Puheenaihe: 7 syytä, miksi Niinistö ei ole varma voittaja

Ehdokkuus: Menestysreitille on jäänyt monta kolhaistua egoa. Yllätysten aika on vielä edessä, kun vaaleihin on yli puoli vuotta.

Varatuomari Sauli Väinämö Niinistö, 62, istahti tiistaiaamuna yksin pöydän taakse valkoisen kauluspaitansa ylänappi auki ja ilmoittautui Suomen presidentiksi.

Siltä se näytti, vaikka mies itse korosti vasta ilmoittautuvansa tarjolle ehdokkaaksi. Hän toivotti samalla kansan tervetulleeksi tukemaan häntä, puoluekannasta riippumatta. Puuttui vain, että ilmoittautumiskehotukseen olisi liitetty loppukaneetti ”opportunistit huomio, nopeimmat palkitaan”.

Kaiken tähänastisen ja tästä vain kiihtyvän Sale-hypetyksen vastapainoksi onkin syytä – kaikella kunnioituksella – julkaista muutama peruste sille, että tasavaltamme päämieheksi voi ensi vuonna nousta joku muu.

1Niinistö on edellisten presidentinvaalien finaalikierroksen häviäjä, vaikka tappio niukka olikin. Useimmissa läntisissä demokratioissa olisi täysin mahdotonta lähteä edes presidenttiehdokkaaksi, jos on hävinnyt samaisen vaalin juuri edellisellä kerralla.

Luuserin leima ei kuitenkaan tarttunut Niinistöön. Hänen loppukirinsä oli niin hillitön, että sitä juhlittiin kokoomuksessa voittona. Tapaus jätti jälkensä Tarja Haloseen, joka lähti vuoden 2006 kisaan oletuksella, että voisi tulla valituksi ensimmäisellä kierroksella.

2 Halosta närästi niukan voiton lisäksi se, että hän koki Niinistön Työväen presidentti -kampanjan jakaneen kansaa kahtia.

Istuva presidentti on säilyttänyt kansansuosionsa varsin hyvin virkakautensa loppusuoralle asti. Hän tuskin puuttuu seuraajansa valintaan millään tavalla, mutta voi antaa ymmärtää taitavilla sanavalinnoillaan, mitä mieltä on kansansuosikista.

3 Se, että silloinen puoluejohtaja ja valtiovarainministeri vuonna 1999 kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta, muistettiin viime vaalien alla ja muistettaneen nytkin. On syytä taas julkaista tarkat sanat, joilla hän tempun silloin teki:

– Ei tällaiseen hyvin tavanomaiseen, yksinkertaiseen, jopa askeettiseen elämäntapaan tottunut puolivallaton leskimies ole omiansa tasavallan presidentin tehtäviin.

Aika tietysti muuttaa ihmistä, ja Niinistökin on taas ukkomies, mutta...

4 Presidenttipolun varrelle on jäänyt myös monta kolhaistua egoa. Salon juristi on osannut tylyttääkin työtovereitaan, ja selvin tähänastinen seuraus ilmiöstä oli viimevuotinen eduskunnan puhemiehen vaali, jossa hän sai vain 89 ääntä.

Kansansuosiota se ei toki vienyt. Ilmeisesti äänestäjät mielsivät asian niin, että katkeroituneet kansanedustajat yrittivät näpäyttää Niinistöä, joka sentään yrittää uudistaa eduskuntatalon tuhlailevia tapoja.

5 Eduskunnasta keväällä jättäytyneellä veteraanipoliitikolla ei ole laajaa hovia ympärillään. Hänellä on sen sijaan pieni mutta sitäkin lujempi kaveripiiri, josta hän on myös pitänyt hyvin huolta vuosien varrella.

Niinistöä pidetään nuhteettomana, mutta kaveripiirille on sattunut melko paljon kommelluksia, joita Kari Häkämiehen ja Anssi Rauramon tapauksissa on pitänyt käsitellä oikeudessa asti.

6 Presidenttipeli on suoran kansanvaalin aikana ollut yhtä pikapudotuspeliä. Se, mikä tilanne on ollut vajaa seitsemän kuukautta ennen äänestystä, ei ole kertonut paljonkaan siitä, mitä lopulta tapahtuu. Niinistön oma kiri viime kerralla on tästä oiva esimerkki.

Henkilövaaliin on joka kerralla tupsahtanut ”poliittisia ilmiöitä”. Tällä kertaa Niinistö ei ole ilmiö, hän on benchmark eli eräänlainen mittatikku, johon vertaamalla kaikki muut mittaavat mahdollisuuksiaan menestyä pelissä.

7 Kansanvaali polarisoi. Kun tarjolla on viime vaiheessa kaksi vaihtoehtoa, niiden välisistä vähäisistäkin eroista tulee julkisuudessa elämää isompia. Ja gallupit ajavat asetelmaa vääjäämättömästi kohti 50–50-tasapainoa.

Peli on vasta alkamassa.

Ota kantaa!

Onko Niinistö jo varma voittaja?