Puheenaihe: Luvaton parkkeeraaminen on rötös!

Luvaton parkkeeraaminen on toisen omaan kajoamista siinä, missä monet varkaudet ja muut rötöksetkin. Suomessa pohditaan mieluusti sitä, voiko sakot jättää maksamatta – muttei ikinä sitä, onko sakottaminen oikein vai ei.

Saako toisen tontille rakentaa, kysyi nimimerkki ”Paalutinko turhaan?” aikoinaan Maamiehen tietolaarissa. Ainakin tällainen vitsi kiersi maata monen vuoden ajan.

Tänään kysytään, miksei toisen tontille tai paikalle saa pysäköidä. Ainakin siltä vaikuttaa julkinen keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.

Kun korkein oikeus antoi tiistaina ratkaisunsa, joka siunasi yksityisille valvontafirmoille oikeuden määrätä pysäköintivirheistä valvontamaksuja, älähti oikeusoppineiden kerma oikein joukolla.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen totesi, että päätös oli pään panemista pensaaseen. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen meni vielä pidemmälle ja syytti KKO:ta politikoimisesta.

Toki tohtorit ovat oikeassa siinä, että lakien säätäminen kuuluu eduskunnalle ja poliitikoille eikä oikeuslaitokselle, jonka tehtäviä on lain valvominen ja tulkitseminen.

Mutta jotenkin hakoteillä he ovat vedotessaan perustuslakiin ja sanoessaan, että KKO yksityistää nyt julkiselle hallinnolle kuuluvaa valvontatehtävää.

Omaisuudella suoja

Perustuslaki nimittäin antaa myös aika vahvan suojan yksityiselle omaisuudelle.

Kun joku pysäköi toisen omistamalle tai hallitsemalle paikalle, se on omaisuuteen kajoamista ja luvatonta käyttöönottoa. Eräänlaista varastamista siis.

Jollain lailla omistajan on pystyttävä omaisuuttaan varjelemaankin. Kunnat ja kaupungit ovat voineet pestata parkkipirkkoja valvomaan pysäköintiä yleisillä paikoilla. Ei heilläkään ole poliisin valtuuksia vaan heille osoitettu tehtävä huolehtia siitä, että sovittuja sääntöjä noudatetaan.

Valtuuksiaan parkkipirkot käyttävät kirjoittamalla pysäköintivirhemaksuja, jotka voidaan periä oikeusteitse niiltä, jotka eivät kiltisti suostu maksamaan. Liisojen laputhan eivät ole sakkoja, vaikka niitä parkkisakoiksi kansankielellä kutsutaankin. Ja kansa tietää tässä tapauksessa ihan oikein, sillä täysin sakkoon verrattaviahan pysäköintivirhemaksut luonteeltaan ovat.

Mistä yksityinen yritys tai yksityinen ihminen sitten saa apua yrittäessään säilyttää oikeutensa omaan omaisuuteensa? Kunnallista valvojaa ei aina ja kaikkialla ole. Poliisia voi aina pyytää apuun, mutta tänä päivänä resurssipulasta kärsivällä poliisilla taitaa olla paljon muutakin ja tähdellisempää tekemistä kuin kytätä parkkiruutuja.

Hyeenoja?

KKO:n tuomio ei lopeta suomalaista kiistelyä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Ei sitä lopettanut perustuslakivaliokunnan helmikuinen lausuntokaan, joka kaatoi edellisen hallituksen hankkeen säätää laki asiasta.

Valiokunnan mielestä yksityinen parkkipirkkoilu on uhka yksityisen ihmisen oikeusturvalle. Niinhän se onkin, jos ajatellaan, että valvojat ovat lähtökohtaisesti vain ahneita julmureita.

Nyt uusi hallitus on merkinnyt aloitteen omaan ohjelmaansa lakonisella merkinnällä: ”Säädetään laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta”.

Laki on varmasti tarpeen. Sillä tulisi luoda pelisäännöt valvonnalle ja määrittää muun muassa se, kuka myöntää mahdolliset luvat valvontafirmoille.

Kansalaiskeskustelu aiheesta on puolestaan keskittynyt pallottelemaan sitä, tarvitseeko vilpillisestä teosta annettua maksukehotusta totella, vai saako yksityisen pysäköinninvalvojan lapuilla vapaasti pyyhkiä vaikka ahterirakoaan. Omaisuuden suojasta ei väittelyissä ole kauheasti oltu huolissaan.

Arvostellakin saa

Suomessa on myös arasteltu oikeuslaitoksen arvostelemista. Siinä mielessä professorien moitteet ovat tervetulleita.

Toisaalta tuomioistuimia on saatava puolustaakin. Nyt katson tarpeelliseksi pitää KKO:n puolia älähteleviä oppineita vastaan. Luin korkeimman oikeuden ratkaisun enkä pitänyt sitä lainkaan huonona. Se pohti niitäkin seikkoja, joita professorit ottivat esiin, esimerkiksi julkisen vallan siirtämistä yksityiselle.

Professorit ovat selvästi samoilla linjoilla eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa. KKO puolestaan tölväisee tekstissään valiokuntaa huomauttamalla, ettei sen ensisijainen tehtävä ole toimia perustuslakituomioistuimena, minkä roolin se tuntuu auliisti omaksuneen.

Akateemis-juridis-poliittinen parkkikeskustelukaan siis tuskin loppui vielä tähän.

Pitkä kiista P-valvonnasta

Yksityiset pysäköinninvalvojat perustavat toimintansa tieliikennelakiin, jossa todetaan, että pysäköinti yksityisellä alueella ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty.

Valvonta jouduttiin ainakin Helsingissä keskeyttämään, kun Helsingin hovioikeus vuonna 2008 totesi, ettei väärästä pysäköinnistä kirjoitettua maksukehotusta tarvitse totella.

Korkein oikeus käänsi hovioikeuden päätöksen seuraavana vuonna. Yksityinen valvonta pääsi jatkumaan.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta kumosi viime helmikuussa ehdotuksen laiksi yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Valvontafirmat jatkoivat toimintaansa.

Alkuperäisen oikeusjutun aloittanut valvontamaksumääräyksen saaja haki korkeimmasta oikeudesta purkua tuomiolle perustuslakivaliokunnan päätöksen avulla. KKO ratkaisi tiistaina, että päätös pysyy.

Hyväksytkö yksityisen pysäköinninvalvonnan?