Puheenaihe: Pelastetaanko pankki vai ihminen?
- Mielenosoitukset ankaria säästötoimia vastaan ovat olleet Kreikassa viime aikoina jokapäiväisiä. Kuvan taksiyrittäjät vastustivat hallituksen päätöstä höllentää taksilupien saantia.
Torstaina euromaat pääsivät sopuun uudesta 109 miljardin euron tukipaketista Kreikalle. Samalla Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) laski Kreikan, Portugalin ja Irlannin hätälainojen korkoja.
Markkinat reagoivat päätöksiin myönteisesti ja pääministeri Jyrki Katainen saattoi ylpeillä sillä, että Suomi sai puhuttua Kreikalta lainoille vakuudet – asian muotoilu on tosin niin hämärä, että Katainen tuskin itsekään tietää, mitä Suomelle varsinaisesti luvattiin.
Itse asiassa juuri kukaan ei näytä tietävän, mitä Euroopan talouskriisille lopulta pitäisi tehdä. En tiedä minäkään, mutta poliittisesti globaalin markkinatalouden jälkiä on mielenkiintoista seurata.
Köyhät kyykkyyn
Jos tilannetta katsoo suomalaisen veronmaksajan näkökulmasta, maisema näyttää yksinkertaistaen tältä: kriisimaiden julkinen sektori halutaan kutistaa mahdollisimman pieneksi, kun taas pankit aiotaan pelastaa hinnalla millä hyvänsä. Äskettäisissä stressitesteissä reputtaneille pankeille on jo luvattu lisää pääomaa, mutta Kreikan duunareille pelkkää niukkuutta.
EU:ssa päätöksiä tekevät poliitikot, mutta toimien riittävyyden arvioivat Moody’s ja muut melko mystisin periaattein toimivat yhdysvaltalaiset luottoluokituslaitokset. Mystiikka tulee siitä, että juuri näiden laitosten kehnot arviot Portugalin luottokelpoisuudesta syöksivät maan hetkessä kriisiin, vaikka sen taloudessa ei ollut tapahtunut dramaattisia muutoksia.
Kuka enää muistaa, että samaiset laitokset antoivat lähes katkeraan loppuun asti hyviä arvosanoja yhdysvaltalaisille rahoituslaitoksille, jotka romahtivat vuonna 2008? Moody’silla ja kumppaneilla on järkyttävä määrä valtaa, mutta ei juurikaan vastuuta.
Saksan liittokansleri Angela Merkel onkin esittänyt, että Eurooppaan perustettaisiin oma luottoluokituslaitos, joka kenties ymmärtäisi amerikkalaisia paremmin eurooppalaisia, hyvinvointivaltion jäänteistä kiinni pitäviä sekatalouksia.
Kreikan, Portugalin ja Irlannin avustamiseen osallistuu myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, jonka lainaehdot ovat aina suunnilleen samanlaiset: valtion omaisuutta on myytävä, julkista sektoria on supistettava ja palkkoja on laskettava. Toisin sanoen, valtion roolia talouselämässä pyritään pienentämään.
Vahvan valtion paluu?
Suomessa poliittinen eliitti on suhtautunut euroon lähes hurmahenkisen myönteisesti. Perussuomalaisten menestys eduskuntavaaleissa on kuitenkin hillinnyt intoilua. Vaikka ulkomaalaisviha on tärkein perussuomalaisia koossa pitävä voima, puolueen kautta kanavoituu myös tyytymättömyyttä globaalia kapitalismia kohtaan. Kaivataan turvallista Suomea, joka päättäisi itse omista asioistaan.
Tällaiset haaveet on helppo luokitella impivaaralaiseksi hölmöilyksi, mutta ilmiö on laajempi ja ainakin osittain yleiseurooppalainen. Esimerkiksi Tanskassa muukalaisvastaisuuden siivellä hellitään myös ajatuksia kansallisvaltion paluusta.
Koska muukalaisviha myy, perussuomalaiset ovat lähestyneet Kreikan ongelmia valitettavan junttimaisesti. Asenne on, että ahkerat ja säntilliset suomalaiset pannaan maksamaan etelän vetelien zorbasten laiskottelusta.
Ei sympatiaa
Populisteilta ei heru tippaakaan sympatiaa ahtaalle joutuville kreikkalaisille, mutta omassa maassaan merkittävä osa perussuomalaisista vastustaa lähes kaikkia leikkauksia – ellei kehitysapua ja korkeakulttuuria lasketa. Moni perussuomalainen on vaistomaisesti vahvan (kansallis)valtion kannalla – kuten ovat vasemmistolaisetkin.
Vahva valtio on jo pitkään ollut huonossa huudossa, joten miksi kukaan kaipaisi sitä takaisin? Tekee mieli siteerata viime vuonna kuollutta Tony Judtia, amerikkalaista sosiaalidemokraattia (Huonosti käy maan, Like 2011):
– Kun pankit kaatuvat, kun työttömyys nousee dramaattisesti, kun tarvitaan mittavia korjaustoimia, mitään ”yritysmarkkinavaltiota” ei ole. Ei ole kuin valtio sellaisena kuin se on 1700-luvulta asti tunnettu.
Valtio on siis ainoa, joka voi pelastaa virheitä tehneet pankit. Poliittisesti vielä tärkeämpää on, että vain valtio voi suojella kansalaisiaan pankkien ja jättiyritysten mielivallalta.
Tästä turvallisuuden kaipuusta saattaa vielä tulla EU:n yhtenäisyyttä vakavasti uhkaava poliittinen voima.
Ota kantaa Pitäisikö valtion roolia talouspolitiikassa vahvistaa?
Eikö ole kliffaa, hei, vakuudet tuli vaikka:
"... muotoilu on tosin niin hämärä, että Katainen tuskin itsekään tietää, mitä Suomelle varsinaisesti luvattiin"
Taas kerran SuomiFinland pelasti kokohela läntisen maailman täydelliseltä tuholta ja katastrofilta, kyllä meillä on sitten "niinuskomattomanviisas" tuo pääministeri, se on kuin Salomo ja Joulupukki samassa persoonassa ja vielä Pääsiäispupu päälle.
Kansalaiset kuluttakaa ja säästäkää yhtä-aikaa kuuluu I:n käsky Kokoomuksen Kultaisesta Sään(s)tökirjasta..
Ilmoita asiaton kommentti