Puheenaihe: Velvoittaako lääkärinvala poliitikkoa? - Lue mitä Räsänen vastaa

Tuoreesta sisäasiainministeristä, lääketieteen lisensiaatti Päivi Räsäsestä (kd) on tullut suomalaisen homokeskustelun ikoni. Hänen ansiostaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuskysymyksistä on keskusteltu valtamediassa näkyvästi.

Räsäsen poliitikon ja lääkärin rooleissa on kuitenkin eettinen ristiriita, joihin vielä limittyy vahva uskonnollinen vakaumus. Poliitikonkaan rooliin ei istu tahallinen henkisen vahingon tuottaminen, mutta jos sitä tekee lääkärin asemassa oleva ammattilainen, se on ihmisyyttä halventavaa.

Poliitikkolääkäri Räsänen on viitannut pitkällä urallaan ” seksuaalisesti poikkeavien tasa-arvovaateisiin”, ”luonnottomien luonnollisiksi tekemiseen” (Uusi tie 34/2007), ”rikkinäisyyteen seksuaalisuudessa” (TV2, Homoilta 2010) ja eheytymisen mahdollisuuteen. Homovastaisilla puheillaan Räsänen aiheuttaa tarpeetonta henkistä kärsimystä vähemmistölle, mutta myös heidän läheisilleen. Jo 1970-luvulla osoitettiin, että homoseksuaalisuuden leimaaminen voi lisätä itsemurhariskiä.

Vala velvoittaa

Lääkäriliiton valakaavassa lääkärit vakuuttavat omantuntonsa kautta pyrkivänsä palvelemaan lähimmäistensä ihmisyyttä. Valan kautta Räsäsellä on korostunut vastuu toiminnastaan ja julkisista puheistaan. Hän on sitoutunut ylläpitämään ja edistämään terveyttä käyttäen lääketieteellistä tutkimustietoa. Valan lopussa luvataan täyttää velvollisuus ”jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.”

Heti Nürnbergin oikeudenkäyntien (1947) jälkeen etiikan ja ihmisarvon kunnioittamisen velvoite korostuivat. Esimerkiksi Lääkärin perusarvoissa tähdennetään ihmisyys-käsitettä, jonka kautta ihmisoikeudet, kuten oikeus terveyteen tai oikeus avioliittoon, kuuluvat kaikille ihmisille eroja tekemättä.

Myös Räsänen on tunnustanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisyyden ja ihmisarvon. YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaisesti ihmisarvon tunnustamisen suorana seurauksena tulee voida nauttia täysistä ihmisoikeuksista.

Jos erotteluja tehdään, syyllistytään syrjintään. Julistuksessa kehotetaankin turvaamaan ihmisoikeudet oikeusjärjestyksellä, ”jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan.” Räsänen on siis puhunut itsensä pussiin.

Tuore ministeri on pukki kaalimaan vartijana ajateltaessa vaikka vain vihapuheiden tai -tekojen huomiointia rikoksina. Räsäsen mukaan muun muassa viime kesän Pride-kulkueen kaasuhyökkäys oli vastaisku arvoliberaaliudelle (Iltalehti 8.7.2010). Hän myös sanoi, että nuoriin suunnattu Älä alistu -eheytyskampanja oli ”sielunhoidollinen” (YLE uutiset 27.3.2011).

Valanrikkoja?

Räsänen tukeutuu mielellään lääkärin auktoriteettiin. Hän puhuu tärkeistä teemoista kuten vanhustenhuollosta, perhearvoista ja työterveydestä, mutta ei näe, että näitä palveluja käyttävät kaikki kansalaiset identiteettistä riippumatta.

Harmillisinta on, että Räsänen tiedostaa oman myötävaikutuksensa vähemmistöjen henkiseen pahoinvointiin. Tämä kävi ilmi syksyn homoiltakeskustelussa (Yle Areena, osa 2). Jo vuonna 2007 Z-lehden haastattelussa, hän totesi: ” Ymmärrän, että ajatukseni on koettu loukkaavina, mutta on vaikea puhua asioista satuttamatta henkilöä.”

Räsäsen antaman esimerkin jälkeen on kysyttävä: voiko kansanedustajana ja/tai ministerinä oleva lääkäri toimia valansa vastaisesti julkisuudessa, käyttää vaikutusvaltaansa vastoin parempaa tieteellistä näyttöä ja aiheuttaa tarkoituksellisesti kärsimystä, ilman että se olisi eettisesti kyseenalaista?

Europarlamentaarikko Mitro Revon (sd) tapaus osoitti, että ainakin ortodoksinen kirkko halusi rajata pappeudella ratsastamisen pois politiikan keskiöstä. Tulisiko lääkärien kohdalla toimia samoin, silloin kun he eivät pysty täyttämään asiantuntijarooliaan eettisesti oikein jokaisen kansalaisen parhaaksi?

Näin Päivi Räsänen vastaa: Kristillinen vakaumus luo kestä vän perustan lääkärinetiikalle

Vastine: Väisänen vetää vääriä johtopäätöksiä, sisäministeri toteaa

Tampereen Setan hallituksen jäsen Mikko Väisänen antaa jutussaan väärän todistuksen ja vetää virheellisiä johtopäätöksiä avioliittoon liittyvistä näkemyksistäni. En hyväksy vähemmistöjen syrjintää. En ole missään kyseenalaistanut homoseksuaalien ihmisarvoa. Heille kuuluvat täydet ihmisoikeudet. Pride-kaasuiskut tuomitsin selkeäsanaisesti. Toisin kuin kirjoittaja väittää, tiedän kyllä, että vahvasti ajamani vanhustenhuollon, terveydenhuollon ja lapsiperheiden palvelut hyödyttävät myös seksuaalivähemmistöjä, niin kuin tuleekin.

En ole vaatinut homoseksuaalien ”eheyttämistä”. Jos seksuaalinen poikkeavuus tai muu riippuvuus häiritsee ihmistä itseään, hänellä tulee olla oikeus saada tukea. Ihmisen seksuaalinen identiteetti voi muuttua asteittain suuntaan ja toiseen.

Lailla ei voida säätää ihmisten yksityiselämän moraalisia valintoja enkä ole tehnyt ainuttakaan aloitetta, jolla kavennettaisiin homoseksuaalien henkilöiden oikeuksia nykyisestä.

Sen sijaan kannatan avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät edellytä oikeutta avioliiton solmimiseen samaa sukupuolta olevien kesken.

Sitä ei edellytä myöskään YK:n ihmisoikeusjulistus, johon kirjoittaja viittaa. Avioliitto on lähtökohtaisesti useimmissa kulttuureissa ja maissa edelleen miehen ja naisen välinen, niin myös valtaosassa Euroopan maita.

Ei ole syrjintää

Oikeus miehen ja naisen väliseen avioliittoon kuuluu kaikille ihmisille. Avioliitolle asetetaan lainsäädännössämme useita arvoperusteisia edellytyksiä. Avioliitto on mahdollinen kahden eri sukupuolta olevan, täysi-ikäisen ei-lähisukulaisen kesken edellyttäen, että he eivät ole entuudestaan naimisissa. Moniavioisuutta tai lähisukulaisten avioliittoja ei hyväksytä. Avioliittolainsäädäntö sisältää useita arvovalintoja, joihin kristillinen ihmiskuva on vaikuttanut merkittävästi. Tästä perustasta kiinni pitäminen ei ole minkään ihmisryhmän syrjintää.

Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee mielestäni yhteiskunnassa olla erityisasema, sillä se merkitsee mahdollisuutta yhteiskunnan jatkuvuuteen.

Kirjoittajan näkemä ristiriita lääkärinvalan ja kristillisen vakaumuksen välillä on täydellistä humpuukia. Tällainen väite loukkaa suurta joukkoa suomalaisia kristittyjä lääkäreitä. Uskonnonvapaus perusoikeutena kuuluu lääkärille yhtä lailla kuin muillekin kansalaisille.

Kristillinen vakaumus ja lääkärinetiikka eivät ole millään tavoin ristiriidassa. Päinvastoin – kristillisen ihmiskuvan näkemys jokaisesta ainutlaatuisen arvokkaana, Jumalan kuvaksi luotuna ihmisenä tarjoaa kestävän perustan ihmisyyden ja elämän kunnioitukselle.

Kirjoittaja viittasi Nürnbergin oikeudenkäyntien (1947) jälkeen annettuun Maailman lääkäriliiton julistukseen. Itselleni juuri tämä julistus on ollut merkityksellinen eettisen linjan vahvistumisessa lääkärintoiminnassani.

Kirjoittaja jätti mainitsematta julistukseen sisältyvän määritelmän ihmisen elämän alkamisesta. Maailman lääkäriliiton vuonna 1948 antamassa Geneven julistuksessa linjataan: ”Pidän ihmiselämää hedelmöittymisestä lähtien, mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.”

Kohdussa kasvavat lapset jäävät usein vaille suojaa ja elämän arvon tunnustamista. Suurin ristiriita nykyisin vallalla olevan lääkärinetiikan ja Geneven julistuksen välillä on aivan toisaalla kuin kirjoittaja yrittää hahmottaa.

Päivi Räsänen, sisäasiainministeri, lääket. lis.

Ota kantaa: Pitäisikö sisäministeri Räsäsen luopua lääkärinoikeuksistaan?