtyvä kommentointi sähköistää toimituksen. Talon sisälläkin toimittajat käyvät kiivasta keskustelua jutun puolesta ja vastaan. Juttuun kirjoitetaan tiistain lehteen jatkojuttu ja kommentteja julkaistaan paperilehdessä. Netissä jatkojuttuja ei klikata läheskään yhtä paljon kuin pääjuttua.

Maanantaina puoli kahdelta iltapäivällä Don Johnson Big Bandin solisti, kolmekymppinen luovan luokan mielipidevaikuttaja Tommy Lindgren julkaisee Facebookissa Aamulehden vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen kanssa käymänsä sähköpostikeskustelun.

Lingren on lähettänyt paheksuvan palautteen artikkelista. Jouko Jokinen kertoo vastauksessaan olevansa hämillään, sillä hänen mielestään kirjoituksen sanoma rakkauden merkityksestä on kirkas.

”Näköjään Aamulehti seisoo ihan varauksetta Määttäsen rakkauden ylistyksen takana”, Lingren kirjoittaa.

Lindgrenin viesti leviää sekin kuin roihu Facebookissa. Ja taas alkuperäistä juttua klikataan.

Tiistaiaamulla Radio NRJ haastattelee Määttästä. Ja taas juttua klikataan.

Sosiaalisen median vyöry kerää energiaa ja sitä ei pysäytä mikään. Klikkaustenhan piti olla vain hyväksi.

Oho!

Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen vietti julkaisuajankohtana kesälomaansa. Sunnuntaiaamuna luetun jutun herättämä kohu tuntuu edelleen yllättävältä.

Puhuttavasta jutusta tulee päätoimittajalle tavallisesti enintään kymmenen viestiä, tästä niitä kilahti sähköpostiin yli sata. Jokinen vastaili kovasanaisiinkin viesteihin henkilökohtaisesti. Yllätykseksi vastaukset alkoivat levitä sosiaalisessa mediassa.

– Tuntui, että minulle tuleva posti alkoi siirtyä kirjoitusvirheisiini ja omien vastausteni kritisointiin. Kummallista, jos en pysty kirjoittamaan vapaasti ja luottamaan ihmisiin, että tämä on kahdenvälistä kommunikointia. Silloinhan sanomisen vapaus rajoittuu ihan hirveästi. Se on epäreilua.

Tunnelma on Jokisen mukaan kuin Colosseumilla. Sosiaalisen median viharyhmissä teilataan joku tai jokin ja siirrytään hetken päästä teilaamaan muita kohteita.

Jokista huolettaa, että palautteesta iso osa on tullut Pirkanmaan ulkopuolelta, ihmisiltä, jotka eivät lue paperilehteä, eivätkä seuraa tavallisesti Aamulehti.fi:n verkkopalvelua.

– Ihmiset sanovat, etteivät aio enää koskaan lukea Aamulehteä. Näille kommentoijille riittää yksi sosiaalisessa mediassa linkitetty juttu. Sitä maailmaa ei voi hallita, ja siinä tuntee olonsa aika voimattomaksi.

Klikkausten metsästystä kohu-uutisilla päätoimittaja ei pidä Aamulehden ykköstehtävänä. Tärkeämpää on pitää kiinni siitä lukijasta, joka vierailee sivulla vaikka päivittäin.

Kyselyistä huolimatta Aamulehti ei aio pyytää juttua anteeksi.

– Jos pyydän anteeksi, teen itseäni vastaan. Muutama stilisointi parissa lauseessa olisi ollut hyväksi ja seksin sijaan olisi voinut puhua enemmän rakkaudesta. Minulle kirjoituksen keskeinen sisältö oli nuorten miesten yksinäisyys ja rakkauden puute heidän elämässään.

Millaisissa tilanteissa sitten pyydetään anteeksi?

– Jos loukkaamme ihmistä henkilökohtaisesti. Emme voi pyytää anteeksi some-yhteisöltä. Se olisi sitä arkipäivän fasismia, sellaista selkärangattomuutta ja flirttailua jonkun kummallisen julkisen mielipiteen kanssa, mikä se sitten onkin. Meidän pitää kestää se, että ollaan sitä mieltä mitä ollaan. Ja muistaa, että tätäkin kirjoitusta monet pitivät tarpeellisena.

Päätoimittaja ei vieläkään ymmärrä, miksi juttu levisi niin roihahtaen.

– Näkökulma-sivu on tehty sen takia, että siellä kirjoitetaan ajattelemaan pakottavia juttuja, jotka saavat olla vinojakin. Jokaiseen juttuun ei haastatella dosenttia ja näkökulma voidaan seuraavana päivänä heittää toiseen reunaan.

Savolainen pelisilmä

Kun luin jutun julkaisuaamuna, kommentoin puolisolleni: tähän sitä saattaapi tulla melkoinen nippu kommentteja, Aamulehti.fi:n lomaileva kehitysjohtaja Seppo Roth kertoo.

Verkon pomo tunnistaa kohujutun välittömästi. Etukäteen on silti mahdotonta tietää, mikä niistä paisuu valtaviin mittasuhteisiin.

– Ihmisiä vihastuttaneista jutuista mieleeni tulevat viime ajoilta Lordin naaman paljastus, Kaarina Hazardin Tony Halme-kolumni ja Audi-mies Esko Kiesi. Yleensä mediavyöry tulee jostain uutisen liepeiltä. Tragediaa yhteisön mielestä huonosti kommentoinutta käytetään raivon purkukanavana.

Jos instituutio, kuten Aamulehti, Audi tai Iltalehti, joutuu sosiaalisen median tsunamin kouriin, Rothin mukaan keinoja on vain yksi:
– Savolainen pelisilmä ja sen avulla tehty vilpitön tilanteen uudelleenarviointi. Pitää sanoa mahdollisimman nopeasti: jos tästä mielenne pahoititte, sori. Sosiaalisen median kanssa ei kannata ryhtyä koskaan väittelemään. Siinä häviää aina!

Väärinymmärretty

Ajattelen nyt, että seksin ja kuoleman yhdistäminen on vähän kuin sekoittaisi diesel-öljyä ja ammoniumnitraattia.

Näkökulma-osaston päällikköä tuuraava Markus Määttänen soitettiin töihin kesken vapaiden. Koko perhe oli matkalla kesämökille, joten Määttänen ajoi heidät ensin 50 kilometrin päähän ja mietti paluumatkan sopivaa aihetta.

– Ääriryhmätaustaselitykset tuntuivat niin ilmeisiltä. Samoin internetissä roikkuminen. Mietin, mikä ihme tapauksia yhdistää, ja tajusin, ettei Breivikillä eikä koulusurmaajilla yhdelläkään ollut toimivaa parisuhdetta. Kyllä seurustelu minulla oli nuorena aina mielessä.

Kulttuuritoimittajana työskennelleen Määttäsen mieleen tuli Sigmund Freudin Eros, eli rakkauden vietti ja Thanatos eli aggressiivisuuden, kuoleman ja tuhon vietti.

– Eniten haukkuja olen saanut siitä, että yhdistän seksin sata ihmistä tappaneeseen joukkomurhaan. En vain osaa nähdä seksistä puhumista maailmankaikkeuden pahimpana syntinä.

Määttänen on vastaanottanut yli tuhat yhteydenottoa. Palauteryöppyyn hän reagoi kehottamalla laittamaan lehteen kaikista rankimmat palautteet.

Vihaisia yhteydenottoja Määttänen kertoo vastaanottaneensa hätkähtäneenä, mutta mielenkiinnolla. Facebookin kaveripyynnöt ovat moninkertaistuneet, kiitos uteliaiden.

– Minulta on kysytty lukemattomia kertoja, että olenko oikeasti sitä mieltä, että naisten pitäisi antaa hulluille kusipäille? Voin vain vastata, että en. Suomessa on totuttu siihen, että yhdessä jutussa on kaikki mielipiteet. Näkökulma-osaston jutuissa mielipiteitä on vain yksi, mutta seuraavana päivänä kulma on toinen.

Onko Suomen tämän hetken kuuluisimmalla toimittajalla mitään aihetta, mihin hän ei koskisi?

– En mä kyllä sellaista keksi.

Kompassi käteen

Digitaalisen viestinnän konsultti Minna Husu Hill&Knowltonista pelastaa työkseen sosiaalisessa mediassa eksyviä firmoja.

Tärkeintä on, että yrityksellä on sosiaalisessa mediassa toimimiseen vahva strategia. Suunnitelmassa päätetään, miten aktiivisesti yritys viestii. Roolituksilla varmistetaan, kuka tai ketkä yrityksessä vastaavat viestinnästä sosiaaliseen mediaan ja millä sävyllä.

– On ensiarvoisen tärkeää, että puhemiehen natsat saanut seuraa koko ajan, mihin suuntaan kommentointi kehittyy ja tajuaa, missä mittasuhteissa puhe on.

Kriisitilanteissa toimintatavan pitää tulla selkärangasta. Viestejä ei ehdi tarkistella monella ihmisellä, mutta niiden pitää olla johdonmukaisia.

– Yhdysvalloissa Dominos-pizzaketjun työntekijät julkaisivat Youtubessa videon, jossa he kaivavat pizzoihin räkää. Pääjohtaja lähetti samaan kanavaan välittömästi itse tekemänsä videon, jossa hän empaattisesti pahoitteli tapahtumaa. Asiakkaat samaistuivat pääjohtajan paheksuntaan ja kohu laantui.

Strategioita on monia, mutta negatiivisen tiedon levitessä pitää olla äärimmäisen nopea. Muuten käy huonosti.

– Hirveän raakaa sanoa, mutta kantapääkoulun kautta mennään valitettavan usein. Kriisin sattuessa pitää katsoa peiliin ja ottaa kokemuksesta kaikki irti. Organisaation sisällä pitää miettiä, mitä tapahtui ja miten toimitaan jatkossa. Sosiaalisessa mediassa törmäyksiä tulee, jos ei tee läksyjä, Husu lupaa.

Tämä juttu on julkaistu 31.7. ilmestyneessä Asiat-lehdessä.

Markus Määttäsen juttu Tytön puute sairastuttaa miehenalun ja lukijoiden kommentit ovat luettavissa täällä >>>