Puheenaihe: Matikan laskukausi – Koulu jättää taitoihin pahat aukot
Puheenaihe
Unohtakaa Pisa-hehkutus. Koulujemme matematiikan opetus on kriisissä.Ainakin jos uskoo korkeakouluihmisiä, jotka ovat jo jonkin aikaa paukuttaneet rumpua nykyistä paremman matikkakoulutuksen ja uudenlaisen tasoeriyttämisenkin puolesta.
Taustalla on se ikävä tosiasia, että yliopistoihin tulee uusiksi opiskelijoiksi huolestuttava määrä nuoria, joille peruslaskutoimituksetkin voivat aiheuttaa huomattavia vaikeuksia.
– Avun tarvitsijat selvitetään heti opintojen aluksi perustaitotestillä. Heitä varten meillä on ohjattua matikkajumppaa ja muuta ohjausta, kuten erityinen matikkaklinikka. Arviolta 20 prosenttia tulijoista tarvitsee jumppaa, sanoo Tampereen teknillisen yliopiston matematiikan professori Sirkka-Liisa Eriksson.
Kuulostaa tukiopetukselta, jonka ei luulisi kuuluvan korkeakoulujen toimenkuvaan.
Yliopistoja vielä kurjemmassa tilanteessa ovat ammattikorkeakoulut. Tai tiivistettynä kyse on ketjusta, jossa kaikki kärsivät:
Kilpailukyky on vaarassa, koska teknistyvällä tuotantoelämällä on pulaa osaajista. Korkeakoulut eivät saa riittävästi huippuainesta lukioista, koska lukiot joutuvat paikkaamaan peruskoulun yläluokilla oppiin jääneitä aukkoja. Yläkouluun tullaan vajailla taidoilla sen takia, että alakoulujen luokanopettajilla ei ole riittävää matikanopetuskapasiteettia.
Mitä sanovat maikat?
Professori Eriksson on yksi 200 huolestuneesta, jotka kuluneena keväänä lähettivät Matemaattisten aineiden opettajien liitolle eli Maolille avoimen kirjeen hätähuutona matikan opetuksen puolesta.
Allekirjoittajien toiveista radikaalein on ehdotus peruskoulun yläasteen eli yläkoulun matikan eriyttämiseksi. Asian voisi suomentaa siten, että yläkoulussa lahjakkaille opetettaisiin matematiikkaa ja muille laskentoa.
– Siihen ei tarvittaisi edes merkittävästi lisää opettajaresursseja. Jos on kaksi opettajaa, heillä hyvä yhteistyö ja fiksusti laadittu lukujärjestys, niin eriyttäminen onnistuu kyllä, Eriksson sanoo.
Maolin puheenjohtaja Irma Iho toppuuttelee sen verran, ettei toteuttaisi tasoryhmäjakoa heti yläkoulun alussa.
– Ei ole oikein, jos pitää heti alakoulun jälkeen valita, lukeeko pitkää vai lyhyttä matematiikkaa, hän huomauttaa.
Silti Ihokin kannattaa eriyttämistä, jota jo hänen mukaansa monin paikoin menestyksellä myös toteutetaan. Peruskoulun alkuvaiheessa kokeillut tasokurssit olivat epäonnistunut idea, mutta jotain sen suuntaista on haettava uudestaan.
– Kyllä, tasa-arvoihannetta on varjeltu liikaa. Huipuille ei ole saatu tarpeeksi resursseja, hän summaa.
Iho kertoo opettajajärjestön yllättyneen siitä, että yliopistoväki osoitti vetoomuksensa sille.
– Mehän emme ole näissä asioissa päätöksentekijöitä.
Varsinainen huoli uudesta osaamattomuudesta on silti yhteinen.
– Yhteiskunnan vaatimukset ovat kovat. Yhä useampi tarvitsee laajoja matematiikan taitoja. Ajatellaanpa vaikka ”pehmeäksi alaksi” luokiteltua ilmastopolitiikkaa. Sekin on suurelta osin rankkaa matemaattista mallintamista, Irma Iho huomauttaa.
Entä matikka-Matti?
Kysytäänpä lopuksi tuoreelta opetuksen kohteelta. Matti Mäkinen kirjoitti juuri täydet pisteet pitkästä matikasta ja neljä muuta laudaturia Pirkkalan yhteislukiosta. Hän suorastaan yllättyy kritiikistä.
– Heikommin pärjänneiden puolesta en osaa sanoa, mutta itse pidin opettajia ammattitaitoisina ja opetusta todella hyvänä.
– Opetuksen eriyttäminen jo yläkouluvaiheessa ei ole hullumpi idea. Kunhan se vain toteutetaan kehittämällä paremmin oppiville lisää tekemistä eikä karsimalla huonompiin satsausta. Yläasteen asiat ovat sellaisia, että mielestäni kaikkien olisi ne hyvä oppia.
Yksi kriitikkojen muutosehdotuksista on, että pitkän matematiikan ylioppilaskokeessa kiellettäisiin taulukkokirjan käyttö. Tampereen teknilliseen yliopistoon tuotantotaloutta lukemaan menevä Mäkinen ei kirjaa paljon käyttänyt kokeessa.
– Onhan se toisaalta hyvä tukena, mutta en ymmärrä, mitä hyötyä sen kieltämisestä olisi. Ei matikassa ole kyse eikä tarvetta opetella kaavoja ulkoa. Kun tajuaa asiat, niin tajuaa.
Ota kantaa
Onko kansakunnan menestys matematiikan osaamisesta kiinni?aamulehti.fi/puheenaihe
Olennaista on se, että koulun oppitunneilla, ainakaan yläkoulussa ei tulkita opittavan matikkaa huipusta opetuksesta huolimatta. Oppijat eivät opi ottamaan mitään vastuuta oppimisestaan eivätkä löydä yhteyttä matematiikan ja arkielämän välillä. Kuinka usein olenkaan kuullut nuorten, myös omien lasteni, sanovan, etteivät tule aikuisena tarvitsemaan matikkaa elämässään. Kun kysyn heiltä aikuisina samaa asiaa, he saattavat sanoa, että kouluaineista matematiikka onkin kohonnut kouluaineista kaikkein tärkeimpään rooliin heidän elämässään.
Toinen juttu on, että matematiikkaa ei saisi laittaa vastakkain muiden aineiden kanssa. Matematiikka itsessään kehittää luovuutta ja sen avulla voi opettaa taidetta ja taiteiden avulla taas matematiikkaa! Luovat aineet ja matematiikka tarvitsevat toisiaan!
Matematiikan problematiikka ja ajatteluun johtava ja pakottava taitava opetus kehittävät luovaa ajatteluamme ja aivojen kapasiteettia. Aivan vasta luin artikkelin, jossa amerikkalaiset tutkijat olivat löytäneet yhteyden sille, että jos lapselle opetetaan hyvin pienenä laskemaan yhdestä kymmeneen, hänen aivonsa kehittyvät uskomattoman paljon enemmän kuin jos tätä ei opeteta ja ajattelun ja luovuuden taidot saavat tosi hyvät lähtöasetelmat.
Nyt pitäisi oikeasti saada aikuiset tukemaan lapsiaan
Ilmoita asiaton kommentti