Puheenaihe: Saako tiukka kuri varusmiesten päät sekaisin?

Sotilaskuri: Varusmiehet eivät välttämättä ymmärrä pikkutarkkojen sääntöjen merkitystä.

Mielenterveys: Sotilaskoulutuksen uudistaminen voisi vähentää palveluksen keskeyttävien määrää.

Saako tiukka kuri varusmiesten pään sekaisin? Onko nykyaikana liikaa vaadittu, jos jokaisen nuorukaisen täytyy pedata sänkynsä täsmälleen samalla tavalla?

Keskiviikon Aamulehdessä kerrottiin, että MTV3:n Kasarmi-ohjelma on saanut jotkut katsojat huolestumaan varusmiesten mielenterveydestä. Huolelle antaa pohjaa se, että psyykkiset ongelmat ovat yleisin syy palveluksen keskeyttämiseen.

Tosin keskeytykset eivät johtune pelkästään pikkutarkasta sotilaskurista. Ainakin psykiatrian ylilääkäri Tanja Laukkala on sitä mieltä, että ongelmien taustalla ovat usein esimerkiksi kotielämän ongelmat ja rahahuolet.

Käytännöllistä

Mistä sotilaskurissa oikein on kyse? Alun perin tietysti siitä, että tosipaikan tullen sotilaan tehtävät ovat siinä määrin epämiellyttäviä, ettei toimintaan ryhtymistä voi jättää yksilöiden harkittavaksi. Silloin mennään, kun käsketään ja pyritään toimimaan juuri niin kuin on käsketty. Pelko on voitettava kurilla, joka ei tunne poikkeuksia.

Samasta syystä kenttäoikeuksien jakelemat tuomiot ovat perinteisesti olleet suoraviivaisen ankaria. Sodassa niskuroijia rangaistaan pelotteeksi muille; ei siksi, että oikeus toteutuisi.

Sota-ajan kurin käytännöllisyyden ymmärtää pasifistikin, vaikka pitäisi toimintaa vääränä ja moraalittomana.

Simputusta

Kun etulinjan sotilaskuri siirretään rauhan aikaan, se rappeutuu merkillisten muotoseikkojen kokoelmaksi, joka käytännössä tarkoittaa usein silkkaa simputusta.

Armeijassa valta on hierarkkista ja periaatteessa ehdotonta. Lupa käskeä perustuu natsoihin, ei esimerkiksi johtamistaitoihin. Ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.

Varusmiespalveluksen keskeyttää vajaa viidennes ikäluokasta, ja jo sitä ennen pahimmat tapaukset on siivottu pois tilastoja rumentamasta. Osa keskeyttäjistä on niin huonossa kunnossa, ettei cooperin testi samalla Ateenalaisten laulua tapaillen onnistu. Osalla on päihdeongelmia.

Ja sitten on se kuri, jonka päätarkoitus on varusmiehen persoonallisuuden nollaaminen. Eihän se onneksi lopulta onnistu, mutta ankealla kasarmilla harmaaseen – tai maastopuvun vihreään – massaan sulautuminen voi ottaa koville. Niin työelämässä kuin armeijassakin ”toverilliset” nöyryyttämisrituaalit sopivat yksille paremmin kuin toisille.

Nykyisin näitä toisia näyttää olevan enemmän kuin ennen – siis silloin, kun talvisodan henki oli vielä edes jonkinlaisessa muistissa.

Tutkija Mikko Salo totesi viime vuonna Kirkko & kaupunki -lehden haastattelussa näin:

”Nuoret ovat tottuneet tekemään yksilöllisiä valintoja. Heidän todellisuutensa muodostuu uusmedian värittämässä maailmassa ja elämäntyyliin kuuluu elämyshakuisuus. Armeijan jo 1800-luvulta periytyvä kurivalta, identiteetin riisunta ja asioiden perustelemattomuus eivät löydä enää kosketuspintaa nuorten keskuudessa.”

Tähän on oman vääpelinsä sadistisen v-mäisyyden jo unohtaneen jermun helppo murahtaa jotakin veltoista pullajalkaisista, joiden ainoa kosketus aitoon miehisyyteen ovat väkivaltaiset tietokonepelit. Ja unohtaa, että maailma on muuttunut.

Lammion pauloissa

Suomessa on harvinaisen pitkään arvostettu upseerikoulutusta myös siviilipuolen työelämässä ja konsultit käyttävät yhä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmoja arkkityyppeinä, joiden katsotaan osuvasti valaisevan jopa avokonttorien toimihenkilöiden kokemusmaailmaa.

Viime vuosina Lammio on ollut nousussa, epämääräinen Koskela laskussa.

Tämä vastenmielinen tapa on tietysti kunniaksi Linnan taidoille ihmiskuvaajana, mutta veikkaan, että kirjailija ei itse moisesta pelleilystä pitäisi.

Ehkä sotilaskuriin sopeutumaton nuoriso ymmärtää, että rauhanaikainen simputus on absurdi jäänne menneisyydestä. Ei sen tarkoitus ole kouluttaa ketään mihinkään, vaan pitää yllä perinnettä, jonka yhteys arkielämään on yhä hämärämpi.

Otetaan nyt sellainen peruskysymys kuin minkälaisen uhan varalta armeijassa sotaa leikitään? Venäjänkö takia? Vai islamistien? Vai kotimaan mahdollisesti kapinoimaan ryhtyvien köyhien vuoksi?

Tietävätkö varusmiehet vastauksen?

Onko sotilaskuriin sopeutuminen yhä hyödyllistä? Voiko liian tiukka kuri koetella nuorten mielenterveyttä?