Puheenaihe: Hallitusohjelma kumartaa ja pyllistää

Hallitus: Jyrki Kataisen ohjelma on täynnä toisiaan korville lyöviä linjauksia.

Arvio: Pahimmillaan riidat on kirjoitettu sisään kahteen peräkkäiseen lauseeseen.

Tulos: Etenkin kokoomuksen tavoitteita on tässä paperissa kaadettu urakalla

Perusristiriita

Hallituksen ja sen ohjelman perusongelma on kirjattu jokseenkin selvästi sen talouspoliittisen osion alkupuolelle. Kun puolueilla oli selvä erimielisyys siitä, miten monta miljardia euroa miinuksella Suomi on terveestä taloudenpidosta, niin se päätettiin kirjata käytännössä sellaisenaan linjapaperiin.

Eri asia on sitten se, millaisen pohjan näinkin laaja näkemysero todellisuudesta antaa päätöksenteolle.

Kansainvälisessä politiikassa tunnetaan ilmaisu ”agree to disagree” eli ollaan yhtä mieltä siitä, että ollaan eri mieltä. Sen Kataisen joukkue nyt soveltaa omaan työhönsä.

Sinikynä pyyhki

Kiinnostusta ja korotettua äänenkäyttöä aiheuttanut harmaan talouden torjunta päätyi lopulta hallitusohjelmaan yllättävän pitkälle sen mukaisesti kuin sdp ehdotti. Tällä kertaa pihvi onkin siinä, mitä lopullisesta tekstistä jäi pois.

Kokoomuksen ja rkp:n ansiosta arvopaperien hallintarekisteröinnissä säilyy mahdollisuus usein myös nimettömään omistamiseen ja sitä kautta verojen välttelyyn.

Alkuperäisessä ehdotuksessa luki: ”Suomalaispankkeja jotka hallinnoivat hallintorekisteröityjä tilejä, velvoitetaan selvittämään sijoittajien todellinen henkilöllisyys”. Pankit kiittävät, kun eivät joudukaan salapoliisitöihin.

Jytkyn jälkeen...

EU-linjauksia on laadittu selvästi perussuomalaisten vaalimenestyksen nakuttaessa yhä hallituksentekijöiden takaraivossa.

Perinteisen linjan nimissä julistetaan Suomen pyrkivän ”ytimeen”. Askeleena kansaa kohti luvataan toisaalta ottaa EU-kritiikki huomioon.

Velkamaita autetaan vain tiukoilla ehdoilla, siis takuita vaatien. Todetaan myös, että unionin rahankäyttöä ja budjettia pitää kiristää. Silti myös EU-komission esityksille unionin veroista eli ”uusista omista varoista” näytetään lähes vihreää valoa.

Kansan kuunteleminen loppuu siihen, että hallitus lupaa edelleen tukea EU:n laajenemista.

Ehkä, joskus, jos

Kansainvälisissä linjauksissaan hallitus viljelee kaksimielisyyksiä minkä kerkiää. Se sanoo esimerkiksi tukevansa ”vapaata ja reilua” kauppaa. Useimmat köyhien ja rikkaiden välistä tasapainoa maailmankaupassa tarkkailleet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei vapaakauppa ole sitä, mistä syntyy myymälöihin niin sanottuja reilun kaupan tuotteita.

Suomi vahvistaa myös suhteitaan niin Venäjään kuin Yhdysvaltoihinkin

Kehitysyhteistyöstä päätettäessä kellään ei ilmeisesti ole ollut suurta halua ja rohkeutta sitoutua vuosilukuun, jonka koittaessa Suomi vihdoin täyttäisi kansainväliset lupauksensa ja velvollisuutensa.

Natosta ei-Natoon

Hallitusneuvottelujen alkuvaiheessa vuodettiin tietoa, jonka mukaan kokoomus ajaa varsin myönteistä linjausta mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Puolueen mukaanhan liittoutumiselle on ”vahvoja perusteluja”.

Lopulta todettiin, että Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä – kunnes heti seuraavassa lauseessa liittoutuminen suljetaan pois turvallisuuspolitiikan vaihtoehdoista. Ainakin neljän vuoden ajaksi.

Näkee selvästi, että vasemmisto on lisännyt pohjatekstiin yhden lauseen, josta tuli myös sisällöllisesti tärkein ratkaisu. Harvinaisen Nato-myönteisen hallitusohjelman tilalle tulikin taas kerran selvästi Nato-kielteinen linjaus.

Maassa maan tavalla

Maahanmuutto on toinen asia, jossa hallituksen kielenkäyttö paljastaa perussuomalaisten vaikutuksen. Tässä tapauksessa soinilaisiin tehdään kuitenkin selvempää pesäeroa kuin EU-politiikassa. Hallitusohjelmasta löytyy jopa lause, jossa todetaan maahanmuuttajien olevan ”pysyvä ja tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa”.

Työperäisessä maahanmuutossa linja on kuitenkin varsin tiukka. Ulkomaalaistarkastajien määrää esimerkiksi lisätään.

Entistä vapaampia työmarkkinoita ajavien on onnistunut murtaa vasemmistovetoista näkemystä vain sen verran, että hallitusohjelmassa mainitaan Ruotsin poistaneen saatavuusharkinnan.

Opin aluepolitiikkaa

Koulutuspolitiikassa idealismin ja realismin ristiriidat vain korostuvat. Meillä opitaan hyvin, ja aina paremmin halutaan oppia ja opettaa. Mutta raha on tiukassa, ja oppilaitosten verkkoa on pakko karsia ainakin lukio- ja korkeakoulutasolla.

Hallitusohjelmaa lukemalla tulee selväksi, että edessä on entistä isompien ja harvempien yksikköjen aika. Mutta mitä tarkoittaa se, että ”jokaisessa maakunnassa on yksi tai useampi korkeakoulu”.

Tämä taitaa olla parhaiten toteutettavissa siten, että maakuntien määrä vähennetään.

Mutta kuka maksaa?

Katastrofikin on muutettavissa mahdollisuudeksi, ainakin hallitusohjelman elinkeino- ja teollisuuspoliittisesta osiosta päätellen. Joku silmänkääntäjä-käsitetehtailija on onnistunut saamaan papereihin näinkin optimistisen johdannaisen Nokian vaikeuksista:

”Hyödynnetään matkapuhelinsektorin rakennemuutoksen mahdollistamia kasvu- ja uudistumisvaikutuksia.”

Enimmäkseen elinkeinolinjaukset ovat mannaa yrittäjille, mutta kun puheeksi tulevat tukirahat, niin vastuu siirtyykin kahden lauseen sisällä julkiselta vallalta yrityksille, kuten päällä olevasta sitaatista näkyy.

Suo siellä, vetelä...

Energiaa tarvitaan, ja tarvittavan energia toivotaan olevan kotimaista. Mutta ydinvoimalupia ei vähään aikaan myönnetä. Siinä näkyy vihreiden kädenjälki hallitusneuvotteluissa.

Näkyy vihreys muussakin. Tai paremminkin näkyy se, että keskusta ei nyt ole hallituksessa. Turpeesta on tullut yhtäkkiä uusiutuvan luonnonvaran sijasta ongelma. Turpeen käyttöä aiotaankin tästedes vähentää ”sen aiheuttamien päästöjen ja muiden ympäristöhaittojen vuoksi”.

Mutta joku keskustahenkinen aluepoliitikko on kuitenkin päässyt sorkkaisemaan myös energiaosiota. Kesken kaiken ohjelmassa lukeekin, että ”turpeella on aluetaloudellista merkitystä”.

Aborttiansa

Kristillisdemokraattien tulo hallitusyhteistyöhön näkyy selvimmin sosiaali- ja terveyspoliittisessa osiossa. ”Pyritään vähentämään raskaudenkeskeytyksiä”, ohjelmassa todetaan selkeimmillään. Samoin abortin aikarajaa aiotaan selvittää. Nykyisin viimeinen takaraja on 20:s ja vaikeiden vammatapausten kohdalla 24:s raskausviikko.

Varsinaisen miinan hallitus on virittänyt kuitenkin itselleen avaamalla spekuloinnin siitä, saisivatko lääkärit ja sairaanhoitajat kieltäytyä aborttien tekemisestä.

Todennäköisesti muut kuin Päivi Räsänen toivovat, että hallitusohjelman tämä kohta unohtuu hiljalleen kauden aikana.

Turha työryhmä

Kun tulee oikein vaikea paikka, niin neuvotteluissa kuin neuvotteluissa siirretään kiista-aihe työryhmään. Mutta aika hämmästyttävää on, että hallitus lupaa perustaa työryhmän miettimään taitetun eläkeindeksin kohtaloa.

Tosin jotain tulevasta lopputuloksesta on luettavissa jo siitä, että ryhmän työssä pitää ottaa huomioon ”sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, työeläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys ja kohtuullisina pysyvät työeläkemaksut”.

Helppo ennuste: indeksi pysyy taitettuna, ja eläkeaktivistien marina aiheesta hiipuu, kun hintojen nousu palkkoja enemmän saattaakin kääntää kehitystä eläkkeensaajien eduksi.

Keppiä porkkanana

Kannustavuus on politiikan kaikista salasanoista kenties kaikkein petollisin. Tokihan esimerkiksi työttömyyskorvaus kannustaa parhaiten työnhakuun silloin, kun sitä ei ole.

Nyt hallitus tekee kuntien valtionosuusjärjestelmästä kannustavan samalla kun se aloittaa mittavan kuntarakenteen uudistuksen. Ei liene vaikea veikata, mihin halutaan kannustaa. Kuntaliitoksiahan tässä taas kerran ajetaan.

Mutta mitä tapahtuu Kainuussa, jonka maakuntahallintokokeilua on kiitelty aika tavalla? Kainuun mahdollisuudet omaan malliinsa ”ratkaistaan erikseen kuntauudistuksen edetessä”, toteaa hallitusohjelma.

Onko hallitusohjelma mielestäsi yhdenmukainen?