Puheenaihe: Saksalainen kirjoitti kirjan suomalaisista: small talk ontuu, mutta kiroilu luistaa
- Suomalaiset ylittävät suojatien vain, jos autoja ei ole lähettyvillä. Dieter Hermann Schmitz pysähtyy aina suojatien eteen, mutta tamperelaiset jalankulkijat viuhtovat autoilijoita menemään ensin.
Saksassa on noussut suosioon uusi kirjatyyppi, jossa yhdistyvät omaelämäkerta, matkakertomus ja fiktio. Kirjamyynnin top25-listalla on pysytellyt hilpeä kirja Die spinnen, die Finnen. Mein Leben im hohen Norden. (Nuo hullut suomalaiset. Elämäni pohjolassa), josta on otettu jo toinen painos. Sen on kirjoittanut Tampereen yliopiston käännöstieteen saksan kielen lehtori Dieter Hermann Schmitz, joka on asunut täällä noin 20 vuotta.
Kirja ei pilkkaa, vaan esittää humoristisesti huomioita suomalaisesta kulttuurista. Schmitz on pukenut ne muotoon, jossa häntä muistuttava lehtori Hermann kysyy Facebookissa, miten hänestä voisi tulla aito suomalainen.
1 Pitää oppia tangoa ja nähdä unet suomeksi.Hermann menee tanssikouluun ja oppii askeleet, mutta se ei riitä – liikehdinnän pitää tulla sydämestä. Vasta vaimon kanssa lavatansseissa hän löytää oikean tunteen.
Myös kiroilun täytyy kummuta vahvan harmituksen ytimestä.
Unet Hermann saa sijoittumaan Suomeen, mutta ne pysyvät yrityksistä huolimatta saksaksi dubattuna.
2 Torstaihin kuuluu hernekeitto ja perjantaihin viinapullo.
Hermann nostattaa ruokahalua jo keskiviikkona ja ostaa bensa-asemalta hernekeitolta tuoksuvan wunderbaumin. Sen haju alkaa oksettaa niin, ettei hän lopulta onnistu torstain rokkasuorituksessa.
Perjantaipullon Hermann hankkii, kun muu perhe on lomalla yhteisellä autolla. Hän joutuu menemään Alkoon potkukelkalla, ja lopulta matkaa kertyy 16 kilometriä eikä hän enää jaksa juoda koko pullollista. Kissan kanssa tulee riitaa; Hermann lyö päänsä seinään, ja työpaikalla leviävät villit huhut otsan mustelmasta.
3 Suomessa ollaan tasa-arvoisia.
Jätetään Hermann ja annetaan Schmitzin väittää ilman ”varjopersoonaansa”.
Keski-Euroopassa naisten tasa-arvo on kohentunut niin paljon, että ero Suomeen ei ole enää niin suuri kuin ennen. Tosin niin kuvitellaan. Suomalaisten tasa-arvon on niin hyvä, että poro on maailman ainoa hirvilaji, jolla on sarvet sekä naaraalla että uroksella.
Ammattien välinen tasa-arvo on täällä parempi kuin Saksassa, jossa professorin huone mitataan tarkasti isommaksi kuin lehtorin, ja professoria lähestytään sihteerin huoneen kautta. Muutoin työelämää vaivaa täällä se, ettei tiedä, mistä päätökset tulevat.
Täällä käytetään passiivia: ”sanottiin, että...” – eikä tiedä, kuka on sanonut ja miksi.
Käytös on Suomessa epämuodollista. Se ei haittaa Schmitziä, mutta hän esimerkiksi teitittelee opiskelijoitaan kaksi ensimmäistä vuotta, jotta he oppivat käyttäytymään Keski-Euroopassa.
4 S..tana, p..kle, v..tu ja haista.
– On pöyristyttävää, mitä kaikkea lapset sanovat, jopa julkisilla paikoilla omille vanhemmilleen ja koulussa opettajilleen. Ei kaikilla, mutta monilla lapsilla ei ole rajoja, eivätkä he saa olla riittävän pitkään lapsia, joiden asioista aikuiset päättävät.
– Katukuva on iltaisin esimerkiksi Tampereella surullinen – lapset ja nuoret toikkaroimassa kännissä.
5 Pukeutuminen on mitä sattuu.
Schmitzin äiti on yli 70-vuotias ja miettii yhä tarkkaan, mitä laittaa ylleen mennessään kauppaan. Schmitziä itseään ei kuitenkaan harmita, että Suomessa voi käydä lähikaupassa ostamassa maitopurkin kumisaappaissa ja verkkareissa – se on pikemminkin mukavaa. Eri asia on tilanteen mukainen pukeutuminen ja se, mitä käytetään kotipiirin ulkopuolella.
6 Huono itsetunto on liioiteltua.
Suomalaiset ovat hokeneet niin kauan huonoa itsetuntoaan, että uskovat siihen itsekin. Sen sijaan small talkin puute pitää paikkansa – samoin kuin ihailtava rehellisyys. Kun konduktööri huutaa: ”ja Hämeenlinnasta mukaan tulleita”, kukaan ei edes yritä matkustaa ilman lippua.
Schmitz ei ollut uskoa korviaan, kun yksi hänen opiskelijoistaan sanoi, ettei voi käyttää käännöstyössään tietokoneen oikolukuohjelmaa, koska sen tekemät korjaukset eivät ole hänen omaa ansiotaan.
Ota kantaaMikä suomalaisuudessa pitää paikkansa?
Todella hauska kirja.En ole pitkään aikaan nauranut niin sydämen pohjasta.Kirja on niin lämmöllä ja ihanalla huumorilla kirjoitettu .Asun Sveitsissä ja vertailen kummasakin maassa "tapoja" OLESKELEN SUOMESSA SÄÄNNÖLLISESTI.KIRJA PITÄÄ MONISSA ASIOISSA PAIKKANSA.Vahinko kun kirja ei ole ilmestynyt suomeksi,voisin suositella sitä ystävilleni
outi
Ilmoita asiaton kommentti