Puheenaihe: Kokoomuksen vitkuttelu on hyväksi demareille ja perussuomalaisille

Kokoomuksen Jyrki Kataisen pesti hallitustunnustelijana päättyy nyt, jollei se saa sitten jatkua. Hallitusneuvottelut ovat olleet tällaista, tasaista lätinää, mutta pinnan alla tapahtuu.

Toinen Neuvotteluvalta-kirjan kirjoittajista, neuvotteluasiantuntija Sami Miettinen sanoo suomalaisen neuvottelukulttuurin raaistuneen, mikä näkyy myös hallitusneuvotteluissa. Neuvottelusta on tullut idealistista peliä, jossa oletetaan että toinen joustaa, jos itse on tarpeeksi karkea.

Niistä jäljempänä, sillä nyt aloitetaan siitä, mikä meni pieleen:

1. Katainen unohti deadlinen. Jyrki Katainen on hallitustunnustelujen aikana pelannut korttinsa hyvin ja loogisesti, mutta teki kardinaalimunauksen unohtaessaan panna selkeän takarajan neuvotteluille.

Selkeä aikataulu olisi ajanut painetta neuvotteluihin, mutta nyt löysä kalenteri on demareiden ja perussuomalaisten eduksi. Yhtäältä hallitustunnustelijan rooli voi valua demareiden Jutta Urpilaiselle, toisaalta perussuomalaisten Timo Soini voi saada Kataiselta suuriakin myönnytyksiä verotuksessa ja jopa EU-linjauksissa.

2. Sdp ahnehti liikaa ja liian varhain. Demarit marssivat ulos neuvotteluista ja samalla pelasivat itsensä tyhmälle jäähylle.

Ulosmarssi oli kehno bluffi, sillä ovi tuskin ehti paukahtaa kunnolla kiinni, kun neuvotteluinto löytyi uudestaan. Ulosmarssin syy olivat luultavasti kestävyysvajeen paikkaamiseksi suunnitellut leikkaukset, jotka Jutta Urpilainen joutuisi valtiovarainministerin salkun saadessaan toteuttamaan.

Kataisella ei ollut muuta keinoa kuin rankaista sdp:tä ja jatkaa tunnusteluja perussuomalaisten ja keskustan kanssa. Sdp:n perään huutelu olisi nakertanut tunnustelijan valtaa liikaa.

3. PS:n luovuttava idealismista. Perussuomalaiset antoivat median ja muiden puolueiden lällätellä itsensä oppositioon. Ilman sdp:n ulosmarssia perussuomalaiset olisivat nyt idealisminsa loukussa, odottamassa opposition juoksuhautaa.

Nyt heillä on uusi mahdollisuus tarkistaa raskas EU-kantansa.

Suurin ongelma perussuomalaisten neuvottelutaktiikassa on ollut naiivi usko ehdottomuuteen. Järkevämpi linja olisi sopia EU-kysymyksistäkin sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan.

Asia kerrallaan ja perussuomalaiset hallituskumppanina, kokoomuksenkin linja voi muuttua EU-skeptisemmäksi.

4. Keskusta oppositioon. Sen sijaan, että perussuomalaiset istuisivat oppositiossa mököttämässä ja odottamassa vuoden 2015 vaaleja, olisi oppositio oikea paikka keskustalle.

Tähän on parikin hyvää syytä. Katainen on nyt käyttänyt keskustaa astalona rangaistakseen demareita niskoittelusta ja raottanut ovea hallitukseen, mutta todellisuudessa keskusta olisi hallituksessa vain täytepuolue.

Oppositiokausi olisi myös tilaisuus päästä eroon menneiden hallituskausien haamuista ja koota hajallaan oleva puolue. Puolueella olisi siellä enemmän vaikutusvaltaa kuin hallituksen hätävarana.

5. Entä jos kuitenkin... Perussuomalaisten ei-linja kannattaa, jos hallitusneuvottelut turataan umpikujaan ja syksyllä järjestetään uudet vaalit.

Nyt tehdyt gallupit ovat antaneet ymmärtää, että kokoomukselle kävisi kuten sadun jänikselle ja perussuomalainen kilpikonna kiiruhtaisi ohi. Tällä sadulla ei ole kuin yksi opetus ja vain Katainen tietää, kuinka kipeää se tekee.

Timo Soini saattaakin pelata nyt tietoisesti upporikasta ja rutiköyhää, jossa häviö on neljä hukattua vuotta oppositiossa ja voitto nousu suurimmaksi puolueeksi. Ja siinä tilanteessa, Soini ei unohtaisi presidenttipeliäkään.

6. Punamullan karmea oppositio. Viime päivinä, kun Jutta Urpilaisesta on oltu tekemässä uutta hallitustunnustelijaa, kansanedustaja Erkki Tuomioja nosti esille punamullan mahdollisuuden.

Hän on oikeassa siinä, että se toisi kenties riittävän – ja miksei välttämättömänkin – linjanmuutoksen edellisen hallitukseen verrattuna, mutta entä oppositio?

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat pelottavin mahdollinen vastaväittäjä jo vaalituloksenkin perusteella. Se että sdp:llä olisi kumppaninaan rökäletappion kärsinyt puolue, olisi pieni paha siihen verrattuna, kun oppositiossa jylisevät vaalien voittajapuolueet.

7. Mitä piilossa? Hallitusneuvottelujen keskiössä ovat edelleen kokoomus, sdp ja perussuomalaiset.

Pienemmistä puolueista vihreät ja vasemmistoliitto ovat nykyisessä taloustilanteessa liian kalliita kynnyskysymyksineen, mikä asettaa maltilliset kristillisdemokraatit hyvään asemaan.

Lopputulos riippuu enää siitä, mitkä kortit on pidetty piilossa. Olisiko kokoomus valmis luopumaan pääministerin salkusta ja toisaalta, johdattaako Timo Soini puoluettaan tarkoituksella oppositioon vaaliuusinta mielessään?