Puheenaihe: Herätysliikkeiden häätäminen kirkosta olisi suuri isku

Hätähuuto: Arkkipiispakisan kakkoseksi jäänyt Miikka Ruokanen pelkää, että herätysliikkeet savustetaan ulos kirkosta.

Uhkakuva: Jos herätyskristityt lähtevät, käy kuin Ruotsissa ja Saksassa. Kirkot autioituvat ja Henki liikkuu toisaalla. Jos kirkkomme hajoaa näihin erimielisyyksiin, se on mahtava perkeleen – riidankylväjän ja hajottajan – riemuvoitto.

Tämä alkaa olla harvinaista: tunnettu teologi ottaa puheeksi perkeleen, nimeltä ja kiertelemättä.

Näin tekee Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen kirkollisen Kotimaa-lehden uusimmassa numerossa.

Sanavalinta lienee tarkkaan harkittu. Se viestii huolen syvyyttä, tilanteen kohtalokkuutta.

Viime vuonna arkkipiispan vaalissa täpärästi kakkoseksi jäänyt Ruokanen ottaa ahkerasti kantaa kirkon kohtalonkysymyksiin kolumnistina ja mielipidekirjoittajana.

Juuri nyt Ruokasta painaa suurin mahdollinen huoli – kirkon hajoaminen.

Kirkko on suvaitsematon

Mikä kirkon hajottaa?

Ruokasen mielestä kirkossa on päässyt niskan päälle ”yhdenmukaistava ja suvaitsematon ideologia”.

Se tarkoittaa, että kirkossa kävellään herätyskristittyjen yli. Kirkko syleilee lämpöönsä kaikenlaiset ihmiset – paitsi ei niitä, jotka pitävät kiinni perinteisestä opista.

Ruokanen vaatii, että herätyskristityille on taattava elintila kansankirkon sisällä.

Ruokanen tarkoittaa hajanaista mutta isoa ryhmää, jota kutsutaan änkyröiksi, vanhoillisiksi, konservatiiveiksi, tosiuskovaisiksi tai traditionalisteiksi.

Osa joukosta vastustaa naispappeutta, monille homoparien puolesta rukoileminen on kauhistus. Yleensä konservatiivin hengellinen koti on jossakin herätysliikkeessä.

– Yksi suurimmista vahingoista, joka kirkollemme voisi sattua, olisi herätysliikkeiden ahdistaminen kirkon ulkopuolelle. Erityisesti suurissa seurakuntayhtymissä herätyskristillisyyden syrjiminen näyttää vahvistuvan vaarallisesti, Ruokanen arvioi.

Vaarallisella tiellä

Miikka Ruokanen uskoo, että herätyskristittyjen häätö tai lähtö kirkosta olisi ”kauhean suuri suonenisku”.

Sunnuntaimessuissa uskollisimmin istuvat juuri herätysliikkeiden kannattajat. Samasta porukasta tulevat monet vapaaehtoiset vetäjät lähetys- ja rukouspiireihin, pyhäkouluihin ja vanhustenkerhoihin.

Ruotsin ja Pohjois-Saksan luterilaisissa kirkoissa herätyskristityt ovat jo ajautuneet kirkon ulkopuolelle.

Nyt katedraaleissa humisee tyhjyys.

– Meilläkin on jo vallalla kaavamainen henki, että kaikkien pitää ajatella samalla tavalla.

Ruokanen kertoo esimerkin.

– Viime marraskuun kirkolliskokous päätti, että rekisteröidyn parisuhteen puolesta voidaan rukoilla. Samalla korostettiin, ettei ketään voi pakottaa tekemään toimitusta.

– Nyt julkisessa keskustelussa näkyy ensimmäisiä merkkejä, että homokantaa käytetään kiristyskeinona. Rukoilemista vastustavilta järjestöiltä halutaan viedä kirkon tukirahat.

– Jos tämmöinen linja voimistuu, ollaan äärimmäisen vaarallisella tiellä. Vastakkainasettelu jyrkkenee.

Surullisinta Ruokasen mielestä on, jos kirkon ykseys kaatuu opin kannalta marginaalisiin, toissijaisiin asioihin. Siis papin sukupuoleen tai parisuhteiden muotoihin.

Reviiri konservatiiveille

Miikka Ruokanen ei pidä itseään konservatiivien äänitorvena. Hän määrittelee itsensä keskitien mieheksi, joka ei kuulu mihinkään herätysliikkeeseen.

Hän vain tahtoo, että kirkko pidetään koossa ja traditionalisteille tarjotaan reviiri, jossa he voivat toimia muita häiritsemättä ja tulematta muiden häiritsemiksi. Miten se tapahtuisi?

– Maailmalta löytyy fiksuja ratkaisuja. Englannin anglikaaninen kirkko ei ajanut konservatiiveja ulos vaan perusti heille oman hiippakunnan.

– En kuitenkaan ota kantaa käytännön malleihin. Niiden löytäminen on lopulta helpoin osa asiaa. Varsinainen ongelma on korvien välissä tai sydämessä. Jos kirkossa syntyy tahtotila, ettei änkyröitä heitetä ulos vaan heille etsitään oma aitaus, käytäntö varmasti järjestyy.

Miikka Ruokasen mielestä kirkkoa pitäisi ajatella värikkäänä sateenvarjona, jonka alle sopii hyvinkin erilaista toimintaa.

– Katolinen kirkko on sellainen, se sallii erilaisuutta, vaikka sen virallinen linja näyttää hirveän konservatiiviselta.

Fakta

Kirkon sisälle on historian eri vaiheissa syntynyt herätysliikkeitä. Suhde on vaihdellut ilmiriidasta toimivaan yhteiselämään. Liikkeet ovat syyttäneet kirkkoa maallistumisesta. Kirkko on moittinut liikkeitä tavasta jaotella kirkon jäsenet tosiuskoviin ja maallistuneisiin.

Kirkon kaikki herätysliikkeet herännäisyyttä lukuun ottamatta ovat vanhoillisia. Kun liikkeiden kannattajilta kysytään, pääsevätkö kaikki taivaaseen, vastaus on lähes sataprosenttisesti ei. Kaste ei riitä pelastukseen, olennaista on omakohtainen usko.

Herätysliikkeiden käsitys moraalista muuttuu hitaasti. Homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei ole ainoa synti, esimerkiksi avoliittoja paheksutaan yhä yleisesti.

Kolme viidestä seurakuntien työntekijästä kuuluu johonkin herätysliikkeeseen. Eniten sympatisoidaan herännäisyyttä ja evankelisuutta. Pappien kytkös herätysliikkeisiin on kuitenkin voimakkaassa laskussa.

Kommentoi! Pitääkö konservatiiveille varmistaa toimintaedellytykset kirkossa?